Paha, paha oikeistoälykkö

Tänään oli Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla Elina Grundströmin hassu kolumni.

Sen mukaan edustan yhdessä Björn Wahlroosin kanssa suomalaisia oikeistoälykköjä. Siinäpä väite. Taannoin Kiiltomadossa väitettiin Tarua sormusten herrasta Antti Nylénin suosikkiteokseksi, vaikka se ei Nylénille merkitse kerrassaan mitään. Kaikkea voidaan nykyään lehdistössä väittää ja väitetäänkin, eivätkä nämä väittäjät suinkaan aina ole niitä pahoja änkyräpersuja.

Miksi minä sitten olen Wahlroosin kanssa samis? En ainakaan varallisuusasemani puolesta, enkä myöskään ole koskaan äänestänyt vaaleissa oikeistoa (no, kerran kokoomusta, mutta se oli puhdasta vaalitaktikointia), kuten olen täällä blogissa aikaisemmin kirjoittanut:

http://blogit.image.fi/antiaikalainen/mika-se-on-ihminen/

Grundströmin mukaan olemme Wahlroosin kanssa molemmat libertaareja. No, jos minulta kysytään, libertarismi on yksi vastenmielisimmistä nykymaailman aatesuunnista, mutta minultahan ei tietystikään kysytä. Kirjoituksessaan Grundström edelleen sanoo, että suomalaiset oikeistoälyköt siteeraavat ahkerasti Ayn Randia ja Friedrich Hayekia. Olen toki heidät blogissani joskus maininnut, mutta en erityisen mairittelevassa sävyssä, kuten en Wahlroosiakaan:

http://blogit.image.fi/antiaikalainen/plutokratian-puolustus/

http://blogit.image.fi/antiaikalainen/sankarikapitalistimme/

http://blogit.image.fi/antiaikalainen/oikeiston-hippi/

Liberalismin petoksessa, jonka Grundström sanoo lukeneensa, mainitaan Wahlroos ja Hayek kerran, molemmat kielteisessä valossa. Koko kirjassa oikeistohippien 1980-lukulainen vallankumous, joka teki maailmasta finanssikapitalismin temmellyskentän, on yksi tärkeimmistä kritiikin kohteista.

Tiesin, odotin, vähän toivoinkin pamflettimme herättävän reaktioita, tunnepohjaisiakin reaktioita, mutta kieltämättä en villeimmissä kuvitelmissanikaan osannut odottaa tulevani leimatuksi libertaariksi, Wahlroosin jengiläiseksi.

On kieltämättä ollut ajatuksia herättävää kirjoittaa pamfletti ja seurata sen vastaanottoa (joka on suurelta osin ollut myönteinen, Grundströmkin luonnehti Facebookissa kirjaamme ”mainioksi”). En kadu hetkeäkään, on ollut hyvä kokemus, tämä. Mutta kaunokirjallisuuden parissa minä nyt tästä aion jatkaa.

Varsinaista julkista vastinetta en aio Grundströmille kirjoittaa. Nähdäkseni hän on tehnyt vain työtään: kolumnistin työnähän on keksiä ”ilmiö” ja kirjoittaa siitä. Hän nyt tuli keksineeksi tällaisen. Olisi hullun hommaa lähteä taivuttelemaan takaisin mutkia, jotka on vedetty näin totaalisesti suoriksi.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Se, että toi on pääkirjoitussivulla, tekee tapauksesta entistä karnevalistisemman. Tässä nyt politikoidaan sen verran tarkoitushakuisesti, että yhtä hyvin voisi jonkun feministin synniksi laittaa pornoteollisuuden, kun siellä on naisia nakuna ja kaikkee.

    Hyvä puoli tässä Tommi on se, että kaikesta pamfleteeraamisesta huolimatta sun poliittinen määrittely heitti justiinsa voltin suorilta jaloilta, mikä suo sulle liikkumavaraa vastaisuudessa.

    Ja vielä entistä hersyvämmäksi homman tekee se, että äänilaji jossa lauseita on naputeltu, on kovin matronisoivan tätimäinen. Sieltä tulee saarnaa ja vohlausta koko rahalla.

  2. 2

    Anonymous sanoo

    Pahoittelen anonyymia kommenttiani (tätä ei tarvitse edes julkaista), mutta luin juuri Grundströmin kolumnin ja se synnytti niin jakomielisen, miltei mylvivän päänsisäisen vastalauseiden ryöpyn, että minun oli yksinkertaisesti pakko jäsentää ajatuksiani jonnekin.

    On suurta ajatusten viekkautta saada Hännikäisestä, joka muuten esseeteoksessaan määrittelee itsensä ”jonkinlaiseksi sosiaalidemokraatiksi” ja kertoo pysyneensä opiskeluvuosinaan poliittisesti skeptisenä, libertaristi ja yhdistettyä sellaisiin henkilöihin kuin Björn Wahlroos ja Tuomas Enbuske.

    Yksinkertaisesti joko kolumnisti ei ole lukenut pamflettianne, hänellä ei ole aavistustakaan minkälainen poliittinen filosofia libertarismi on tai sitten hänellä on sellaisia kortteja pelissä, jotka eivät kestä päivänvaloa.

  3. 3

    sanoo

    Tai sitten hän on lukenut sen kiireessä hutaisten ja tiivistänyt nippuun Wahlroosin & co. kanssa ennalta päättämänsä ”ilmiön”, kuten Melender itse ehdottaa… ”Kun tähän nyt piti jotain raflaavaa keksiä.”

    Vai onko todella niin, että oikeistolainen on jokainen ”älykkö”, joka ei näkyvästi ja paatoksellisesti ota kantaa vasemmistolaisiksi koettujen asioiden puolesta ja ole vakuuttunut siitä, että köyhät ovat automaattisesti jalompia ihmisiä kuin rikkaat?

  4. 4

    Elina Grundström sanoo

    Tässä tämä Tommin mainitsema ”hassu kolumni”.

    Se käsittelee kolmea tänä keväänä ilmestynyttä kirjaa, jotka puolustavat talous- tai kulttuuriliberalismia, mutta eivät usko edistykseen, ja pohtii, miksi tällainen ajattelu herättää Suomessa juuri tällä hetkellä niin paljon vastakaikua.

    http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Liberalismia+ilman+utopiaa/a1346639844393

    Onhan näillä kolmella kirjalla tietysti merkittäviä eroja, joita olisi ollut hyvä pystyä kolumnissa enemmän erottelemaan, mutta itse kolumnin pääpointti on juuri Liberalismin petos -kirjassa kaikkein kirkkain: vannotaan liberalismin nimeen, mutta ei uskota edistykseen eikä esitetä mitään utopiaa.

    Pahoittelen, jos Tommi kokee minun leimanneen hänet henkilönä libertaristiksi, se ei ollut tarkoitus, eikä kolumnissakaan ihan tarkalleen ottaen niin sanotakaan.

    Elina Grundström

  5. 5

    Anonymous sanoo

    Hesarin pääkirjoitussivun taso ei kyllä päätä huimaa, sillä niin monen kirjavaa ”dosenttia” ja tietäjää on siellä viime vuosina huseerannut.

    Etenkin silloin kun Suomen maassa tapahtuu jotain ”suurta” ja järkyttävää niin juuri silloin saa pääkirjoitussivua avata hikisin käsin. Ja odottaa, millaisia löysiä ja huonosti perusteltuja mielipiteitä saavat suomalaiset jälleen lukea maamme ”johtavalta lehdeltä.”

    Pari kertaa Melenderin ja Hännikäisen kirja lukeneena Elina-tytön kirjoitus tuntui melkein parodialta. Mieleen nousi kysymys, kertooko vapaa toimittajamme samasta kirjasta.

    Näyttää siltä, että eräillä ja erästä ajatussuuntaa edustavilla toimittajille on äärimmäisen suuri kiusaus iskeä ihmisiin leimoja ja tarjota heidän käsiinsä sellaisia lippuja, jotka ovat täysin vieraita heille. Yleisellä tasolla tätä ilmiötä nimitetään suvaitsevaisuudeksi, joka tarkoittaa siis, että suvaitaan VAIN niitä, jotka ovat asiasta samaa mieltä.

    Melenderin käteen liput sopivat kuin petroli kaurapuuroon, koska mies on oman polkunsa kulkija ja inhoaa ennen kaikkea porukkaa, joka kiljuu omaa totuuttaan jonkun lipun alla. (Luulen ma.)

    Niin kuin Elinamme tänään HS:ssa. Mutta tietenkin tämän päivän lehti on huomisen kalakääre ja näin on olluit ja näin on oleva. Ja hyvä näin.

  6. 6

    sanoo

    Niin. Vasemmalle viisto tyhmähkö voi vain toivoa että älyköt jaksavat tästä kolumnien yms. keskustelun tasosta huolimatta lähteä kyntämään määritelmien sarkaa jok vaosta suuntaan tai toiseen viskoutuu. Poliittisesti skeptinen on toki jokainen, joka ei reaalip.n sarkoja kynnä, (+jotkut tätä harjoittavat, kappas vaan…), mutta ilmeisesti linjanvedoille on tarvetta. Jollakin. Jossain.

  7. 7

    sanoo

    Elina Grundströmille:

    Liberalismin petos – tai me sen kirjoittajat – ei todellakaan vanno liberalismin nimiin. Tarkoitus on tutkia tuota monipolvista ajatustraditiota sen kahden nykyisen ilmenemismuodon kautta (talousliberalismi, asenneliberalismi) ynnä sitä miten ne suhtautuvat liberalismin alkuperäisiin ideoihin (yksilön vapaus ja vastuu, ohut valtiovallan ohjaus). Olemme liberalismin suhteen pikemminkin ulkopuolisia tarkkailijoita, kuten esipuheessa sanomme lyömällä korttimme pöytään (eli kumpikaan meistä ei julistaudu liberaaliksi).

    Kun kirjan tavoitteet ja lähtökohdat ovat nämä, on ihan selvää mielestäni että ei ole meidän asiamme tai tehtävämme tai kiinnostuksen kohteemme hahmotella liberalismille uusia yleviä utopioita.

    Sitä paitsi se mitä kolumnissasi kirjoitat liberalismista ilman utopiaa, jota myös libertarismiksi kutsut, on monessa mielessä hyvinkin utooppinen juttu, vaikka siinä näiden utooppisten päämäärien ei olekaan määrä toteutua sosiaalidemokraattisessa hengessä valtion kautta tai ohjailemana. Esimerkiksi tuloverojen poisto tai lähestulkoon minimointi — jota eräät huurupäisimmät libertaristit ovat esittäneet — voidaan nähdä utooppisena päämääränä, niin vastenmieliseltä ja typerältä kuin moinen ajatus voikin tuntua.

    ”Pahoittelen, jos Tommi kokee minun leimanneen hänet henkilönä libertaristiksi, se ei ollut tarkoitus, eikä kolumnissakaan ihan tarkalleen ottaen niin sanotakaan.”

    Niin, että tarkkaan ottaen sanokaan. Mutta sanot asian siten, että jätät sen sanomatta eli puhumalla ensin näistä kolmesta kirjasta ja sitten luomalla niiden pohjalta paperitiikerin uusista oikeistoälyköistä, jotka siteeraavat ahkerasti Ayn Randia ja Hayekia ja kytkeytyvät samaan jatkumoon jenkkilibertaristien kanssa.

    Sen verran nyansseja pitäisi mahtua 4000 merkin kolumniinkin, että tällaista disinformaatiota ei lukijoille välitettäisi.

  8. 8

    Anonymous sanoo

    Sen verran Tommi on Nallen miehiä, että molemmat edustavat jatkumoa kansalliselle perinteelle johtaa suomalaisia edestä ja ylhäältä, kansankielisen tajunnanmuodostuks en ulkopuolelta.

  9. 9

    sanoo

    Huomoristinen vertaus ontuu siltä osin, että Nalle on ihminen, joka johtaa, minä taas en. Kirjailija ei johda ketään, ja työelämässä taas olen aina kieltäytynyt kaikenlaisista esimiesvastuista. Symbolista ”johtajan valtaa” kirjailijalla toki voi olla mutta se on todellakin symbolista, ja sen turvin on vähän huono ehdottaa tai määrätä mitään konkreettista: vallatkaa Yle ja Eduskuntatalo!

    Toki olen varmasti katala elitisti siinä mielessä, että en edusta ”kansan” makua ja puhu ”kansan” kielellä, mutta tämä kulttuurielitismi on siinä mielessä erilainen elitismin laji kuin Nallen edustama pääomapiirien elitisimi, että se ei sulje pois ketään varallisuuden, sosiaalisen aseman, yhteiskuntaluokan tai muun vastaavan perusteella. Jos sellainen paradoksi kuin inklusiivinen elitismi on mahdollinen, niin kulttuurielitismi tulee kai lähimmäs sitä.

  10. 10

    sanoo

    Siis Liberalismin petos (sic!) ei voi kuulua näihin kirjoihin paitsi määrittelemättömässä rinnakkaisuniversumissa:

    ”Se käsittelee kolmea tänä keväänä ilmestynyttä kirjaa, jotka puolustavat talous- tai kulttuuriliberalismia, mutta eivät usko edistykseen, ja pohtii, miksi tällainen ajattelu herättää Suomessa juuri tällä hetkellä niin paljon vastakaikua.”

    Ilman kovia huumeita tuollaisia asioita ei Liberalismin petoksesta löydä.

  11. 11

    sanoo

    Mistä ihmeestä tämä tarve utopioille tuli? Ikään kuin ”utopia” itsessään lupaisi jotakin hyvää, idealismi tuottaisi ratkaisuja – kunhan meillä on utopia, meillä on tulevaisuus?

    Totta kai suuria reformeja varten tarvitaan uskoa edistykseen. Mutta ei tämä ole sama asia kuin moraalinen haihattelu tai väärämielisten osoittelu. Toisaalta nykyajan edistysusko tahtoo tiivistyä tarpeeseen luoda ”innovaatioita”, jotka kuitenkin ovat yksinomaan (uus-)liberalistisia leikkikaluja. Niiden tarkoituksena on tuottaa rahaa ja vaurautta ja saada yksilöt toimimaan tietyllä tavalla. Mitä utopiaa tässä on?

    Tai sitten pienemmässä mittakaavassa: mitä hyvää tuottaa se, että helsinkiläiset istuttavat kukkia radan varteen ja kertovat siitä facebookissa? Tarkoittaako utopia tässä yhteydessä mitään muuta kuin yksilön _esiintymistä_ tietynlaisena, so. ”hyvänä liberaalina”?

    ”Hyvä liberalismi” tykkää leikkiä ulkomuodoilla, näkyvyydellä ja diskursseilla, se on kiinnostunut tavoista tehdä ja olla ”oikein”, tekemisen päämäärien tai tavoitteiden sijaan. Se esittää pikkuperformansseissaan uskoa parempaan – se väittää, että tämän suuren leikin (puhu oikein! kadu oikein! ilmennä sisimpäsi puhtautta oikein! ole julkinen!) kautta me voimme merkittävästi muuttaa maailmaa.

    Ja kuitenkin: nimenomaan tältä hyvältä eli utooppiselta liberalismilta puuttuu edistysusko, sillä maailma ei koskaan voi olla valmis. Eikä kukaan edes tiedä suuntaa, mihin sitä pitäisi ohjata. Kun olemme hoitaneet subjektin A kuntoon, löytyy subjekti B, joka välttämättä tarvitsee pelastusta ja lojaalia huomiotamme. Ja niin edelleen. Liikutaan kovasti ei minnekään, sehän se on oleellista.

    Kaikkein ihmeellisintä on, että nämä hyvän maailman airuet eivät käsitä olevansa sen nimenomaisen wahlroos-himas-stubb-enbuskelaisen ideologian instrumentteja!

    Tämä on liberaalia riisikakkua. Tyhjää, mautonta, ravinnotonta, helposti osiinsa hajoavaa ja yleensä lasten mieleen.

  12. 12

    sanoo

    Upeasti sanottu:

    ”Kaikkein ihmeellisintä on, että nämä hyvän maailman airuet eivät käsitä olevansa sen nimenomaisen wahlroos-himas-stubb-enbuskelaisen ideologian instrumentteja!

    Tämä on liberaalia riisikakkua. Tyhjää, mautonta, ravinnotonta, helposti osiinsa hajoavaa ja yleensä lasten mieleen.”

    No, lapsiahan nuo ovatkin… ”kevyet huumeet vapaaksi, niistä ei tuu darraa” -porukkaa.

  13. 13

    sanoo

    Minä vähän ihmettelen – mitä vikaa Hesarin yliössä muka oli?

    Oikein tai väärin, se oli ajateltua ajatelmaa. Parempi kuin olla hiljaa.

    Hoi hoi Aleksis! Ei asia muutu toiseksi pelleilemällä. Utopia vai dystopia – ei asia kohennu naista pilkkaamalla. Jos miehissä olisi munaa, mankelitkin laulaisi.

    Luepa mitä kirjoitit ja ajattele mitä sanoit. (Jos olisin ihan tosissani, niin kysyisin onko näillä suopeilla kommenteilla enempi syvyyttä kuin BB?)

    Kirjoitin tänään tai eilen omalle blogilleni näin, Tommia ymmärtäen vaikken oikeasti Tommin ajatusta kannattaen enkä kannustaen:

    ”Kun ottaa riittävän ohjelmallisen asenteen kirjallisuuteen (tai mihin tahansa älyllä pohdittavaan asiaan,) niin kuin vaikkapa Melender, niin samalla kun syntyy hienoja analyysejä, joutuu, jos pitäytyy ohjelmassaan, kieltämään liian paljon. Harva kuitenkaan on loppuun asti johdonmukainen. (Peter von Bagh on elokuva-asioissa hyvä esimerkki; jos hän tykkää jostakin mikä ei sovi ”ohjelmaan”, hän keksii kyllä perustelut tykkäämiselleen, ohjelmasta viis.)

    Olen silmäillyt seuraavaa pakinaa varten Sartren Mitä kirjallisuus on -teosta ja lukiessa alkaa ihmetellä hyväksyykö Sartre lopulta mitään kirjallisuutta. Mutta teilaukset esim. surrealismista ja Flaubertin realismista ovat herkullista luettavaa.”

    Hiton sovinnaisia kommentteja Tommi olet saanut epäsovinnaiseen alkutekstiin nähden.

    Pitääkö ihmisten aina olla samaa mieltä?

    Niin: se blogi jota teen: kyostisalovaara.blogspot.fi. Torstaina, siis kohta on aiheena sanojen (merkitysten) evoluutio, siis ajatusten. Ajattelenko vai Marx minun puolestani.

  14. 14

    Anonymous sanoo

    Kirjailijalla sitä vasta valtaa onkin; tuskin edes Wahlroos olisi saanut ihailijoitaan tuhatpäisenä laumana vastaanottamaan kirjaansa Tallinnaan.

  15. 15

    sanoo

    ”Minä vähän ihmettelen – mitä vikaa Hesarin yliössä muka oli?”

    Nähdäkseni olen tähän kysymykseen vastannut jo.

    Voisi tietysti vielä yleisemmin jatkaa, että Grundström tekee muutenkin kyseenalaisia niputuksia kuin noiden kolmen kirjan osalta. Esimerkiksi käsitteet edistys, uudistukset ja utopia eivät mene ihan muitta mutkitta yksiin. Jos ajatellaan liberalismin aateperintöä, niin kyllähän siinä järki ja edistys, valistuksen ihanteet, ovat tärkeällä sijalla, mutta yhteiskunnallisessa muutoksessa se edustaa pikemminkin evolutiivista kuin revolutiivista voimaa, reformien kautta, järkiperäisesti mennen. Usko historian käsikirjoituksiin ja vastaaviin utooppisiin malleihin on luontevammani messiaanisten ideologioiden ominaisuus.

    Olihan Grundströmin kolumnissa oikeasti hauskojakin pointteja. Kovin veikeää mielestäni nostaa Finnairin lentokoneiden toimimattomat lukuvalot symboliksi pysähtyneestä, toivonsa menettäneestä Suomesta (sivumennen sanottuna minulla ne lukuvalot ovat kyllä toimineet).

    Salovaaralle vielä sen verran, että olen enemmän Peter von Baghin kuin Sarten miehiä tuossa ohjelmallisuudessa, vaikka täällä blogissa tykkään kärkevällä tyylillä kirjoittaa.

    Sartre puuskahti massiivista – ja tunnusomaisesti kesken jäänyttä – Flaubert-teostaan kirjoittaessaan: ”La littérature c’est de la merde!” Ja mikä puuskahduksen aiheutti? Flaubertin, 1800-luvun tyylivirtuoosin, proosa!

    Olen teettänyt itselleni hupparin, jonka rintamukseen on kirjailtu tuo Sarten puuskahdus, sen verran minussakin on ironista hipsteriä.

  16. 16

    sanoo

    …senkin voi tietysti Salovaaralle lisätä, kun hän sanoo etteivät ihmiset ole aina johdonmukaisia, että eivät he myöskään ole aina epäsovinnaisia.

    Ja suuttumukseni syy ei ollut Grundströmin erimielisyys tai vastaava vaan juurikin tuo että hän niputtaa minut libertaariksi, joka, kuten sanoin, edustaa minulle yhtä vastenmielisimmistä nykyajan ajatussuunnista. Jos moisesta suuttuminen on sovinnaista, so be it.

  17. 17

    sanoo

    Tahtoisin kysyä Kyösti Salovaaralta missä kohden tekstiään Salusjärvi pilkkaa naisia?

    ”Jos miehissä olisi munaa, mankelitkin laulaisi.” Tuohon vielä kun sanoo, että Sofi Oksanen on nero ja ruotsin kieli on portti eurooppalaisiin kieliin niin suomalaisen 50+ -miehen kokokuva on muodostunut.

    Mut hei, hyvin mainostettu omaa blogia.

  18. 18

    Zuckerberg & Vesterbacka sanoo

    ”Olen teettänyt itselleni hupparin, jonka rintamukseen on kirjailtu tuo Sarten puuskahdus, sen verran minussakin on ironista hipsteriä.”

    Pics or it didn’t happen!

  19. 19

    sanoo

    Kyösti, pointtini oli sarkastinen. Ja siinä olen samaa mieltä, että BB-henkinen kaveri-ilmapiiri on haistettavissa tässä keskusteluketjussa. Siksi ehkä on aiheellista vielä selventää että Tommi Melender ja minä ns. ei moikata kadulla. Tommi kutsuu mua hysteeriseksi (ja sen kaverit komppaa kuin pilli ja pulla) ja mä sanon sitä nuivamieliseksi (vähemmän komppaajia).

    Aiemmin kesällä Pontus Purokuru teki Kansan Uutisiin jutun uuskonservatiiveista, joissa mä olin yksi haastateltu. Kohteena siinä jutussa oli esim. muuan Melender muuannen pamflettinsa kanssa. Kohde ei tykännyt jutusta (vaikka siinä sentäs ei mitään totuudenvastaista väitettykään)

    Siksi tää Grundströmin juttu tuntuu pistolta munkin kankussa, kun tää överiksi mennyt politiikkatrippi ikään kuin polkee muakin statistina. Maaria Pääjärvi kirjoittaa aiheeseen liittyviä omia pohdintojaan täällä:

    http://www.luutii.ma-pe.net/?p=979#comment-5040

    Se, että Melenderin ja Hännikäisen sanomisia vääristellään täysin käsittämättömään muotoon, on vain älyllisen rappion merkki.

  20. 20

    sanoo

    ”Kohde ei tykännyt jutusta (vaikka siinä sentäs ei mitään totuudenvastaista väitettykään)”

    No juu, sanottiin siinä kyllä jotain sellaista että joukkoa, johon minutkin liitettiin, yhdistäisi ”inho vasemmistoa kohtaan”.

    Sinänsä vaikea tuollaista piirrettä itsestäni tunnistaa, kun olen kuitenkin esimerkiksi vaaleissa äänestänyt puolueista useimmin SDP:tä, ja jos ajattelen itselleni tärkeitä viime vuosikymmenten poliittisia esseistejä, niin heistä monet ovat jonkin sortin vasemmisto- tai sd-leiriä (vaikkapa Tony Judt).

    Vasemmistoradikaaleihin olen kyllä aina tehnyt suuren henkisen pesäeron.

  21. 21

    sanoo

    Nyt enää tarttee tietää mitä on ”BB-henkinen kaveri-ilmapiiri”.

    Ai esim. se kun mä puolustin Salusjärveä? No, kun se mun mielestä oli oikeessa. Jos se on väärässä, mun mielestä, niin sanon että se on väärässä. Se on sitä kuulua keskustelua.

  22. 22

    sanoo

    Itse asiassa mä mielsin ongelmatiikan ton vassarioopperan suhteen ennemmin niin, että sitä ympäröi abstraktiotaso, joka liittyy maailmankatsomukseen (liberalismin petos), jonka Maaria mun mielestä aika kiinnostavasti kiteytti niin, että esim. Hännikäinen edustaa hänen näkökulmastaan monessa suhteessa päinvastaista poliittista kantaa, vaikka elämäntilanteiltaan ja ns arjen tasolla heidän maailmansa ja tavoitteensa ja ihanteensakin ovat monesti samoja.

    Ja kyllä mä muistan sun vasemmmistolaiset aiemmat kirjoitukset, jotka toin myös tuossa haastattelussa esille, mä en muistaakseni siinä sanonut sua millään tavoin antivassariksi.

    Sami: kai se BB-yhteishenki lähinnä huokuu siitä, että kaikki suht yksiäänisesti komppaa Melenderiä tässä ketjussa. Kerrankin aiheesta:)

  23. 23

    sanoo

    Mua jäi vielä kaivelemaan noi mun eiliset selostukset. Tai siis oikeestaan toi kadulla moikkaaminen. Tarkoitin sanoa, että ei olla toistemmme tuttavia eikä kaikissa asioissa samanmielisiä. Mikään antagonisti mä en ajattele enkä toivo ollenkaan olevani kenellekään, enkä missään nimessä ainakaan poliittisessa mielessä.

    Mä tykkään siitä, että mikään sosiaalinen paine ei aja samanmielisyyteen, koska se mahdollistaa laaja-alaista keskustelua. Ja musta noi Tommin henkilöönmenneet kuititkin ovat olleet hauskoja, koska ne on sanottu vailla katkeruutta.

  24. 24

    sanoo

    Eipä hätää, ymmärsin tuon kadulla moikkaamattomuuden juuri tuossa tarkoittamassasi merkityksessä.

    Jossain kommentissani (taisi olla sen Pääjärvi-jupakan merkinnän yhteydessä)sanoin susta jotain sellaista, että sulla hysteeristä havaintoa seuraa neuroottinen analyysi. Muistaakseni sitten lisäsin siihen jotain sellaista että luen kuitenkin mieluusti tai säännöllisesti tekstejäsi (vaikka emme ole läheskään aina samanmielisiä) ja olen joitakin jopa jakanut fb:ssä (kuten olenkin).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *