Plutokratian puolustus

Taannoisen (”pieneen esseemölinään” liitetyn) merkintäni kommentiosastolla vihjasin kirjoittavani tänne Björn Wahlroosin kirjasta Markkinat ja demokratia Loppu enemmistön tyrannialle. Olen lukenut kyseisen teoksen, lähinnä työn puolesta, ja työstä se kävikin.


Mikähän siinä mahtaa olla, että Wahlroosin edustaman genren, arvohenkilöiden asiaproosan, saralla on niin vähän sellaisia, jotka osaavat tehdä kiintoisaa tai edes luettavaa tekstiä? Max Jakobson on Suomessa tämän alan suvereeni mestari. Wahlroos ei yllä lähellekään hänen tasoaan. Markkinat ja demokratia on asiaproosana yhtä uuvuttavaa kuin tärkeilevää.


Pohdin pitkään kannattaako minun kirjoittaa tästä kevään kohukirjasta mitään. Otavan tuore tiedote ei ainakaan rohkaissut keskustelua jatkamaan. Tiedotteessa kerrotaan, että ”vilkas keskustelu” siivittää kirjan myyntiä, ja siitä on otettu jo neljäs painos. Tuskin ne ensimmäiset ihan pieniä painoksia olivat. Ehkä tämäkin merkintä tuo muutaman ostajan lisää.


Suurempi syy empimiseeni on kuitenkin se, että Timo Harakka kirjoitti Helsingin Sanomiin Markkinoista ja demokratiasta todella ansiokkaan ja perusteellisen arvion. Siinä sanotaan useimmat niistä asioista, jotka olin ajatellut täällä sanoa. Siksipä merkintäni koostuu lähinnä reunahuomautuksista Harakan tekstiin.


Harakan blogissa eräs kommentoija sanoo, että Hesarin arviossa ei mainita Ayn Randia. Se onkin tähdellinen huomautus. Markkinat ja demokratia nimittäin kertoo saman tarinan kuin Ayn Rand teoksessaan Atlas Shrugged, joka ymmärtääkseni on Wahlroosin lempiromaani. Olen käsitellyt kyseistä teosta blogissani aiemmin. Wahlroos varoittelee, että rikkaat ja lahjakkaat ihmiset eivät suostu loputtomiin elämään tulojen uudelleenjakoon keskittyvän enemmistön tyrannian (eli hyvinvointivaltion) alaisuudessa, vaan ottavat jalat alleen, muuttavat sellaiseen paikkaan, jossa on mieluisampi hallitusmuoto. Vapaan liikkuvuuden maailmassa se onnistuu.


Huomionarvoisena voi pitää sitä, että pitkien aikasarjojen perusteella pohjoismaiset osakkeet sijoittuvat kansainvälisissä tuottovertailuissa terävimpään kärkeen. Hyvinvointivaltio on siis ollut hyvä paikka myös sijoittajille, ainakin menneisyydessä. Wahlroos kuitenkin on varma, että hyvinvointivaltioiden ankarat veromallit on tuomittu häviämään kansainvälisessä kilpailussa. Joutavat siis historian roskakoriin.


Wahlroos arvostelee historiantutkijoita siitä, että he eivät huomioi tai tajua taloudellisten seikkojen painavuutta ihmiskunnan kehityksessä. Tällaisen kritiikin jälkeen on masentavaa lukea Wahlroosin omaa perin tarkoitushakuista historiallista analyysiä. Räikeimmillään hän kytkee eurooppalaiset hyvinvointivaltiot samaan tyrannioiden ketjuun fasismin ja stalinismin kanssa: ”Niinpä 1900-luku nosti ennennäkemättömän enemmistön tyrannian aallon ensin fasismina ja toisen maailmansodan jälkeen varsinkin ylimpien tuloluokkien henkilöverotuksen nousuna.”


Tässä kohdin on syytä nostaa esiin Friedrich Hayek, jonka The Road to Serfdom -kirjaa Wahlroos on ylistänyt joissakin haastatteluissa. Vuonna 1944 julkaistussa teoksessaan Hayek hyökkää raivoisasti vasemmistoa vastaan, koska on varma että hyvinvointivaltioon ja markkinoiden sääntelyyn tähtäävät poliittiset ohjelmat johtavat vääjäämättä tyranniaan ja orjuuteen. Samansisältöistä viestiä Wahlroos on toistanut iät ajat ja toistaa myös kirjassaan. Hän ei halua erottaa sitä historiallista kontekstia, jossa Hayek profetiansa esitti. Hayek eli nuorena miehenä Itävallassa, jossa koki ensin taantumuksellisen vallankaappauksen ja myöhemmin natsien miehityksen, kunnes lähti maanpakoon ja nousi Chicagon koulukunnan uusliberalististen taloustieteilijöiden oppi-isäksi. Hayek syytti Euroopan murhenäytelmästä ennen muuta vasemmistoa, ja piti selvänä että vasemmiston virheet johtaisivat myös sodan jälkeen kammottaviin lopputuloksiin. Sodanjälkeinen talousihme ja eurooppalaisten hyvinvaltioiden menestyksen vuosikymmenet veivät Hayekin profetioilta uskottavuutta.


Tony Judt on kirjoittanut: ”Niinpä kun tavanomaisia kliseitä vapaista markkinoista ja länsimaisista vapauksista kerrataan, toistetaan oikeastaan — kuin sammuvan tähden valoa — keskustelua, jota innostivat ja kävivät 70 vuotta sitten enimmäkseen 1800-luvun lopssa syntyneet miehet. Taloustieteellisiä termejä, joilla tänään rohkaistaan ajattelemaan, ei tietenkään yleensä liitetä näihin kaukaisiin poliittisiin erimielisyyksiin ja kokemuksiin. Useimmat kaupallisen alan korkeakouluopiskelijoista eivät ole kuulleetkaan kaikista näistä eksoottisista ulkomaisista ajattelijoista.” (Huonosti käy maan. Like 2010.)


Tätä sammuvan tähden valoa jakelee Wahlroos, jonka mielestä historiantutkijat eivät ole tehtäviensä tasalla.


Minulle henkilökohtaisesti häkellyttävin huomio Markkinoita ja demokratiaa lukiessa oli se, kuinka vähän Wahlroosin ajattelun peruskuvio on muuttunut hänen taistolaisvuosistaan. Se näyttää häkellyttäneen Harakkaakin, sillä Hesarin arvionsa alussa hän siteeraa samaa kohtaa, jossa itsekin nikottelin: ”Korvaamalla luokkaristiriita kilpailulla ja yhteiskunnallinen vallankumous luovalla tuholla voimme kehittää uuden, suuren historiannäkemyksen ja käyttää sitä ymmärtääksemme modernia maailmaa muokkaavia voimia ja prosesseja.”


Menestyneenä pankkiirina Wahlroos uskoo yhtä vahvasti historian liikelakeihin kuin radikaalissa nuoruudessaan, etumerkit vain ovat vaihtuneet: kapitalismi on edistyksellinen ja sosialismi (tai hyvinvointivaltion mallit) taantumuksellinen voima. Onhan tämä vähän surkuhupaisaa. ”Suuresta historiannäkemyksestä” puhuvat nykyisin yleensä vain harrastelijat ja populistit.


Teoreettisesta mahtipontisuudestaan huolimatta Markkinat ja demokratia on kuitenkin pohjimmiltaan pelkkä monimiljonäärin poliittinen pamfletti. Wahlroosille ei vain riitä se, että hän kertoisi mikä häntä miellyttää ja mikä ei (vaikka sillä tavalla kirjasta olisi varmaan tullut iskevämpi ja luettavampi). Hän haluaa antaa myös maailmanselityksen, tulla suureksi yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi. Siinä hän muistuttaa itseään rikkaampaa ja maineikkaampaa George Sorosia, joka päätti vanhoilla päivillään ruveta filosofiksi.


Ne, jotka ovat valmiiksi kaikesta samaa mieltä varmaankin vaikuttuvat Wahlroosin teeseistä. Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb kuulemma twiittasi tuoreeltaan, että ”deep, deep book.” Myöhemmin hän tuomitsi Dagens Industrin haastattelussa Harakan Hesariin kirjoittaman arvostelun pateettiseksi pohjanoteeraukseksi.


”Det är lätt att driva en polemisk debatt om Björn Wahlroos teser. I Finland hade Huvudstadsbladet en kritisk, men analytisk recension om boken. Helsingin Sanomat stod där-emot för bottennoteringen, med en ideologiskt präglad recension, där skribenten inte kunde skilja mellan sina fördomar om författaren och innehållet av boken. Recensionen var rent ut sagt patetisk.”


On joskeenkin hupaisaa, että Stubb syyttää Harakkaa ideologisuudesta. Ikään kuin Wahlroosin kirja ei olisi läpeensä ideologinen. Alex hei, sä olet aika tsoukki!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    ”Patetisk”? Poikaseni, kunpa tietäisit, miten typerillä anglismeilla tätä maailmaa hallitaan.

    Atlas antoi mennä. Maa kantaa yrittäjän riskin.

  2. 2

    sanoo

    Olen – heh – ehkä hieman tarpeekseni saanut ”nallesta” ja sen kavereista, kuten tästä stumbista…

    mutta, mutta tämähän on mainio kirjotus tämä ”plutokratian puolustus”, kuten myös Harakan taannoinen arvio Wahlroosin mielipideteoksesta Hesarissa.

    Toisaalta lienee positiivista, että ym. henkilöt ”teorioineen” silloin tällöin mainitaan, sillä saavathan he (edelleen) vereni kiertämään varsin voimallisesti 🙂

    By the way, Timo, onko sinulla jo plakkarissa joukko maailmanhallinta-anglismeja?

    Keräilen – muuten – edelleen lauseita ja virkkeitä, jotka eivät tarkoita mitään, ja koska homma on edelleen kesken joudun, jos en nyt suorastaan ostamaan BW:n suosittua teosta, aiankin lainaamaan sen kirjastosta, mikä saanee vereni kiertämään lähiakoina voimalla…

  3. 3

    Anonymous sanoo

    Olen tykännyt kirjoista todella paljon ja pidän sinua yhtenä nykysuomen etevimmistä kirjailijoista.
    Nyt kuitenkin blogikirjoituksessi alku sai karvani nousemaan pystyyn.
    Mietit ilmeisen tosissasi, että haluatko kirjoittaa Wahlroosin kirjasta, koska kirjoituskin varmasti myy muutaman niteen lisää.
    Tyrmistyttävä ajatus kirjailijan suusta ja ajatusmalli on vääristynyt. Petyin. Harmittaa. Yritin lukea arviosi loppuun, en pystynyt. Siirryin kommenttiosioon.
    Lupaan nyt, että jätän sinun seuraavan teoksesi ostamatta ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että en pitänyt ajatuksestasi, Wahlroosin kirja myyjamyy ja siitä on jo otettu niinjaniin monta painosta. Kateuden vai katkeruuden siemen?
    Onnea ja menestystä. En usko, että Wahlroos yhtään sinun kirjanostajaa vie.
    Tsempit

  4. 4

    sanoo

    Mielensä pahoittaneelle anonyymille:

    Harmi, että koit kirjoitukseni noin. En kuitenkaan aio muuttaa tyyliäni. En ole toimittajan urallanikaan ikinä reagoinut, kun joku on uhannut lopettaa lehden tilaamisen juttuni vuoksi.

    Voisin kuvitella, että sellainen ihminen, jonka mielestä pidän tätä blogia ensisijaisesti edistääkseni kirjojeni myyntiä, on löytänyt jo lukemattomat kerrat aiemmin syytä epäillä minua katkeraksi ja myyvempien kirjailijoiden saavutuksia kadehtivaksi tyypiksi, jonka kirjojen ostaminen on paras lopettaa välittömästi. Ettei negatiivisuus tartu.

    Se minua kommentissasi hämmästyttää, että vakavissasiko kuvittelet, että pidän Wahlroosia ”kilpailijanani” ja yritän haitata tai vähintäänkin olla edistämättä hänen kirjojensa myyntiä. Villeimmässä mielikuvituksessanikaan en olisi odottanut jonkun tekevän tästä merkinnästä moista tulkintaa. Mutta elämä on ihmeellistä ja yllätyksiä tuottavaa.

  5. 5

    Anonymous sanoo

    Kuponginleikkaajien, koroillaeläjien ja keinottelijoiden asiamies itse asiassa pakottaa työhön demokratian, historian kehittyneimmän hallintomuodon puolesta.

  6. 6

    Anonymous sanoo

    Tämä teksti kertoi minusta enemmän kirjoittajansa omasta maailmasta kuin Nallukan kirjan sisällöstä. Suosittelen jatkamaan lukemista ja tutustumaan Tommin haukkuman ’uusliberalismin’ aatehistoriaan ja taustoihin hieman paremmin kuin pelkän Naomi Kleinin varassa.

    Tai siis, ihan oikeesti, mitä kertoo Tommista ja hänen asiantuntemuksestaan se, että hän tituleeraa Hayekia ”Chicagon koulukunnan” oppi-isäksi? Hei comoon nyt… Siis ihan oikeesti?! Mistä ihmeestä tällaisen pierun voi keittää?

    Tai siis, vielä parempi, miten pankkiirius ja historian liikelait liittyvät toisiinsa?! Tulee mieleen aristoteelinen syllogismi, mutta koska yksi premisseistä on väärä, päätelmäkin on väärä. Wahlroos uskoo siihen, että aiemmat riisto-, pääoma- ja kaikenlaiset muut humpuukiajatukset maailmanhistoriasta ovat vääriä, ja niinhän ne ovatkin! Todellisuus on nyt se, että maailmanhistorian tapahtumia eivät selitä maailmankaupan muutokset tai mitkään muutkaan aineelliset tekijät, vaan ideoiden diffuusio ja *tästä* seuraava kaupankäynti ja muu vaihto! Myös Wahlroos ymmärtää tämän. Tommin tekstissä ei tällaista historiantutkimuksen aatehistoriallista otetta ole näkyvissä.

    Mutta joo, ihan hyvä, että BW on herättänyt kommenteillaan närää. Porukka imuttaa koukun, painon ja lopulta huomataan, että ei hitsi, me oltiinkin väärässä ja BW oikeessa. Sit taas rumba alkaa uudelleen, kun Nallukka jotain heittää. Ollaan ikuisessa loopissa!

  7. 7

    sanoo

    Alexander Stubb oli sitä mieltä, että Harakan arvostelu kertoi enemmän arvostelun kirjoittajasta kuin Wahlroosin kirjasta. Anonyymi on sitä mieltä, että minun blogimerkintäni kertoi enemmän minusta kuin Wahlroosin kirjasta.

    Voisin tietysti heittää saman takaisin anonyymille itselleen. Päätit valita keskustelupalstavittuilijan roolin ja ”narauttaa” minut huonoista tiedoista, jotka on mielestäsi hankittu Naomi Kleinia lukemalla. Olisit tietysti voinut valita toisinkin, ja kertoa, mikä Wahlroosin kirjassa mielestäsi on niin suurta ja ansiokasta. Minulle ja muille tämän blogin lukijoille.

    Aiemmassa kommentissa totesin, että toimittajat saavat suuttuneilta lukijoilta joskus uhkauksia lopettaa lehden tilaus. Eräs lukija todellakin toteutti uhkauksensa, kun kirjoitin vähättelevän arvostelun Naomi Kleinin kirjasta No Logo. Sen koommin en ole Kleinia lukenut.

    Hayekista puhun Chicagon koulukunnan oppi-isänä (olisi pitänyt sanoa yhtenä oppi-isistä) nimenomaan aatehistoriallisessa kehyksessä. En tarkoita sitä, että Milton Friedman olisi viisikymmenvuotihaastattelussaan sanonut olevansa ikuisesti kiitollinen Hayekille ja oppineensa tältä kaiken. Hayek ei ollut niissä piireissä ilmiselvä mentori tai esikuva, varmaankin siksi ettei ollut dogmaattinen libertaristi. Hänhän ei Chicagon aikoinaan edes toiminut Chicago School of Economicsin porukoissa. Mutta on selvää, hayekien ja vonmisesien Itävallassa alulle panemalla suunnitelmatalouden ja valtiokeskeisyyden kritiikillä oli suuri vaikutus siihen ajatteluun ja niihin kysymyksenasetteluihin, joka myöhemmin nousivat pinnalle Chicagossa. Oppi-isät (käsite on ongelmallinen, myönnän) eivät välttämättä ole osa sitä liikettä, jonka panevat alulle. Tämähän on tuttua kirjallisuudestakin. Flaubert ei voinut sietää ajatusta, että olisi luonut koulukunnan Zolalle, Maupassantille ja kumppaneille, vaikka on selvää, että Flaubertilla oli suuri vaikutus siihen, mihin suuntaan romaanikirjallisuus hänen seuraajiensa käsissä kehittyi.

    ”miten pankkiirius ja historian liikelait liittyvät toisiinsa?!”

    No esimerkiksi siten, että tämä pankkiiri kirjassaan niistä puhuu kääntämällä Marxin nurin ja asettamalla luokkataistelun tilalle luovan tuhon modernia maailmaa muokkaavana voimana.
    Näyttääpä anonyymi itsekin uskovan historian liikelakeihin, koska niin varmasti ilmoittaa, että minä ja kaltaiseni joudumme vielä huomaamaan ”Nallukan” olleen oikeassa. Olemme vain selkä tulevaisuuteen päin seisovia typeryksiä, jotka eivät tajua tai halua tunnustaa, millaiset voimat maailmaa muokkaavat. Ja ennen kaikkea mihin suuntaan.

    Wahlroos ei varmaan radikaalissa nuoruudessaan piitannut Popperista ja siitä, mitä tämä kirjoitti historismin köyhyydestä. Eikä ole näemmä myöhemminkään piitannut.

    ”Todellisuus on nyt se, että maailmanhistorian tapahtumia eivät selitä maailmankaupan muutokset tai mitkään muutkaan aineelliset tekijät, vaan ideoiden diffuusio ja *tästä* seuraava kaupankäynti ja muu vaihto!”

    Ideat muokkaavat maailmaamme. Niinpä. Ajatus on yhtä tosi kuin banaalikin. Yleensä tällaisen ajatuksen esittää kirjansa esipuheessa joku wanna-be fukuyama, joka on keksinyt, mitkä ovat tulevan vuosikymmenen, tulevan vuosisadan tai tulevan vuosituhannen suuria ideoita, ja kirjoittaa sitten samantyyppisen kirjan kuin Wahlroos. Vika voi olla minussa, mutta mielestäni tällainen ei ole varteenotettavaa tai kiinnostavaa ajattelua.

    ”Wahlroos uskoo siihen, että aiemmat riisto-, pääoma- ja kaikenlaiset muut humpuukiajatukset maailmanhistoriasta ovat vääriä, ja niinhän ne ovatkin!”

    Mutta nämä ”humpuukiajatuksetkin” ovat myös mainitsemasi ”ideoiden diffuusion” tulosta, ja nekin muokkaavat ja ovat muokanneet maailmaa. Tämän kauhukuvan edessä on tietysti huojentavaa turvautua historian käsikirjoitukseen ja luottaa siihen, että historian liikelait ovat jo edeltä käsin tuominneet väärän tietoisuuden väistymään oikean tietoisuuden tieltä niin että joudumme lopulta nöyrinä tunnustamaan ”Nallukan” olleen oikeassa.

  8. 8

    Anonymous sanoo

    Olipa Nallen kirjoista ja mielipiteistä mitä mieltä tahansa, on kuitenkin todettava, että jokaisen hänen julkisuuten tulonsa jälkeen Suomen maassa vallitsee sellainen moraalinen hysteria, joka vetää vertoja jopa Lahden MM-hiihtojen vastaavalle. Siksi ainakin minulla tulee tunne, että jotain Nallen sanoissa osuu kohdalleen, koska usein se koira älhtää, johon kalikka kalahtaa.

    Luin myös Hesarin arvostelun ja tuntien Harakan arvomaailman ja poliittisen taustan, on todettava, että arvostelu oli kovasti harakkamainen.

    On selvää, että kapitalismin ylipappi Wahlroosin suu puhuu rahan kyllyydestä ja mies ohittaa ilmeisen huolettomasti ja naiivisti 2008 finanssikriisin, joka oli täysin pankkiiripiirien ja johdannaismiesten ahneuden ja totaalisen moraalikadon seurausta.

    Valitettavasti BW on oikeassa siinä, että hyvinvointiyhteiskunta on muuttunut turvaverkosta lepovuoteeksi, jonka varaan on helppo heittäytyä ”syrjäytymään”. Nykyiset nuorisotyöttömyys luvut ovat oireellisia; olikos niin, että 18-25 vuotiaitten joukossa työttömyys prosentti lähentelee jo 30?

    Totta kai töitä olisi tarjolla monelle halukkaalle täällä Suomen maassa, mutta kukapa nuorista toivoista haluaisi tehdä ”paskaduunia” kunsaman ja enemmänkin saa makaamalla kotona ja nostamalla sosiaalietuuksia. Myös yhteiskunnan alemmassa luokassa kukoistaa moraalikato; ja yksi syy siihen on hyvinvointiyhteiskunta, joka eräällä tavalla ja osaltaan aiheuttaa pahoinvointia yhteiskunnassamme.

    Helsingissä emme ole vielä nähneet ”nuoriso”mellakoita, mutta pariisin, lontoon ja malmön tie on varmsti myös meidän tiemme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *