Unelmia Manhattanilla

Rona Jaffe: Kaikki minun unelmani (Gummerus, 1959)

Caroline, ivy league -yliopiston kasvatti, saapuu New Yorkin unohtaakseen sydänsurunsa. Caroline pääsee työhön kustannustaloon, alkuun pelkäksi sihteeriksi. Alhaisesta asemastaan hän kohoaa nopeasti kustannustoimittajaksi, mutta elintaso ja rakkauselämä tuntuvat laahaavan kaukana perässä.

Lainasin tämän kirjan, koska sitä sanottiin 50-luvun Sinkkuelämäksi. Uskoisin, että Mad Menin luojat ovat lukeneet Jaffen romaanin. Se on ikäänkuin Mad Men nuorten naisten näkökulmasta kerrottuna. Romaani on monellakin tavalla äärimmäisen kiinnostava. Se kertoo aikakaudesta, jolloin naisten oli hyvin vaikea edetä urallaan, osaamisestaan ja koulutuksestaan huolimatta. Etenemistä toki auttoi se, että heittäytyi jonkun miehen panopuuksi. Miehillä oli valta, ja heidän oli helppo jakaa suosionosoituksia naisille. Romaani kartoittaa useammankin naistyöntkekijän äärimmäiset nöyryytyksen hetket. Vaikka pomo ryömisi kännissä pöydän alle nuuhkimaan reisiä, nainen ei voi osoittaa mieltään – muuten uhkaa irtisanominen.

Jaffen teos ilmestyi muutama vuosi sitten uudelleen ruotsiksi.

Romaani seuraa tyttöjoukon asettumista työelämään kustannusyhtiössä Manhattanilla. Caroline asuu Greggin kanssa, joka työskentelee alkuun kustantamossa rahoittaakseen pyrkimyksensä näyttelijänuralle. Mary Agnes on täydellinen konttorityttö, jonka koko elämä tähtää avioliittoon. Barbarakin  tavoittelee unelmien aviomiestä, mutta hän on eronnut yhden lapsen yksinhuoltaja. April ylenee mainostoimittajaksi, mutta tuhoavatko epäonniset miessuhteet hänet?

Pidin kirjasta todella paljon sekä romaanina että ajankuvana. Jaffe kuvaa napakasti aikaa, kun 25-vuotias naimaton nainen oli jo toivoton vanhapiika ja naisten uratavoitteet olivat aina miesten takana. Romaani oli todella kiinnostava ajankuvana sekä ensimmäisinä oikeasti feministinisinä romaaneina. 1950-luvun työelämä on kuvattu osuvasti ja masentavasti. Naisella ei ole mitään toivoa edetä urallaan, jollei miellytä miehiä oikealla ja vasemmalla. Silti menestykkäänkin nainen taloudellinen hyöty työstään on melko olematon. Vasta kun hyvin tienaava mies astuu kuvioihin, voi uneksua paremmasta elintasosta. Kustannusyhtiössä on töissä epäonnistuneita miehiä, jotka kuitenkin tienaavat kaikkia naisia paremmin.

Carolinen unelmissa on mies, jota voi rakastaa aidosti ja joka ymmärtäisi Carolinen innon tehdä työtä. Samalla älyllisellä tasolla olevat miehet eivät ole valmiita sitoutumaan. Romaanissa onkin nykyaikaista se, miten mies voi väläytellä sitoutumista, sitä kuitenkaan koskaan tarjoamatta. Naisen kaipuu saada yksiavioinen suhde ja lapsi tuntuu olevan älyllisten miesten tavoitteista kaukana – kuten nykyäänkiin. Työelämässä voi edistyä, mutta nainen ei ole mitään ilman puolisoa. Miehillä toki on puoliso, mutta he silti vokottelevat konttorityttöjä läkähdyttävän uutterasti. Mies voi aina vaihtaa uuteen, naisilla samaa mahdollisuutta ei ole.

Romaanin tapa kuvata epäonnisia rakkaussuhteita on hyvin koskettava. Tyhmillä, tavanomaisilla tytöillä tuntuu olevan aina vientiä, kun taas älykkäät, lahjakkaat nuoret naiset jäävät yksin.

Täällä on hyvä analyysi kirjasta.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *