Katse menneisyyteen

Näyttökuva 2017-03-21 kello 17.49.39

”Ota talteen” – näin tuli todellakin tehtyä.

Taloyhtiöömme on tulossa isot remontit. Myös ullakko remontoidaan kokonaan. Ajatus ullakkokomeron tyhjentämisestä aiheutti etukäteen kylmää kauhua. Olen mättänyt ullakolle sitä sun tätä – en vain tässä asunnossa, viimeisen kymmenen vuoden kuluessa. Olen tuonut ullakkolaatikoita edellisestä asunnosta sekä sitä edellisestä. Ikävä kyllä ullakkokomero on vanhanaikainen, syvälle katonlappeen alle jatkuva tila, joten sinne mahtuu paljon roinaa.

Ullakon tyhjentäminen oli erittäin opettavainen kokemus. Hieman hämmästyin sitä, että olen suhtautunut asioihin niin arkistomaisesti: olen arkistoinut esimerkiksi kasan ainekirjoitusvihkoja kolmannelta luokalta lähtien, kaikki saamani kirjeet sekä joidenkin lähettämieni kirjeiden kopiot, kaikki päiväkirjat sekä kaikki käsikirjoitukseni. Arkistoimisen vastapainona on ollut mättäminen. Olin säästänyt esimerkiksi kaikki opiskeluaikaisen kimppakämpän lankapuhelinlaskut erittelyineen. En kuitenkaan tuntenut tarvetta perehtyä siihen, minne olin soitellut vuonna 1996. Hassua ajatella, että opiskelijat eivät käy enää taskulaskimen kanssa läpi puhelinlaskuja nähdäkseen, kuinka paljon kunkin pitää pulittaa yhteisestä laskusta.

Näyttökuva 2017-03-21 kello 17.28.29

Kun lapseni sairastivat pienenä tulirokon tosi pahana, tein terapeuttisen taideteoksen.

Olin säästänyt myös kasapäin esitteitä: Näin tunnistat eurot ja Kokeile Meritan puhelinpankkia! Veroehdotukset ja -ilmoitukset olivat tallessa 2000-luvun alusta asti, samoin palkkakuitit. Hieman hirvittää ajatella, millaisen paloturvallisuusriskin vintin paperikasat ovat aiheuttaneet.

Jouduin todellakin kohtaamaan itseni: kirjeet, päiväkirjat, ansioluettelot, opiskelupaperit, muistilaput, maalaukset, käsikirjoitukset. Lapsuuden piirustusvihoista havaitsin, ettei huumorintajuni ole paljoa muuttunut. Vaikeaan elämäntilanteeseen liittyvät lippuset ja lappuset 2000-luvun alusta nostivat edelleen ahdistuksen pintaan. Opiskelukavereiden postikorteista tuli haikea olo. Hämmästyin siitäkin, miten samanlaiset asiat ovat mietityttäneet eri ikäisenä.

Facebookin Konmari-ryhmässä on ollut runsaasti kiinnostavia keskusteluja siitä, mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Jotkut heittävät vanhat päiväkirjatkin pois, mutta sitä en halunnut tehdä. Päiväkirjoilla ja kirjeillä on varmasti kohta museoarvoa!

Ystäväni lohkaisi, että ”mitäs sitten, kun sulla on vintti tyhjänä?” Se tuntuu erinomaisen huojentavalta ja raikkaalta! Tavaraa on viety roskikseen säkkikaupalla, paljoa ei jäänyt jäljelle.

 

 

Kaavoja Ruotsista

Näyttökuva 2017-03-17 kello 12.08.38Näyttökuva 2017-03-17 kello 12.08.33

Jenny Hellström: Sy! Från hood till skjortklänning ja Sy! Urban collection (Natur & Kultur, 2013 ja 2014)

Kirjasto on ihana! Bongasin nämä ompelukirjat ihan sattumalta. Jenny Hellström on nuori ruotsalainen suunnittelija, jonka kaavat eivät ole ihan Burda/Suuri Käsityölehti -linjaa. Kaavat ovat vähän ”rouheampaa” tyyliä.

Näyttökuva 2017-03-17 kello 12.30.39

Stailaus on nuorekasta ja urbaania, Brooklyn-tyyliä – kakkoskirjassa ollaankin New Yorkissa!

Näyttökuva 2017-03-17 kello 12.31.49

En itse tekisi esimerkiksi tällaisia hassuhousuja, mutta arvostan sitä, että Hellströmillä on erilaisia, rohkeampia malleja kuin monilla muilla kaavantekijöillä nykyään.

Näyttökuva 2017-03-17 kello 12.14.14

Haastavampi jakku kakkoskirjasta.

Monet lehtien ja kirjojen kaavat ovat linjaa superhelppo. Näistä kirjoista löytyy haastavampiakin malleja.

Näyttökuva 2017-03-17 kello 12.36.45

Kirja 1:

kauluspaitamekko

lyhythihainen laskostunika

leveälahkeiset verkkahousut

rypytetty hame

pallohame (ks. kansi)

korkeakauluksinen verkkatakki ilman huppua

juhlamekko

”vaippahousut”

korkeavyötäröinen kynähame

Näyttökuva 2017-03-17 kello 12.39.59

rimssuhelmainen hame (yllä)

hihaton toppi

vyötärömittainen huppari

A-linjainen jakkutakki

vekkihame

tyköistuva paitapusero

leveä takki

t-paita

kapea hame laskoksin

kirja 2

Näyttökuva 2017-03-17 kello 12.44.39

lepakkohihatunika (yllä)

raglan-college/huppari

rypytetyt verkkahousut

laakakauluksillinen mekko/pusero

laskoshame

jakku

suorat housut

lisäksi farkkuminari, t-paita, miehen t-paita, taaperon verkkapuku ja yllä näkyvä karvajakku

Ihana nappi

Näyttökuva 2017-03-16 kello 8.56.57

Marimekon takkimainos vuodelta 1987.

Kävin eilen muutamalla kirppiksellä – alennusmyynneissä! Kaupan oli eritoten vanhoja villakangastakkeja. Materiaalien puolesta vanhat takit pesevät nykytakit mennen tullen. Jokin aika sitten katselin netistä keväisiä villakangastakkeja, olisi tehnyt mieli uutta. Nettisivuilla takkien kerrottiin olevan ”villakangassekoitetta”, mutta villaa oli pahimmillaan vain 20 prosenttia! Nykyajan ”villakangastakki” saattaa olla viskoosin, polyamidin/polyesterin, nailonin ja modaalin sekoitetta, mukaan on heitetty 20 prosenttia villaa tai vaikkapa viisi prosenttia kashmiria. En ole koskaan tajunnut, miksi laitetaan mukaan viisi prosenttia kashmiria tai angoraa. Hyvä materiaali menee vain hukkaan vaatteessa, joka on käytännössä muovia, jos se on valtaosin polyesteriä.

Vanhojen takkien materiaali on vähän muuta:

Näyttökuva 2017-03-16 kello 8.41.26

Uffilta olisi eilen saanut kolmella eurolla 100 prosenttista villaa olevia tukevia, taiten tehtyjä kotimaisia villakangastakkeja, seassa kashmiria ja mohairia. Ongelma on, että esimerkiksi 1990-luvun takit ovat vielä erinomaista materiaalia, mutta kaavoitukseltaan takit ovat aika hirveitä. 1980–1990 -luvun muoti- ja ompelulehtiä lukiessa tyrmistyttää, miten kamalasti kangasta naisilla on yllään. On rimssuja ja rypytyksiä, laskoksia laskosten päälle, kerrospukeutumista, hulmuavia helmoja ja kaksi metriä leveitä ”merimiestyylisiä” housunpuntteja. Myös takit olivat runsaita, tietysti olkapäitä myöten. Olkapäissä on usein enemmän toppausta kuin meidän olohuoneen nojatuoleissamme.

Näyttökuva 2017-03-16 kello 8.57.13

 

1980-luvun uranaisella oli tömäkkä salkku ja pikku-Fiat. Päälle laskosketut villakangashousut, villakangasbleiseri olkatoppauksineen ja ei kun menoksi. Fiatin mainos vuodelta 1987.

Joka kerta aikakauden takkien ihania materiaaleja hypistelessä polttelee, että koettaisin muokata ja kuositella sellaisen uusiksi. Vielä en ole uskaltanut. Takkeja käy sääli, niin laadukkaat vaatteet ansaitsisivat uuden elämän.

Vanhoissa takeissa on ihania yksityiskohtia. Ne on kaavoitettu hyvin, fyllit ja lämmikkeet ovat paikallaan, vuorikangaskin on kunnon tavaraa.

Näyttökuva 2017-03-16 kello 9.07.19

Kotimaisen Dixi Coatin miesten talvipoplarissa on vuorina villakangas.

Ja joskus törmää aivan ihaniin nappeihin:

Näyttökuva 2017-03-16 kello 8.41.43