Eriarvoisuus ja köyhyys

Edellinen juttumme koski köyhyyden terveysvaikutusten tutkimusta ja siihen liittyviä ongelmia. Jutussa sivuttiin lyhyesti aihetta, joka meistä ansaitsee oman kirjoituksensa: köyhyyden ja eriarvoisuuden eroa.

Julkisessa keskustelussa nämä käsitteet usein sekoittuvat, sana köyhyys korvataan helposti sanalla eriarvoisuus. Ihmiset puhuvat eriarvoisuuden aiheuttamista ongelmista, kun he tosiasiassa tarkoittavat köyhyyden aiheuttamia ongelmia. Tämän oi vaikoi huomata esimerkiksi edellistä kirjoitustamme koskevasta some-keskustelusta. Jotkut keskustelijoista sekoittivat selvästi eriarvoisuuden ja köyhyyden.

Keskustelijat ovat hyvässä seurassa. Paavi Franciscuksen näkemys asiasta kuulostaa sekin sekavalta.

Tosiasiassa on aivan eri asia väittää, että eriarvoisuus aiheuttaa terveysongelmia kuin sanoa, että köyhyys aiheuttaa terveysongelmia. Ensiksimainittu on erittäin kiistanalainen väite, viimeksimainittu puolestaan itsestäänselvyys, ainakin kun puhutaan äärimmäisestä köyhyydestä.

Keskusteluun osallistui myös alan tutkijoita, joille ero on tietysti selvä. Tämäkin seikka käy myös hyvin selville äsken mainitusta some-keskustelusta, jossa oli useita ansiokkaita tutkijoiden puheenvuoroja.

Mutta tutkijatkaan eivät aina julkisuudessa tuo eroa riittävän selvästi esille. Esimerkiksi edellisessä jutussamme viittasimme tutkija-poliitikko Maria Ohisalon kirjoitukseen ”Eriarvoistuminen koituu kuolemaksemme”. Kirjoituksesta on paikoitellen hankala saada selville, milloin puhutaan nimenomaan eriarvoisuuden ja milloin köyhyyden mahdollisesti aiheuttamista ongelmista.

Uskomme tämän vuoksi, että yksinkertaiseen esimerkkiin perustuvalle blogaukselle köyhyyden ja eriarvoisuuden erosta on tilaus.

Köyhä Liisa ja rikas Leena

Tarkastellaan siis köyhyyden ja eriarvoisuuden eroja esimerkin avulla. Esimerkin yhteiskunta on hyvin yksinkertainen. Se koostuu kahdesta ihmisestä, köyhästä Liisasta ja rikkaasta Leenasta. Liisan tulot ovat 100 euroa ja Leenan 900 euroa. Meidän tarkoitusperiemme kannalta on yhdentekevää puhutaanko varallisuus-, kulutus- vai tuloeroista, joten puhutaan sitten vaikka tuloista.

On myös kirjoituksen kannalta yhdentekevää, mitä yhteiskunnallista ongelmaa tarkastellaan. Mutta puhutaan vaikka terveydestä, koska aiempikin juttu käsitteli sitä. Koskekoon esimerkki siis köyhyyden ja eriarvoisuuden vaikutusta terveyteen.

Ensiksi täytyy määritellä, mitä köyhyys ja eriarvoisuus ovat ja kuinka niitä mitataan.

Köyhyys ja eriarvoisuus

Useimmiten köyhäksi katsotaan henkilö tai kotitalous, jonka tulot alittavat jonkin tietyn minimikulutustason takaavan tulo- tai kulutusrajan, ns. köyhyysrajan. Köyhyysrajan alittavilla tuloilla ei siis voi hankkia välttämättömiksi katsottuja hyödykkeitä.  Usein köyhiksi määritellään maailmanlaajuisissa tarkasteluissa alle 2 dollarin päiväkulutuksella elävät ihmiset.

Voimme sopia, että esimerkin maailmassa köyhyysraja on 150 euroa, joten Liisa on köyhä.

Köyhyys näin määriteltynä on ns. absoluuttista köyhyyttä. Ihmisen tuloja ei verrata muiden samassa yhteiskunnassa elävien tuloihin vaan pelkästään välttämättömyyshyödykkeiden hintoihin.

Monesti ollaan tämän lisäksi kiinnostuttu myös ns. suhteellisesta köyhyydestä tai vähän laajemmin ilmaistuna eriarvoisuudesta. Eriarvoisuus on sitä, että yksien tulot ovat pieniä suhteessa toisten tuloihin. Vertailukohtana ei siis olekaan enää jokin vähimmäistulotaso, vaan kaikkien muiden samassa yhteiskunnassa elävien tulotaso.

Miten eriarvoisuutta sitten voidaan mitata? Tyypillisesti eriarvoisuutta kuvataan ns. eriarvoisuusmittojen avulla. Näitä on useita erilaisia, kuuluisimmat lienevät Gini-kerroin ja Theil-indeksi.

Esimerkkimaailmamme on kuitenkin niin yksinkertainen, että siinä eriarvoisuutta voidaan mitata hyvin suoraviivaisella tavalla. Suurempituloisen osuus yhteenlasketuista tuloista on nimittäin riittävän hyvä eriarvoisuuden mittari. Kun Liisa saa 100 euroa ja Leena 900, käyttämämme eriarvoisuusmittarin arvo on siis 90 %.

Eriarvoisuusmittamme skaala on 50 – 100 %, jossa 50 % tarkoittaa täysin tasaista tulonjakoa ja 100 % sitä, että vain toisella henkilöllä on tuloja.

Tätä yksinkertaista eriarvoisuuden mittaustapaa voidaan käyttää, koska esimerkissämme on vain kaksi ihmistä. Kahden ihmisen tapauksessa kaikki eriarvoisuusmitat antavat saman tuloksen. Jos Liisan osuus kokonaistulosta kasvaa, eriarvoisuus vähenee millä tahansa eriarvoisuusmitalla mitattuna. Jos Leenan osuus kokonaistulosta kasvaa, mitattu eriarvoisuus lisääntyy. Asiaa on käsitelty tarkemmin tämän jutun jälkikirjoituksessa.

Nyt kun eriarvoisuus ja köyhyys on määritelty, voidaan siirtyä varsinaiseen asiaan.

Tarkoituksena on kertoa, mitä eroa on seuraavilla kahdella väittämällä:

1. Köyhyys vaikuttaa terveyteen.
2. Eriarvoisuus vaikuttaa terveyteen.

Seuraavaksi tarkastellaan perätysten kumpaakin väittämää. Kummankin väittämän kohdalla kerrotaan, mitä se tarkoittaa käyttäen hyödyksi yksinkertaista kahden henkilön esimerkkiä. Lisäksi hahmotellaan sitä, mitä politiikkaseuraamuksia väittämällä on ja mitä sen osoittaminen todeksi vaatisi.

Väittämä 1. Köyhyys vaikuttaa terveyteen.

Mitä väittämä 1 tarkoittaa?

Väittämä tarkoittaa yksinkertaisesti, että Liisan oma tulotaso vaikuttaa Liisan terveyteen. Liisan voi esimerkiksi olla sairaampi, jos hänen tulonsa ovat merkittävästi köyhyysrajan alapuolella kuin jos hänen tulonsa ovat sen yläpuolella.

Väittämä on tietysti itsestäänselvästi totta, jos puhutaan riittävän suurista tulotason vaihteluista. Jos Liisan 100 euroa ei riitä kunnolliseen ravintoon tai asumiseen, on ilmeistä että hänen terveytensä on uhattuna. Miljardit ihmiset elävät koko ajan köyhyydessä, joka tuhoaa heidän terveytensä. Äärimmäisellä köyhyydellä on selvä syy-yhteys terveyteen ja vaikutusmekanismi on helppo ymmärtää.

Köyhyys siis ilmiselvästi vaikuttaa terveyteen. Edellisessä kirjoituksessa siteerattu ruotsalaistutkimuskaan ei mitenkään kiistä tätä. Tutkimuksessa ei havaittu lottovoittojen parantavan ihmisten terveyttä. Mutta tulos koskee vain tulotason vaikutusta korkean elintason ja hyvien julkisten palvelujen Ruotsissa.

On suomalaisten kannalta tärkeä kysymys, millaisia terveysvaikutuksia keskimääräistä alemmalla tulotasolla on Suomessa, Ruotsissa tai muussa hyvinvointivaltiossa. Voi hyvin olla, että nämä ovat pieniä, kuten mainitussa ruotsalaistutkimuksessa havaittiin. Vaikka näin olisi, tämä ei kuitenkaan mitenkään poista sitä tosiasiaa, että äärimmäisellä köyhyydellä on ilmeisiä haitallisia terveysvaikutuksia.

Miten väittämä 1 voidaan osoittaa todeksi?

Täytyy osoittaa, että alhainen tulotaso aiheuttaa terveysongelmia. Yksi tutkimusmenetelmä, jolla tämä voidaan osoittaa on satunnaiskoe. Satunnaisesti valitulle joukolle köyhiä ihmisiä tai perheitä arvotaan lisää rahaa, ja verrataan näiden terveyttä verrokkiryhmään, joka ei saanut lisää rahaa. Toinen vaihtoehto on yrittää löytää tulojen ja terveyden syy-yhteyttä seuranta-aineistosta, kuten edellisessä jutussa siteeratussa ruotsalaistutkimuksessa on tehty.

Kuten sanottua, kukaan järkevä ihminen ei kiistä, etteikö äärimmäisellä köyhyydellä olisi terveysvaikutuksia. Tutkimustuloksia köyhyyden vaikutuksista ja keinoista auttaa köyhiä löytyy esimerkiksi täältä.

Jos väittämä 1 on totta, mitä perusteita tulonsiirroille on?

Köyhyyden terveysvaikutukset voivat toimia tulonsiirtojen perusteena aivan samoin kuin muutkin köyhyyden vaikutukset. Voidaan esimerkiksi katsoa, että 100 euron verottaminen rikkaalta Leenalta vähentää tämän hyvinvointia verrattain vähän, mutta 100 euron antaminen Liisalle lisää tämän hyvinvointia merkittävästi esimerkiksi parantamalla tämän terveyttä.

Mekanismi, jolla tulonsiirto parantaa Liisan terveyttä on hyvin yksinkertainen. Liisa on terveempi, koska hän voi ostaa parempaa ruokaa, terveyspalveluja ja lääkkeitä.

Jos väittämä 1 on totta, millainen yhteiskunnallinen kehitys on hyvää ja millainen pahaa?

On tärkeää huomata, että tulonsiirron aikaansaama Liisan hyvinvoinnin lisääntyminen johtuu siitä, että Liisa saa lisää tuloa. Liisa on vähemmän köyhä, ja siksi hänen terveydentilansa paranee. Hänen terveytensä ei mitenkään riipu siitä, kuinka paljon Leena tienaa.

Toisin sanoen eriarvoisuudella ei ole Liisan terveyden kannalta mitään väliä. Näin sellainen yhteiskunnallinen kehitys, joka johtaa sekä Liisan että Leenan tulojen kasvuun, on aina hyvä asia.

Esimerkiksi jos Liisan tulot nousevat 200 euroon ja Leenan 2500 euroon, on syytä iloita. Liisa nousee yli köyhyysrajan ja voi esimerkiksi hankkia parempaa ruokaa ja lääkkeitä. Hän on terveempi ja voi paremmin. Se, että Leenan tulot ovat lisääntyneet suhteellisesti vielä enemmän ei vaikuta tähän mitenkään. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on noussut 90 %:sta 93 %:iin, mutta lisääntynyt eriarvoisuus on yhdentekevää Liisan terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Jos eriarvoisuus vähenee, mutta niin että kaikkien tulot pienenevät, tämä on yksiselitteisesti huono asia. Jos Liisan tulot putoavat 90 euroon ja Leenan 700 euroon, eriarvoisuus vähenee alle 89 %:iin, mutta Liisan terveys ja hyvinvointi heikkenevät. Se, että Leenan tulot vähentyvät suhteessa enemmän, ei hyödytä Liisaa mitenkään.

Väittämä 2. Eriarvoisuus vaikuttaa terveyteen.

Mitä väittämä 2 tarkoittaa?

Väittämä tarkoittaa aivan eri asiaa kuin äskeinen. Nyt eriarvoisuudella on oltava Liisan tuloista riippumaton vaikutus hänen terveyteensä. Siis Liisan terveyden on huononnuttava, jos eriarvoisuus lisääntyy, vaikka hänen oma tulotasonsa säilyisi samana tai jopa parantuisi.

Kahden ihmisen maailmassa tämä tarkoittaa sitä, että Leenan tulojen täytyy vaikuttaa Liisan terveyteen. Toisin sanoen, jos Liisan tulot pysyvät ennallaan, mutta Leenan lisääntyvät, Liisan täytyy alkaa sairastaa enemmän. Täytyy siis olla olemassa jokin mekanismi, jolla Leenan kasvavat tulot aiheuttavat Liisan sairastumista, vaikka Liisan oma kulutus ei muuttuisi.

Sama pätee tietysti myös päinvastoin. Liisan täytyy muuttua terveemmäksi, jos Leenan tulot pienenevät. Toisin sanoen Liisa on sitä terveempi, mitä köyhempi Leena on.

On siis aivan selvää, että ensimmäinen ja toinen väittämä tarkoittavat aivan eri asioita. Ensimmäisessä terveyttä mahdollisesti alentava mekanismi on itsestäänselvä ja suoraviivainen. Alhainen tulotaso tarkoittaa alhaista kulutusta joka tarkoittaa huonoa terveyttä.

Tässä toisen väittämän tapauksessa mekanismin keksiminen vaatii huomattavaa mielikuvitusta. Täytyy esimerkiksi olla niin, että oman toimeentulon vertailu toisen tuloihin aiheuttaa itsessään sairautta esimerkiksi stressireaktion kautta. Leenan tulot eivät voi minkään suoran, itsestäänselvän kanavan kautta vaikuttaa Liisan hyvinvointiin.

Jos väittämä 2 on totta, mitä perusteita tulonsiirroille on?

Väittämän 1 kohdalla luetellut perustelut tulonsiirroille ovat tietysti edelleen voimassa. Mutta jos eriarvoisuudella itsellään on terveysvaikutuksia, voi tulonsiirroille olla uusia syitä. Nyt nimittäin tulojen tasaaminen tasaamisen itsensä vuoksi voi olla perusteltua.

Jopa verotus ja tulonsiirrot, jotka köyhdyttävät niin rikkaita kuin köyhiäkin, voivat olla järkeviä. Tämä johtuu siitä, että tuloeroilla itsessään on pahoja vaikutuksia. Tällainen verotus ei koskaan voi olla järkevää maailmassa, jossa köyhyys eriarvoisuuden asemesta aiheuttaa ongelmat.

Miten väittämä 2 voidaan osoittaa todeksi?

Väittämän osoittaminen todeksi vaatii, että osoitetaan syy-yhteys muiden ihmisten tulojen ja yksilön terveydetilan välillä. Syy-yhteyden osoittaminen on erittäin hankalaa ja vaativaa. Tämä pätee, vaikka olisi mahdollista tehdä edellisen väittämän yhteydessä esiteltyjä satunnaiskokeita.

On vaikea suorittaa koe, jossa toiset koehenkilöt joutuvat satunnaisesti suuren eriarvoisuuden luonnehtimaan ympäristöön ja toiset pienten. Sama vaikeus vielä pahempana on myös havaintoaineistoon perustuvassa syy-yhteyksiä uskottavasti testaavassa tutkimuksessa.

Jokainen voi itse kuvitella, miten vaikeaa on osoittaa, että Eirassa asuvien pankkiirien rikastuminen aiheuttaa terveysongelmia kajaanilaiselle yksinhuoltajalle. Pelkästään vaikutusmekanismin uskottava kuvailu on varsin hankalaa.

On ehkä erikseen syytä huomauttaa, ettei eri maiden välisellä tilastollisella vertailulla pystytä luotettavasti todentamaan tällaisia syy-yhteyksiä, kuten voi lukea esimerkiksi täältä ja vielä voimakkaammin täältä. Seuraavan kerran kun näet maailman maat kuvattuna kuvioon, jossa x-akselilla on eriarvoisuus ja y-akselilla jokin muu muuttuja, muista, ettei kuvio osoita yhtään mitään.

Eriarvoisuuden mahdollinen vaikutus terveyteen vaatii siis toteutuakseen erittäin monimutkaisen teoreettisen mekanismin. Sitä on on myös erittäin vaikea osoittaa empiirisesti. Siksi sitä ei ole koskaan luotettavasti osoitettukaan. Toisin kuin köyhyyden, eriarvioisuuden terveysvaikutuksista ei ole luotettavaa näyttöä. Tutkimukset, kuten tämä, joissa näin väitetään, eivät kestä tarkempaa tarkastelua.

Jos väittämä 2 on totta, millainen yhteiskunnallinen kehitys on hyvää ja millainen pahaa?

Toisin kuin väittämän 1 maailmassa, jossa köyhyys on ongelmien syynä, kaikkien rikastuminen ei aina ole hyvä asia. Esimerkiksi jos Liisan tulot nousevat 200 euroon ja Leenan 2500 euroon, ei iloitsemiseen ole välttämättä syytä. Liisa nousee kylläkin yli köyhyysrajan ja voi esimerkiksi hankkia parempaa ruokaa ja lääkkeitä. Nämä vaikuttavat myönteisesti hänen terveyteensä.

Mutta se, että Leenan tulot ovat lisääntyneet suhteellisesti vielä nopeammin heikentää Liisan terveyttä. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on nimittäin noussut 90 %:sta 93 %:iin. Tämä voi hyvin huonontaa Liisan terveyttä niin paljon, että parantuneen ravinnon ja lääkityksen vaikutus jää eriarvoisuusvaikutuksen jalkoihin. Syynä voi esimerkiksi olla lisääntynyt stressireaktio Leenan lisääntyneen tuloetumatkan vuoksi.

Samoin jos eriarvoisuus vähenee niin että kaikkien tulot pienenevät, tämä voi olla Liisan terveyden kannalta hyvä asia. Jos Liisan tulot putoavat 90 euroon ja Leenan 700 euroon, eriarvoisuus vähenee alle 89 %:iin. Liisan terveys ja hyvinvointi voivat pienentyneistä tuloista huolimatta parantua. Se, että Leenan tulot vähentyvät suhteessa enemmän vähentää eriarvoisuutta ja siten parantaa Liisan terveyttä.

Johtopäätös

Köyhyys ja eriarvoisuus ovat eri asioita. Köyhyyden vaikutus ihmisen terveyteen ja muuhun hyvinvointiin perustuu ilmeiseen syy-seuraussuhteeseen. Jos sinulla on vähän tuloja, voit hankkia vain vähän tai huonolaatuista ruokaa, lääkkeitä ja terveyspalveluita.

Köyhyyden vaikutukset ovat paitsi teoreettisesti selviä, myös tutkimuksessa kerta toisensa jälkeen havaittuja.

On syytä korostaa, että äskeinen koskee sellaista köyhyyttä, jota Suomessa on vähän tai ei ollenkaan. Suomessa köyhimmätkin ovat esimerkiksi aika hyvien terveyspalvelujen piirissä ja tulotasokin on yleensä maailmanlaajuisesti varsin korkea. Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, millaisia keskimääräistä alhaisemman tulotason terveysvaikutukset ovat hyvinvointivaltion olosuhteissa.

Silti, köyhyyden terveysvaikutukset ovat maailmanlaajuisesti katsottuna ilmiselviä. Miljardit ihmiset elävät köyhyydessä, joka aiheuttaa sairautta. Tätä ei kukaan voi kiistää.

Eriarvoisuuden kohdalla tarina on aivan toinen. Jotta eriarvoisuus voisi vaikuttaa terveyteen, jonkun muun, usein kaukana asuvan ihmisen saaman tulonlisäyksen pitää heikentää sinun terveyttäsi. Tällainen vaikutus ei tietystikään voi perustua yhtä suoraviivaiseen mekanismiin kuin köyhyyden vaikutus. Eriarvoisuusvaikutuksen havaitseminen empiirisesti on myös vaikeaa, eikä kukaan ole tehnyt sitä uskottavasti.

Julkisessa keskustelussa olisi syytä puhua tarkasti. Jos tarkoituksena on sanoa, että jonkin yhteiskunnallisen ongelman taustalla on ihmisten köyhyys, on syytä puhua köyhyydestä. Jos ehdottaa lisää tulonsiirtoja ongelmien ratkaisemiseksi, on syytä sanoa, että tarkoitus on antaa lisää rahaa köyhille, jotta nämä olisivat vähemmän köyhiä. Syynä ei ole se, että halutaan vähentää eriarvoisuutta.

Jos taas on aidosti sitä mieltä, että eriarvoisuus aiheuttaa terveys- tai muita yhteiskunnallisia ongelmia, on syytä olla tarkkana. Eriarvoisuuden haittavaikutukset ovat paljon hankalampi ja huonommin tutkittuja kuin köyhyyden. Mitään todellista näyttöä eriarvoisuuden vaikutuksista ei ole.

Editoitu 7.7. klo 12:40 Leenan tulot korjattu oikeiksi.

Jälkikirjoitus. Perustelu eriarvoisuusmitan käytölle.

Päätimme siis käyttää eriarvoisuusmittana rikkaamman tulo-osuutta. Tässä jälkikirjoituksessa perustellaan, miksi se vastaa tavanomaista tieteellistä käytäntöä.

On helppo huomata, että valitulla eriarvoisuusmittarilla on tiettyjä hyviä ominaisuuksia. Jos esimerkiksi Liisan ja Leenan kummankin tulot kymmenkertaistuvat, mitattu eriarvoisuus säilyy samana. Jos Liisa alkaa tienata 1000 ja Leena 9000, eriarvoisuus on edelleen 90 %. Mitattu eriarvoisuus ei myöskään muutu, jos kummankin tulot putoavat kymmenesosaan.

Itse asiassa kerrottiinpa kummankin tulot millä tahansa samalla luvulla, mitattu eriarvoisuus ei muutu. Tämä tarkoittaa sitä, että valitun eriarvoisuusmittarin arvo ei riipu yhteiskunnan yleisestä tulotasosta, vaan se riippuu aidosti vain tulojen suhteista.

Toinen hyvä ominaisuus on se, että tulonsiirto rikkaammalle lisää aina mitattua eriarvoisuutta. Siirretään esimerkiksi Liisalta 10 Leenalle. Nyt Liisan tulot ovat 90 ja Leenan 910. Mitattu eriarvoisuus on lisääntynyt 91 %:een. Vastaavasti tulonsiirto rikkaammalta köyhemmälle vähentää mitattua eriarvoisuutta.

Mittari ei myöskään erottele Liisan ja Leenan välillä. Jos osat vaihtuvat ja Liisa alkaa tienata 1000 euroa ja Leena 100, mitattu eriarvoisuus on edelleen sama 90 %.

Nämä kolme ominaisuutta ovat keskeisiä vaatimuksia mille tahansa eriarvoisuusmittarille.

Esimerkiksi yleiset Gini-kerroin ja Theil-indeksi täyttävät ne. Miksi emme siis käytä niitä?

Vastaus on yksinkertainen: kahden ihmisen eriarvoisuutta mitattaessa kaikki eriarvoisuusmittarit, jotka täyttävät ylläkuvatut kolme vaatimusta riippuvat vain rikkaamman tulo-osuudesta. Siis esimerkiksi Gini-kerroin kasvaa aina kun rikkaamman osuus kasvaa ja pienenee kun rikkaamman osuus pienenee. Samoin Theil-indeksi.

Siksi meidän ei tarvitse vaivata päätämme monimutkaisilla ja hienoilla eriarvoisuusmitoilla, vaan voimme käyttää esiteltyä yksinkertaista tulo-osuusmittaa.

Miksi kaikki ehdot täyttävät eriarvoisuusmitat riippuvat vain rikkaamman tulo-osuudesta jos yhteiskunnassa on vain kaksi ihmistä? Matemaattisesti suuntautuneelle lukijalle tämän osoittaminen on varsin helppoa. Seuraavaksi esittelemme päättelyketjun nopeasti.

Eriarvoisuusmittarin arvo riippuu kahden ihmisen tapauksessa näiden kahden ihmisen, Liisan ja Leenan tuloista. Pohditaan mielivaltaista eriarvoisuusmittaa, joka toteuttaa tekstissä mainitut kolme ehtoa.

Ehdot olivat seuraavat. Ensiksi, mittarin täytyy symmetrinen niin, että Liisan ja Leenan osien vaihto ei vaikuta tulokseen. Toiseksi, kummankin tulon kertominen mielivaltaisella luvulla ei saa vaikuttaa mittarin arvoon. Kolmanneksi, tulonsiirron köyhältä rikkaalle täytyy aina lisätä eriarvoisuutta.

Ensimmäisestä vaatimuksesta seuraa, että eriarvoisuusmitan arvo on sama aina kun tulo-osuudet ovat samat. Tämä on helppo havaita. Esimerkissä Liisan ja Leenan tulot olivat 100 ja 900, ja tulo-osuudet siis 10 % ja 90 %. Koska mielivaltaisella luvulla kertominen ei vaikuta tuloksiin, kerrotaan tulot luvulla 1/100. Eriarvoisuus on siis sama kuin jos Liisa tienaisi 1 euron ja Leena 9.

Sama laskutoimitus voidaan tehdä millä tahansa tuloilla, joilla tulo-osuudet ovat 10 % ja 90 %. Kummankin tulot voidaan aina jakaa tai kertoa sopivalla luvulla, jolloin saadaan tulokseksi 1 ja 9. Laskutoimitus ei vaikuta eriarvoisuusmitan arvoon, joka on siis aina sama kuin tuloilla 1 ja 9 tai 100 ja 900.

Sama päättelyketju voidaan toistaa muillekin tulo-osuuksille kuin 10 % ja 90 %.

Toisin sanoen aina kun tulo-osuudet ovat samat, on eriarvoisuusmitan arvokin sama. Eli jos tiedetään tulo-osuudet, tiedetään eriarvoisuusmitan arvo. Esimerkiksi jos tulo-osuudet ovat 30 % ja 70 %, eriarvoisuusmitan arvo on sama kuin jos Liisan tulo olisi 3 euroa ja Leenan 7 euroa. Tai yhtä hyvin Liisan 7 ja Leenan 3.

Mutta itse asiassa eriarvoisuusmitan laskemiseksi ei tarvitse tietää molempia tulo-osuuksia. Jos tiedetään rikkaamman tulo-osuus, sen avulla voidaan laskea myös köyhemmän tulo-osuus. Esimerkiksi jos tiedetään, että rikas tienaa 90 % tuloista, tiedetään, että köyhempi tienaa 10 % tuloista. Samalla tiedetään myös eriarvoisuusmitan arvo. Se on sama kuin jos Leena tienaa 9 ja Liisa 1 tai päinvastoin. Jos rikkaampi tienaa 75 % niin tiedetään, että eriarvoisuus on sama kuin jos Leena tienaisi 7.5 ja Liisa 2.5 euroa tai päinvastoin.

Aina kun tiedetään rikkaamman tulo-osuus, tiedetään siis myös eriarvoisuusmitan arvo.

Kolmas, tulonsiirtoa koskeva vaatimus tarkoittaa aivan ilmeisesti, että eriarvoisuusmittarin täytyy antaa sitä suurempi arvo, mitä suurempi on rikkaamman tulo-osuus. Nimittäin tulonsiirto köyhältä rikkaammalle merkitsee aina rikkaamman tulo-osuuden kasvua.

Eli valittiinpa mittariksi mikä tahansa vaaditut ominaisuudet täyttävä eriarvoisuusmitta, se on 1) aina laskettavissa pelkästään rikkaamman tulo-osuuden perusteella ja 2) eriarvoisuusmitan arvo kasvaa aina kun rikkaamman tulo-osuus kasvaa.

Tämä pätee tietysti erityisesti Gini-kertoimelle, jonka arvo muuten kahden ihmisen tapauksessa on Gini = Rikkaamman osuus – 1/2. Tekstissä käytetty yksinkertainen mittari on siis täysin yhdenmukainen tavallisen tieteellisen käytännön, esimerkiksi Gini-kertoimen kanssa. Eriarvoisuuden kasvu rikkaan tulo-osuudella mitattuna tarkoittaa eriarvoisuuden kasvua millä tahansa eriarvoisuusmitalla mitattuna.

Kommentit
  1. 1

    Syltty sanoo

    Mekanismia, jossa jonkun rikastuminen aiheuttaa muille terveysongelmia, kutsutaan kateudeksi.

    Empiirinen testi: seurataan miten vasemmistolaisen reagoi tietoon, että Wahlroos saa lisäbonuksen hyvin tgehdystä työstä. Seuraava vitutus on käsinkosketeltavaa ja arvatenkin verenpaineen nousu on mitattavissa.

    Vasemmistolainen itse tietenkin kutuu mekanismia häveliäästi epäoikeudenmukaisuuden tunteeksi, mutta siellä pohjalla on loppupeleissä kateus. Toinen saa kun itse ei.

    • 1.1

      Pienituloinen sanoo

      Kateuskortti alkaa olla häviön merkki keskustelussa vähän samalla tavoin kuin natsikorttikin on.

      Ei se ole kateutta jos haluaa PIENEMMÄT TULOEROT koko yhteiskuntaan, varsinkin jos perusteluna on se että luotettavat vuosikymmenten pituiset tilastot kertovat että mitä pienemmät tuloerot, sen paremmin voivat aivan kaikki – myös ne kaikkein rikkaimmat.

      Suurten tuloerojen yhteiskunnissa ne rikkaimmatkin sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina, kuin pienempien tuloerojen yhteiskunnassa.

      Kateuskortin vetäminen tuloerokeskustelussa on sen merkki, että mitään oikeasti järkeviä argumentteja ei ole, vaan turvaudutaan huonosti toimivaan telepatiaan kun luullaan että tiedetään ne toisten tunteet. Keskustellaan asiasta uudelleen vasta sitten, kun olet kuitannut ne James Randin ja Skepsis ry:n lupaamat suurehkot rahapalkkiot tuottamalla yliluonnolisen ilmiön nimeltä telepatia.

      Vasta sitten voit nimittäin väittää tietäväsi, että suurten tuloerojen vastustajien tunnetila on nimenomaan kateus.

      • 1.1.1

        Syltty sanoo

        ”Kateuskortti alkaa olla häviön merkki keskustelussa vähän samalla tavoin kuin natsikorttikin on. ”

        Eikä ole. Kyllä kateus varmasti on ihan todellinen tunne samalla tavalla kuin rakkaus, viha yms. ja se aiheuttaa mielipahaa, etenkin jos tuntuu siltä että tämä on väärin.

        Seuraavassa hesrin artikkelissa tulee muuten pari muutakin mekanismia:
        http://www.hs.fi/elama/a1467778820314

        ”Ei se ole kateutta jos haluaa PIENEMMÄT TULOEROT koko yhteiskuntaan, varsinkin jos perusteluna on se että luotettavat vuosikymmenten pituiset tilastot kertovat että mitä pienemmät tuloerot, sen paremmin voivat aivan kaikki – myös ne kaikkein rikkaimmat.”

        Samalla tavalla luotettavat vuosikymmenten pituiset tilastot kertovat, että niillä alueilla joilla äänestetään vasemmistoa, menee surkeasti ja alueilla, joilla äänestetään oikeistoa, menee hyvin. Eli vasemmiston äänestäminen pilaa alueen tulotason, aiheuttaa kusenhajua hisseissä ja reikiinnyttää lastenkin hampaat.

        Tai sitten yhteiskunnat, jotka toimivat hyvin, johtavat pienempiin tuloeroihin ja samalla korkeampaan tyytyväisyyteen ja kaikkeen muuhunkin hyvään.

        ”Suurten tuloerojen yhteiskunnissa ne rikkaimmatkin sairastavat enemmän ja kuolevat nuorempina, kuin pienempien tuloerojen yhteiskunnassa. ”

        Yleensä suurten tuloerojen yhteiskunnat tuppaavat olemaan köyhiä ja muutenkin huonosti toimivia.

        Minä väitän että syy-seuraussuhde menee juuri toisin päin: kun yhteiskunta toimii hyvin, se johtaa pieniin tuloeroihin, toisaalta koska matalalla verotuksella ei saada hoidettua kaikkia niitä asioita, joita kansalaiset haluavat ja toisaalta koska tällaisissa yhteiskunnissa yleeensä halutaan panostaa koulutukseen, terveydenhuoltoon yms. asioihin, jotka tasoittavat tuloeroja.

        Hyvin toimivasa demokratiassa tämä on aika luonnollista, koska vähätuloisia on aina paljon enemmän kuin rikkaita ja maksajia on aina vähemmän kuin saamapuolella olijoita.

      • 1.1.2

        Syltty sanoo

        Vielä noista kateusveroista. Kyllähän näitä veroja, joiden ainoa tarkoitus on kurittaa, ei edes kerätä veroja, on nähty. Esimerkiksi SDP: ja Jutta Urpilaisen ajama pankkivero, joka itseasiassa laski verotuloja (!!!) kun pankit siirsivät toimintojansa ulkomaille, oli aikalailla puhdas kateusvero. Se nyt vaan piti saada pankkien kurittamiseksi, ei väliä vaikka lopputuloksena veroja kerättiin enemmän Ruotsissa ja vähemmän Suomessa.

        Sama juttu koskee monia tuloverojen kiristysehdotuksia, jotka kohdistuvat niin pieneen prosenttiin väestöstä ja niin pieneen prosenttiin tuloista, ettei niiden tuotto näy missään.

  2. 2

    Pienituloinen sanoo

    Mitä suuremmat tuloerot, sitä huonommin voivat aivan kaikki, myös ne kaikkein rikkaimmat kansalaiset. Ja se sitten näkyy sekä terveydessä että mielenterveydessä.

    Samoin: Mitä suuremmat tuloerot, sitä kovemmat rangaistukset rikoksita, täysin riippumatta siitä mikä rikollisuuden määrä tai kehityskulku sattuu olemaan.

    Ja vielä: Mitä suuremmat tuloerot, sitä kovemmat asenteet hyvin toimeentulevilla on huonommin toimeentulevia kohtaan ja sitä enemmän nämä parempituloiset pitävät köyhyyttä köyhän omana syynä.

    Sekä: Mitä suuremmat tuloerot, sitä hankalampaa on ’säätykierto’ eli sitä vaikeampaa on omalla työllä parantaa omaa taloudellista asemaa.

    Kaikkien näiden lähteenä tämä hyvä kirja, jonka pitäisi olla pakollista luettavaa valtion budjettia laativille ja kaikille työmarkkinaneuvotteluosapuolille:

    Richard Wilkinson ja Kate Pickett;
    Tasa-arvo ja hyvinvointi : miksi pienet tuloerot koituvat kaikkien hyväksi

    Kirja perustuu YK: koko maailman kattavaan vuosikymmenten pituiseen tilastointiin.

  3. 3

    Visa Pitkänen sanoo

    Hyvä kirjoitus, kiitos myös linkeistä hyviin papereihin. Aihepiiri ei ole varsinaisesti omaa erikoisalaani, mutta kakkostilanteessa mieleen tulee kuitenkin seuraavanlainen vaikutuskanava: Terveyspalveluiden hinnat. Jos ne (palveluiden ja lääkkeiden hinnat) nimittäin seuraisivat suhteessa enemmän suurituloisten tulojen kasvua, voisi tämä johtaa alempituloisten heikompaan terveyteen, jolloin eriarvoisuus lisäisi terveyseroja suurituloisten ja pienituloisten välillä?

    • 3.1

      sanoo

      Mietin aivan samaa kuin Visa Pitkänen: köyhyysraja on funktio keskimääräisestä tulotasosta ja kun Leenan tulot nousevat, köyhyysraja nousee eli hintataso nousee eikä Liisalla ole enää varaa terveyspalveluihin.

  4. 4

    Mikko sanoo

    Kertokaapa, miksi seuraava on huono tai epätodennäköinen mekanismi eriarvoisuuden terveyttä heikentävälle vaikutukselle:
    Terveydenhoidon kustannukset riippuvat voimakkaasti keskimääräisestä tulotasosta.

    Voitaisiin jopa argumentoida, että terveydenhoidon kustannukset riippuvat voimakkaasti rikkaampien, eli Leenan tuloista.

    Entäpä, jos esimerkissä Leena olisi lääkäri?

  5. 5

    Jani J sanoo

    ”Väittämän osoittaminen todeksi vaatii, että osoitetaan syy-yhteys muiden ihmisten tulojen ja yksilön terveydetilan välillä.”

    Onneksi teillä Asiatonlandiassa on vain kaksi ihmistä, Leena ja Liisa. Jos toinen maksaa terveydenhuollosta, kenelle hän siitä maksaa? No sille toiselle tietysti. Eli toisen terveyteen käyttämä varallisuus on toisen tuloa. Yhteys osoitettu.

  6. 6

    Rogue sanoo

    Oot Pursiainen oikeessa siinä että absuluuttisen köyhyyden vaikutukset on helpompaa ja suoraviivasempaa osoittaa. Tekstistä saa kuitenkin sen käsityksen, että sulla olis vaikeuksia edes kuvitella sellasta mekanismia, jolla suhteellisen aseman muutos vois vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin/terveyteen. Taloustieteilijän pitäis kyllä pystyä helpostikin kuvittelemaan tällaisia mekanismeja ihan standardeista kannustimista liikkeelle lähtien.

    Esim. karkea malli pariutumismarkkinoista.

    Miehet: haluavat korkean markkina-arvon, jotta saavat mahdollisimman useita/laadukkaita naisia

    Naiset: haluavat mahdollisimman tasokkaan miehen mitattuna varallisuudella ja sosiaalisella statuksella

    Miehiä ja naisia on about kiinteä määrä

    Näistä lähtökohdista on helppo johtaa, että jos miehen X suhteellinen varallisuus heikkenee verrattuna mieheen Y, X:n mahdollisuudet naismarkkinoilla heikkenevät. Naisia on rajallinen, kiinteä määrä, joten Y:n tulojen lisäys on pois X:n kulutuskorista. Tämä siis siitä huolimatta että X:n absoluuttiset tulot pysyneet samana tai jopa nousseet.

    Malli ei edes ole täysin hatusta vetäisty, vaan empiiristä vastaavuutta on helppo löytää sekä menneistä että nykyisistä yhteiskunnista. Mallista voi helposti olla johdettavissa myös terveysvaikutuksia. Tiedetäänhän esim. että naisettomat miehet ovat tyypillisesti vähemmän terveitä kuin pariutuneet. Jne., pystyt varmaan soveltamaan esimerkkiä myös muihin aihepiireihin…

    • 6.1

      Pienituloinen sanoo

      Minä en ikinä ryhtyisi parisuhteeseen kenenkään kanssa, joka ajattelee parisuhteista tällä tavalla:

      ”Esim. karkea malli pariutumismarkkinoista.
      Miehet: haluavat korkean markkina-arvon, jotta saavat mahdollisimman useita/laadukkaita naisia
      Naiset: haluavat mahdollisimman tasokkaan miehen mitattuna varallisuudella ja sosiaalisella statuksella”

      Voin nimittäin suositella toistakin kirjaa tähän keskusteluun:
      Dan Ariely: Predictably Irrational, Revised and Expanded Edition: The Hidden Forces
      by Dan Ariely

      Kirja selvittää muiden asioiden ohessa esimerkkien ja tutkimustulosten voimalla sen, että jos sosiaalisiin suhteisiin tuodaan mukaan markkina-ajattelu, ne menevät peruuttamattomasti pilalle. Kyseinen yksittäinen sosiaalinen suhde, johon on tuotu mukaan markkina-arvoajattelu ei ole enää koskaan korjattavissa entiselleen, normaaliksi sosiaaliseksi suhteeksi.

      Niitä nimittäin määrittää välittäminen, rakkaus ja vastavuoroisuus.

      Ja tästä syystä varmin keino päästä minusta eroon välittömästi – ei vain kumppanina vaan myös ystävänä – on paljastaa, että uskoo markkinoiden lainalaisuuksien pätevän myös yksityisten ihmisten välisissä lähisuhteissa.

  7. 7

    Henri K. sanoo

    Sain nostalgisen tipan linssiini. Näin huikean 80-lukulaista retoriikkaa en ole aikoihin nähnyt. Propsit kirjoittajille hyvästä satiirista!

  8. 8

    Laastari sanoo

    Suomessa elää tällä hetkellä noin miljoona ihmistä köyhyysrajan tuntumassa tai sen alapuolella.

    Lähes joka viides suomalainen on erilaisten mittareiden mukaan köyhä tai syrjäytymisuhan alla.

    Ilman yhteiskunnan tukia kansalaisista Suomessa on köyhiä 30 %.

    Vuonna 1995 Suomessa oli alle 400 000 köyhää ihmistä.

  9. 9

    EJ_Sellupatruuna sanoo

    Tulee väkisinkin mieleen, etteivät kommentoijat tällä palstalla osaa edes lukea, sillä blogipostauksen linkeissä kritisoitiin juuri Wilkinsonin & Pickettin metodologiaa. Heti tämän luettuani seuraavassa kommentissa heidän kirjaansa kehutaan maanmainioksi.

    juuh okei

  10. 10

    amaootta sanoo

    Aika huolettomasti asiattomat ottavat rikkailta rahaa ja antavat sen köyhille ihan vaan sen takia, että köyhä hyötyy terveysmielessä enemmän kuin rikas häviää. Tässä terveys on vain hämäävä tekijä ja sen tilalle voidaan laittaa mikä tahansa hyvä asia kuten vaikka kulutus. Aika epämiellyttävältä vaikuttaa yhteiskunta, jossa yhdeltä otetaan ja toiselle annetaan vain sen takia, että yksi voi kuluttaa enemmän toisen kustannuksella.

    • 10.1

      Oispa lääkkeitä sanoo

      Hmmm. Etkö pidä länsimaista? Onneksesi maailmasta löytyy myös valtioita, joissa köyhiä ei juuri tueta. Kai asut jo sellaisessa?

      Ylläpitäjälle kiitos hyvästä blogikirjoituksesta!

  11. 11

    Milloin tulosiirroit oikeutettuja? sanoo

    Ainoastaan tilanne, jonka henkilö kokee ”epäoikeudenmukaiseksi” (subjektiivinen arvio), aiheuttaa stressireaktion. Vaikka henkilö kokisi tietyn menettelyn myötä tappion, hän ei välttämättä koe stressiä, jos hän kokee menettelyn oikeudenmukaiseksi.

    Ts. suhteelliset tuloerot aiheuttaa stressireaktion ainoastaan henkilöissä, jotka kokee tilanteen tai menettelyn, jolla asiantilaan on päästy, epäoikeudenmukaiseksi. Esimerkiksi pienituloinen henkilö, joka pystyy ottamaan vastuun toiminnastaan ja sen seurauksista ei välttämättä koe ”tulokateutta” ja siten stressiä.

    Se on täysin kyseenalaista pitäisikö tämänkaltaista vain tietyissä tilanteissa esiintyvää hyvin subjektiivista mielipahaa ryhtyä tulonsirroin eliminoimaan. Asiaa tekstissä on tarkasteltu vain nettohyvinvoinnin näkökulmasta muttei oikeudenmukaisuuden/filosofian näkökulmasta (mistä useimmat ihmiset asiaa lähtökohtaisesti tarkastelevatkin).

  12. 12

    Tasa-arvoinen sanoo

    Ei ”eriarvoisuus” vaan tuloerot. Eriarvoisuus on sitä, että kansalaiset eivät ole tasa-arvoisia lain edessä, esimerkiksi köyhä ei saa äänestää presidentistä tai rikkaalle maksetaan korkeampaa perustuloa kuin köyhälle.

    Talouskasvun nopeudella ja hyvällä työllisyydellä on huomattava positiivinen yhteys hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Siksi näiden molempien kampittamista pitää vähentää.

  13. 13

    klaus kultti sanoo

    Tässäkin keskustelussa on aiheellisesti huomautettu, että varallisuus tai tulot ei ole ainoa hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Olen pitkään hämmästellyt eriarvoisuudesta kiinnostuneiden obsessiivista kiinnostusta tuloihin. Esimerkiksi ihmisen ulkonäkö vaikuttaa huomattavasti hänen hyvinvointiinsa. Korvataan tulot hetkeksi aggregaattisuureella kauneus. Kauniilla ihmisillä on paremmat pariutumismahdollisuudet kauniiden ihmisten kanssa kuin rumilla. Tämä on aivan pöyristyttävää eriarvoisuutta (one fuck of a case of inequality) ja kaiken lisäksi vielä pitkälle omasta toiminnasta riippumatonta. Miksi eriarvoisuusvauhkoilijat eivät vaadi kauneusveroa; kaksi kertaa kuukaudessa kauniiden ihmisten on pakko paritella rumien ihmisten kanssa.

  14. 14

    inflaatio sanoo

    Suhteelliseen köyhyyteen liittyvässä pohdinnassa on järkeä ainoastaan, jos oletuksena on myös se, että esimerkkimaailmassa ruoan, terveyspalveluiden, lääkkeiden ja muiden välttämättömyyksien (esim. vaatteet, liikkuminen, asuminen) hinta ei mitenkään riipu keskimääräisestä tulotasosta. Tosimaailmassa moinen oletus ei päde, ja julkinen keskustelu yleensä kohdistuu nimenomaan tosimaailmaan.

Trackbacks

  1. […] Eriarvoisuus ja köyhyys. Eriarvoisuus ja köyhyys ovat eri asioita ja niistä on puhuttava täsmällisesti. Yllättävän moni kirjoituksemme käsitteli jollain tavalla eriarvoisuutta tai oikeudenmukaisuutta. Muita aihetta liippaavia kirjoituksia olivat tämä, tämä, tämä ja ehkä myös tämä. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *