Vielä kerran kohtuuhintaisesta asumisesta, rautalankaa ja itkua vääntäen, haukotusta tukahduttaen

Asiattoman toimitus on toistuvasti joutunut keskustelemaan kohtuuhintaisen asumisen kustannuksista. Uskollisimmat lukijoistamme ovat saattaneet havaita tämän.

Kohtuuhintainen asuminen tarkoittaa sitä, että kaupunki vuokraa omistamiaan asuntoja markkinavuokraa alhaisemmalla vuokralla (unohdetaan hitas tällä kertaa). Kohtuuhintaisesta vuokraustoiminnasta tulee kunnalle kustannuksia. Kustannus on meistä helpoin hahmottaa saamatta jäävänä vuokratulona. Kaupunki voisi vuokrata asunnot markkinahintaan alennetun vuokran asemesta ja käyttää erotuksen muuhun toimintaan, vaikka päiväkoteihin tai kouluihin (tai herra paratkoon, verojen alentamiseen).

Nämä saamatta jäävät asiat ovat kohtuuhintaisen asumisen kustannus.

Yleisemmin sanottuna taloudellisessa ajattelussa kustannuksella tarkoitetaan aina vaihtoehtoiskustannusta. Kun niukkoja voimavaroja käytetään jonkin hyvän asian hankkimiseen tai tekemiseen, toisia hyviä asioita jää saamatta tai tekemättä. Näitä saamatta jääviä hyviä asioita kutsutaan vaihtoehtoiskustannukseksi tai lyhyemmin kustannukseksi. Pitäisi olla aika selvää, että poliittinen päätöksenteko, kuten yksityinenkin, on juuri valintojen tekemistä eri hyvien asioiden välillä tilanteessa jossa kaikkea ei voi saada.

Yhtä selvää pitäisi olla, että vaihtoehtoiskustannukset eivät aina näy tilikirjassa. Töihin menon vaihtoehtoiskustannus on vapaa-aika, esimerkiksi kävely rakkaan kanssa rannalla. Mutta tilinauhassa ei lue miinuspuolella menetettyä rantakävelyä. Kustannus on silti mitä todellisin.

Asiattoman toimitus on aidosti hämmästellyt sitä, miten vaikeaksi ymmärtää asia on osoittautunut. Toimitus on kohdannut esimerkiksi väitteitä, että kohtuuhintaisen asuntotuotannon kustannukset ovat pelkästään ”teoreettisia”, koska ne eivät näy kaupungin tilinpidossa. Mutta tämä ei tee niistä teoreettisia yhtään sen enempää kuin kävelemättä jäänyt rantakävely on teoreettinen.

Ymmärtämättömyys on saanut toimituksen tulisimmat jäsenet jopa aavistukseen kiihtymään.

[Read more…]

Asiaton kirja-arvio: Kaupunkirakentamisen aika

Osmo Soininvaaralta ja Mikko Särelältä on ilmestymässä vaalikirja nimeltään ”Kaupunkirakentamisen aika – Kuinka 2020-luvulla rakennetaan hyvää kaupunkia”. Asiattomalta pyydettiin kirjasta ennakkoarviota ja toki mielellämme sen annamme. Arvioimme mielellämme muidenkin ehdokkaiden vaalikirjoja, jos ne ovat mielenkiintoisia ja koemme, että meillä on niistä jotain sanottavaa.

Kirjassa esitellään Soininvaaran ja Särelän näkymyksiä hyvästä asunto- ja kaupunkipolitiikasta. Näkemykset tulevat aitiopaikalta, koska molemmat ovat osallistuneet Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan työhön luottamushenkilöinä.

Kirjassa käsitellään Helsingin kasvua, sitä miten ja minne Helsingin pitäisi kasvaa, viheralueiden merkitystä, liikennettä sekä markkinatalouden valjastamista kaupunkisuunnittelun ja kasvun rahoituksen tueksi. [Read more…]

Hesari Helsingin seudun kasvusta, asuntopulasta ja vuokratasosta

Hesarin pääkirjoituksessa oli jälleen tärkeää asiaa Helsingin seudun asuntomarkkinoista. Asia on niin tärkeä, että vaikka kirjoituksen perusviesti onkin järkevä, on kirjoituksen joihinkin kummallisuuksiin syytä puuttua.

Tehdäänpä siis pitkästä aikaa perinteinen katsastus.

Kirjoitus alkaa huomiolla vuokrien nopeasta kasvusta. Mutta sitten sanotaan jotain kummallista:

Pulaa on kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista, joita kasvavassa kaupungissa tarvittaisiin kipeästi lisää.

Ei ole kovinkaan järkevää määritellä pulaa hintojen kautta. Muutoinhan kaikista asioista on pula. Meillä on pula kohtuuhintaisista timanttisormuksista ja Ferrareista, mutta myös arkipäiväisemmistä asioista, kuten kohtuuhintaisista vaatteista ja ruuasta. [Read more…]