Roypublikaanit

Natsit, pedofiilit ja vihollisvaltion hyökkäys: kolme asiaa, jotka republikaanipoliitikon on perinteisesti ollut melko luontevaa tuomita.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet nopeasti. Donald Trump näkee natseissa hienoja ihmisiä ja lojaaleja tukijoita, pedofiilissa puolueen etua ajavan senaattorin ja Vladimir Putinissa vahvan ja viisaan johtajan, joka ei ole tehnyt mitään pahaa.

Lakia ja järjestystä perinteisesti kunnioittavan puolueen keulahahmo on tämän vastapainoksi löytänyt vihollisen oikeuslaitoksesta ja liittovaltion poliisi FBI:sta.

Abraham Lincolnin ja Ronald Reaganin puolue tämä ei enää ole.

Tämä on Trumpin puolue, jonka ainut ideologia on suojella Trumpia ja tämän egoa.

IMG_0652Tänään Alabamassa käydään äärimmäisen mielenkiintoiset täytevaalit, joissa oikeusministeri Jeff Sessionsin vapaaksi jättämä paikka senaatissa täytetään.

Trump on kampanjoinut avoimesti sen puolesta, että valinta kohdistuisi Roy Mooreen. Perinteisesti tässä ei olisi mitään kummallista, sillä Moore on republikaani ja Alabama puolueen vahvinta tukialuetta.

Moorea on kuitenkin uskottavasti syytetty lukuisten tyttöjen ja nuorten naisten seksuaalisesta ahdistelusta. Nuorin uhreista oli aikanaan 14-vuotias. Yli kolmekymppinen Moore jahtasi vuosikausia lukiolaistyttöjä ja tämä oli yleisesti tiedossa. Hän sai jopa porttikiellon paikalliseen ostoskeskukseen, koska pyöri siellä hakemassa seuraa.

Moore on kiistänyt kaiken ja kieltäytynyt kaikista haastatteluista, joissa häneltä voitaisiin kysyä oikeita kysymyksiä. Viikonloppuna hän antoi yhden haastattelun, jonka tekijäksi oli valittu Trumpia tukeva 12-vuotias tyttö.

Pitäisi olla itsestään selvää, että Mooren ei pitäisi olla lähelläkään senaattorin virkaa, mutta sen piti olla selvää jo ennen näiden pervoilujen paljastumista.

FullSizeRenderMoore on sanonut, että homoseksuaalinen käytös tulisi kriminalisoida, muslimia ei saisi valita kongressiin ja Amerikka oli suuri viimeksi silloin kun orjuus oli voimassa.

Hän on sanonut, että monilta ongelmilta vältyttäisiin, jos kaikki 10 lisäyksen jälkeen tehdyt muutokset perustuslakiin kumottaisiin. Silloin orjuutta ei olisi kumottu, kaikenlainen syrjintä olisi sallittua ja naisilla ei olisi äänioikeutta.

Moore on myös sanonut, että 9/11 -terrori-iskut ja moni muu paha johtuu siitä, että Yhdysvallat on hylännyt Jumalan. Moore on myös potkittu pois syyttäjän virasta kahdesti, koska hän on asettanut jatkuvasti omat uskonnolliset ideansa perustuslain edelle.

Niin ja tietysti hän myös uskoo edelleen, että Barack Obama ei ole syntynyt Yhdysvalloissa.

Eli jos Trump haluaisi viedä Yhdysvallat takaisin 1950-luvulle, niin Moore tähtäisi suunnilleen 1850-luvulle. Ja tätä maailmankuvaa siis Trump ja hänen johtamansa puolue avoimesti tukee.

Käy tiistain vaaleissa miten tahansa, tämä kaveri on Trumpin ohella republikaanien kasvot vuonna 2017.

He ehkä itse haluavat tämän unohtaa, mutta on päivänselvää, että nyt oppositiossa olevat demokraatit pitävät Mooren otsikoissa.

Tottenhamin fanit laulavat maaliruisku Harry Kanelle joka maalin jälkeen ylpeästi ”He´s One Of Our Own”.

Sama pätee nyt myös republikaaneihin ja Roy Mooreen. Hän on nyt yksi teistä. Tämä pelaaja tosin taitaa erikoistua omiin maaleihin.

Jeesus pois politiikasta

FullSizeRenderJärjestäytyneen uskonnon nimissä on tehty valtava määrä pahaa, eikä loppua näy. Enkä nyt puhu islamista enkä terrorismista.

Uskonnon puolustajat myös vetävät surutta yhtäläisyysmerkit uskon ja moraalin välille, vaikka mitään syytä moiseen ei ole.

Erityisen kirkkaana tämä harha näkyy Yhdysvalloissa, jossa ateistin on melko vaikea menestyä esimerkiksi politiikassa. Lähes kaikki ehdokkaat liioittelevat uskoaan, koska muuten on jotenkin arveluttava tapaus ja ääniä ei heru.

Tämä jeesustelu ja hurskastelu on tietysti kuluneen vuoden aikana viety aivan uudelle tasolle, kun kymmentä käskyä urakalla rikkova Donald Trump on ratsastanut kristittyjen tuella Valkoiseen taloon. Hän on saanut uskonnollisen ääriaineksen hurmioon, vaikka raiskaa päivittäin kaikkea, mitä kristityt väittävät pitävänsä pyhänä.

 

FullSizeRender

On aivan absurdia väittää, että kristinuskon opetukset lähimmäisenrakkaudesta ja Donald Trump voitaisiin jotenkin sovittaa yhteen. Että uskovaisten tuki Trumpille olisi jotenkin loogista ja hyväksyttävää. Tätä hurskastelijoiden joukkoa moinen saivartelu ei haittaa – Donald Trump voi olla läpimätä, mutta hän kieltää abortit ja lupaa, että taas saa sanoa ”Merry Christmas”. Hallelujah!

FullSizeRenderMuutenkin uskonto tuntuu täällä olevan lähinnä lupa olla mahdollisimman julma ja epäempaattinen lähimmäistä kohtaan.

Uskonnon tulisi kai olla henkilökohtainen ja positiivinen asia.

Yhdysvalloissa se tuntuu olevan ahdasmielinen ja vihainen lyömäase, jolla yritetään pakottaa muut olemaan samaa mieltä henkilökohtaisista asioista, kuten abortista ja sukupuolisesta suuntautumisesta. Ja toki myös uskonnosta, sillä uskonvapaus ei tunnu koskevan kaikkia.

Olisi vähintään kohtuullista, että ihmiseltä vietäisiin oikeus vedota uskonnolliseen vakaumukseensa esimerkiksi abortin ja homoliittojen suhteen, jos hän itse häpäisee oman uskontonsa ydintä esimerkiksi tukemalla Donald Trumpin kaltaista ahnetta valehtelijaa ja genitaalikourijaa.

Tilanne on vähän sama kuin jos minä esiintyisin luonnonsuojelijana ja vaatisin poliittisia linjauksia tähän vakaumukseeni vedoten ja kuitenkin joka viikonloppu nuijisin kuutteja tohjoksi julkisella paikalla.

FullSizeRender

Kristityille tämä tekopyhyys kuitenkin sallitaan. Ja heidän muita loukkaavia kommenttejaan ja tekojaan yritetään aina ymmärtää, koska heillä on tämä uskonto. Ja uskontohan on aina pyhä ja hyvä, eikö niin?

Kokonaan oman debatin aihe on tietysti se, että miksi 2000-luvulla ylipäätään kristinuskolle annetaan niin iso painoarvo yhteiskunnallisessa keskustelussa. Se kun on kuitenkin vain ihmisten keksimä ajatusrakennelma, joka on tasan yhtä totta kuin Batman, My Little Pony tai Muumit, mutta maailmankuvaltaan auttamattomasti vanhentunut.

FullSizeRenderTottakai jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa ja harjoittaa uskontoaan rauhassa, mutta miksi juuri äänekkäimmillä kristityillä tulisi olla erityinen vapaus sanella muille, miten nämä saavat elää?

Jo Yhdysvaltain itsenäistymisen aikaan 1700-luvun lopulla maan johtohahmot olivat korkeintaan tapakristittyjä ja suhtautuivat varauksellisesti ja pidättyväisesti uskontoon. He uskoivat tieteeseen, edistykseen ja asioiden kyseenalaistamiseen. Vastausten hakeminen raamatun sivuilta ei tullut kuuloonkaan.

Thomas Jefferson jopa leikkeli uudesta testamentista version, josta hän oli poistanut kaikki viittaukset ihmetekoihin – Jeesuksen ylösnousemusta myöten. Hän antoi uudelle teokselle nimen ”The Life and Morals of Jesus of Nazareth”. Varmasti kiinnostava kirja.

Myös yleisnero Benjamin Franklin suhtautui skeptisesti Jeesuksen jumaluuteen. Hieman ennen kuolemaansa hän sanoi, ettei aio vaivata päätään asialla, sillä saa siihen selvyyden kohta muutenkin.

Yhdysvaltain perustuslaissa ei edes mainita Jumalaa, vaikka uskonnolliset piirit niin väittävät. Valtio ja uskonto on ihan tietoisesti pyritty pitämään toisistaan erillään.

Kurt Andersen kertoo tuoreessa kirjassaan Fantasyland – How America Went Haywire kuvaavan anekdootin maan perustajien prioriteeteista. Kun perustuslain laatimisessa mukana olleelta Alexander Hamiltonilta kysyttiin, miksei Jumalaa mainittu, hän sanoi: ”Me unohdettiin”.

Kunpa nykyisetkin poliitikot unohtaisivat.

Run To The Hills

FullSizeRender

Gnarles Barkleyn vanha Crazy-hitti pauhaa ämyreistä. Lähtöön on muutama minuutti ja aamun usva alkaa hälvetä järven päältä.

”Maybe I´m Crazy, Maybe You´re Crazy, Maybe We´re Crazy – Probably!”

Aika moni varmaan ihan vakavasti miettii touhun mielekkyyttä ja omien voimien riittävyyttä, mutta nyt se alkaa olla vähän myöhäistä.

IMG_2807Alkamassa on Pennsylvaniassa, Readingin lähellä juostu Blues Cruise 50K -kisa. Minulle kyseessä on ensimmäinen ultramaraton. 50 kilometrin matka ei ultraksi ole pitkä, mutta vaikeuskerrointa lisää mäkinen maasto ja kapeat, alustaltaan vaihtelevat polut.

Järjestäjän mukaan reitti ei tosin ole tekninen, vaan kokonaan juostavissa. Muutama mäki on kyllä niin hapokas, että harva niitä juoksee. Yhteensä korkeuseroa on reitin varrella noin 1100 metriä. Silti ensikertalaisia varoitetaan kuvittelemasta, että rasitus olisi ”vain maraton + 8km”. Tämä osoittautui myös todeksi.

Blues Cruise oli äärimmäisen hyvin järjestetty, ja Blue Marsh Lake -järveä kiertänyt reitti oli huikean kaunis ja monipuolinen. Suurin osa oli mäkistä metsää, noin kolmasosa tasaisempaa niittyä tai järvenrantaa seurannutta polkua. Itse en kaipaa louhikkoja tai mutaa, joten maasto oli omaan makuun melko lähellä täydellistä.

Kisan johtaja Stephen Weiss kirjoitti infokirjeessä, että hänen mielestään kenenkään juoksijan ensimmäisen ultran ei pitäisi olla kilometrin lenkin nylkyttämistä uupumukseen asti, vaan nautinnollinen kokemus. Sitä Blues Cruise todella oli. Kisa vedettiin yhtenä 50 kilometrin lenkkinä, ja seitsemän huoltopistettä oli varustettu viimeisen päälle.

FullSizeRender

Pisteillä oli hommissa järjestävän Pagoda Pacers -seuran juoksijoita, joista monilla on rautainen kokemus vastaavista kisoista. Jokaiselta juoksijalta kysyttiin aina erikseen, mitä tankkausta ja apua nämä tarvitsevat.

FullSizeRender

Tarjolla oli perinteisten juomien ja iänikuisten banaaninpuolikkaiden lisäksi keitettyjä perunoita, joita voi uittaa suolassa, kotitekoisia ranskalaisia, maapähkinä-hillo-voileipiä, burritoja, keksejä, limua, pekonia ja vaihteleva liuta muita eväitä. Tarjonta oli niin maittava, että iso osa omista geeleistä ja suklaapatukoista jäi käyttämättä.

IMG_2800

Huoltopisteiden vapaaehtoiset olivat myös amerikkalaiseen tyyliin vetäneet roolinsa täysillä asuja myöten. Yhdellä pisteellä oli Blues Brothers -teema, toisella inspiraatio oli haettu Meksikosta ja kolmannella oli käynnissä saksalaisen oluttuvan Octoberfest.

FullSizeRender

Melko amerikkalaisen optimistinen oli myös reitin varrelle asetettu ”Everything is Awesome” -kyltti. Polven reistailua lukuunottamatta myös allekirjoitin väitteen ainakin kisan suhteen.

IMG_2802Kaikki toimi loistavasti keliä myöten. Jos vain olisin treenannut paremmin, myös loputtomat ylämäet olisivat olleet herkkua.

Yhdysvalloissa Trail Run -tapahtumia tuntuu olevan ihan loputon määrä ja harrastajia riittää. Myös Blues Cruise on kasvattanut suosiotaan ja viime vuosina tapahtuma on myyty loppuun. Tänä vuonna mukaan otettiin 400 juoksijaa.

Järvimaiseman takia kisalle on luotu merellinen teema, vaikka sisämaassa oltiinkin. Maaliin päässeitä tervehti laivaston kapteeni Ted Andrus asianmukaisesti pukeutuneena ja jokainen maaliviivan alle kahdeksassa tunnissa ylittänyt sai soittaa laivakelloa. Ikäluokkien voittajille jaettiin palkinnoksi koristeltu airo.

FullSizeRender

Oma ponnistelu jäi tuloslistalla puolenvälin tienoille, mutta sen verran ”Awesome” kokemus oli, että ensi vuonna pitää todennäköisesti mennä uudestaan.

Tänä vuonna reitti kuljettiin vastapäivään  ja ensi vuonna myötäpäivään. Pitäähän se ero käydä testaamassa?!

IMG_2818