Turhasta narisevat femakot

Harva aihe kirvoittaa samanlaista lukijakommenttien hyökyä kuin feminismi. Jos feministiä haastatellaan tai bloggaaja kirjoittaa teemaa sivuten, jutun perään pukkaa mielipidettä. Mielipiteiden ilmaisu on tietenkin hieno asia – nimittäin silloin, jos ne ovat pohdittuja ja perusteltuja. Feminismin vastustajat toistavat uupumukseen asti samoja vakiokommentteja, jotka ilmestyvät eri muodoissaan jokaisen aihepiiriä käsittelevän tekstin perään.

Ensin ovat yleensä paikalla vähättelijät, joiden asenne on joko ylenkatseellisen lempeä (”onneksi Suomessa ei naisilla ole oikeita ongelmia, kun tällaisesta pitää valittaa”) tai vähän aggressiivisempi (”akkojen kun on aina pakko valittaa, niin jotain pitää keksiä”). Ajatus, että naiset eivät osaa mitään muuta kuin valittaa, narista ja nalkuttaa, toistuu tiuhaan.

Vedotaan myös siihen, että asia, jonka nainen kokee ongelmaksi, ei oikeasti ole sitä. ”Mikset valita afganistanilaisten naisten asemasta?” ”Suomessa naisilla on asiat hyvin, ajattele Intian joukkoraiskauksia” ja sitä rataa. (Kun mies mainitsee epäkohdaksi pakollisen asepalveluksen, pitäisikö naisen kommentoida, että ”ajattele niitä maita, joissa asepalvelus kestää pari vuotta! Helpolla pääset!”)

Sitten kuvioihin tulee törkysovinisti. ”Naiset ovat pilanneet koko Suomen” (autenttinen kommentti). ”Tuokin mäkättäjä pitäisi saada takaisin keittiöön”, ”kun nuoremmat naiset vievät miehet, aletaan narista vaikka mistä”.

ovaries_grow_a_pair_tee_shirt-reec5269c119542b694d627914a51b609_8nhmi_512

Kiva paita kesäksi (zazzle.com)

Ja eikun vastaiskuun, eli miehetkään eivät saa sitä ja miehetkään eivät saa tätä. Kommenttiketjuista päätellen antifeminististen miesten suurin suru ja murhe on, että Naisasialiitto Unioni ei hyväksy jäseniksi miehiä. (Aiheesta käytiin järjestössä kiivas ja karvas äänestys.) Eli nimenomaan he, jotka eivät suurin surminkaan liittyisi kyseiseen järjestöön, valittavat asiasta äänekkäimmin. Ja kyllä, miesten pakollinen asepalvelus on epäkohta, mutta sitä ei voida käyttää aseena mitätöimään kaikki asiat, jotka naiset kokevat sukupuolisyrjinnäksi.

Ketjujen vakiohahmo on über-katkera henkilö, oletettavasti mies. Hänen mielestään naiset hallitsevat jo Suomea, jokaikisellä alalla, on naiskiintiöt, naiset määräävät millainen on koululaitos, naiset täyttävät yliopistot, kohottavat elintasoaan nappaamalla itselleen rikkaamman miehen, pyörittävät eduskuntaa ja hallitusta ja niin edelleen. Katkeraa kohtaan on pakko tuntea myötätuntoa. Ihmetyttää, mitä hänelle oikein on tapahtunut. Henkilö, joka leimaa yli puolet maan väestöstä kurjiksi ilkimyksiksi, jää paljosta kivasta paitsi.

On myös syyttelijöitä, joiden mielestä feministit tekevät jokaikisestä asiasta ongelman. Luulisi, että pinnan alla myyräntyötä tekevien valtaverkostojen paljastaminen tai valtaa hamuavin miesten kerhojen kritisoiminen olisi hyödyksi myös monille miehille. Syyttelijän mielestä kaikilla olisi kuitenkin kivempaa, jos feministit eivät kaivaisi ongelmia väenvängällä esiin.

9bc9a81f0b1f3874c56327c04c5dbe1b

Syyttelijä tapaa myös nimitellä feministejä uhriutujiksi. Syytös on tehokas: uhriutuja on naurettava marttyyri, jolla ei oikeasti ole mitään syytä pahastua tai sanoa kokeneensa vääryyttä – kukapa haluaisi olla sellainen. Irvokasta tietysti on, että moni näistä vakiokommentoijista nimenomaan esittää itsensä uhreina: naiset jyräävät miesten yli kouluissa ja yliopistoissa, naiset pääsevät aina miehiä helpommalla, eivätkä miehet edes pääse mukaan Unionin jäseniksi tai naisten kuntosaleille. Toinen ase on syyttää feministiä miestenvihaajaksi. Se satuttaa, koska aika moni heteroseksuaalinen nainen kuitenkin tykkää miehistä kuin hullu puurosta.

Kuten sanottu, luen ja kuulen mielelläni perusteltuja näkemyksiä, koska ne voivat ravistella omiakin ajatuksia. Vakkarikommentoijilla ei kuitenkaan ole mitään muuta tarkoitusta kuin vaeintaa nainen, joka kehtaa mainita jostakin epäkohdasta. Pahimmillaan mennään tietysti henkilökohtaisuuksiin, aletaan arvostella naisen ulkonäköä, elämäntapaa, vakaumusta ja ihmissuhteita.

Vakiokommentaattoreihin kuuluu tietysti myös se onnellinen ihminen, jonka mielestä Suomessa on jo täydellinen tasa-arvo ja nyt voitaisiin puhua jostain muusta. Viimeksi eilen mietin, että näin ei kyllä ole. Pojallani on maailman ihanin luokanopettaja, joka sattuu olemaan mies. Olisi hirveän tärkeää, että kouluihin ja päiväkoteihin saataisiin lisää miespuolisia opettajia. Se olisi tärkeää sekä tytöille että pojille. Iltapäiväkerhoissa olen nähnyt, että sivaripoika saattaa olla miehistä toveruutta janoaville pikkupojille idoli, jossa roikutaan fyysisesti kiinni. Sama pätee partio-ohjaajiin – heissä löytyy onneksi valtavan ihania nuoria miehiä, jotka osaavat ottaa energiset pikkupojat hallintaan ja opettaa heille erätaitoja. Myös mieskaveritoiminnassa on kova pula miespuolisista vapaaehtoisista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eli vaikka Suomi on monessa asiassa tasa-arvon suhteen useimpia maailman maita edellä, joissakin asioissa laahataan edelleen nykyajasta jäljessä: miespuoliset opiskelijat hakeutuvat teknisille aloille, naiset hoiva-aloille. Edelleen nähdään, että hoiva-alat, lasten kanssa oleminen ja vaikkapa nuorten opettaminen ovat jotenkin luonnostaan naisille sopivia asioita, kun taas tekniset alat sopivat miehille. Arvostan todella miehiä, jotka ovat mukana esimerkiksi lasten ja nuorten harrastustoiminnassa. Usein miehet valittavat, että lapset jäävät päiväkodissa ja koulussa kokonaan naisten kasvatettaviksi, mutta eivät tee itse asialle mitään.

Opettajakysymyksen kaltaiset asiat ovat minulle feministinä tärkeitä. Yhteiskunnallinen keskustelu sammuu kuitenkin alkuunsa, kun kommentoijat vetävät kaiken henkilökohtaiselle tasolle.

Kommentit
  1. 1

    Munasarja sanoo

    Mukaelma ”Lewisin laista”:

    ”Kommentit rasistisen artikkelin jälkeen perustelevat rasismin tarpeellisuuden”

    Ei taida Lewis oikein hallita retoriikkaa.

    • 1.1

      Eturauhanen sanoo

      Nyt ei Munasarja-nimimerkillä taida olla ihan sisälukutaito kohdillaan. Lewisin laki osoittaa juuri täydellisesti sinunkin kommenttisi perimmäisen tarkoituksen: siirtää keskustelu epäolennaisuuksiin.

  2. 2

    Munasarja sanoo

    ”Edelleen nähdään, että hoiva-alat, lasten kanssa oleminen ja vaikkapa nuorten opettaminen ovat jotenkin luonnostaan naisille sopivia asioita, kun taas tekniset alat sopivat miehille. ”

    Entä jos näin todella on? Mitä pahaa siinä olisi? Miehillä ja naisilla on kuitenkin erilainen biologia esim. lisääntymisasioissa. Miksei se voisi heijastua valintoihin?

  3. 3

    Matti Mainio sanoo

    Kun ihmisille annetaan mahdollisimman suuri valinnanvapaus niinkuin Pohjoismaissa koulutuksen ja työuralle suuntautumisen suhteen he tuntuvat menevän noin miehet teknisille ja naiset hoiva-aloille. Naiset hakevat myös enemmän vapaa-aikaa ja miehet rahaa työstä. Joku sitten vaatii että kaikilla aloilla pitäisi jostain ideologisesta syystä olla 50/50 jako, mutta jos ihmiset eivät sitä halua niin minkäs teet.

    • 3.1

      laurahonkasalo sanoo

      Kertoisitko jonkin lähteen väitteelle, että naiset haluavat vapaa-aikaa ja miehet rahaa? Onko asiaa tutkittu jossain?

      • 3.1.1

        Matti Mainio sanoo

        Okei siis tarkoitin sitä että miehet tekevät useimmissa maissa enemmän työtunteja viikossa. Vähän ehkä epäselvästi oli ilmaistu.

        Tosin tällainenkin juttu löytyi: ”Women.. seek jobs that may have more flexible hours but lower pay”. ja ”They noted that women may prefer to accept jobs with lower wages but greater benefits (more flexible parental leave)”

        http://www.washingtonpost.com/blogs/fact-checker/wp/2014/04/09/president-obamas-persistent-77-cent-claim-on-the-wage-gap-gets-a-new-pinocchio-rating/

        • 3.1.1.1

          laurahonkasalo sanoo

          Yhdysvaltojen asenteet eivät päde suoraan Suomeen, koska vanhempainvapaat ovat ihan eri maailmasta, samoin päivähoitopalvelut. Surullisia ovat ne kotimaiset tutkimukset, joiden mukaan eniten ylitöitä tekevät pienten lasten isät, ja sehän ei varmasti ole oma valinta, ainakaan aina.

          • 3.1.1.1.1

            turvaton karkulainen sanoo

            Tsekkaa nyt vaikka nais- ja miesvaltaisten alojen työehtosopimuksissa olevat erot lomapäivissä.
            Myös ajankäyttötutkimuksista löytyy mielenkiintoisia numeroita siitä kumpi sukupuoli suuntautuu enemmän työhön….

  4. 4

    laurahonkasalo sanoo

    Tekstistä unohtuikin se vakiokommentti, että vedotaan ”luontoon”. On todella vaikea erottaa, mikä on kasvatuksen tai ympäristön vaikutusta ja mikä synnynnäistä, kun puhutaan sukupuolisidonnaisesta käytöksestä tai asenteista. Jos miehillä ei ole ”luontaisia” taipumuksia työhön lasten seurassa, on outoa, että valtaosa miehistä on kuitenkin hyviä isejä lapsilleen. Jo ala-asteella lapsilla saattaa olla sellainen asenne, että tyttö, joka on hyvä matematiikassa, ei ole ”naisellinen”, joten onko ihme, jos naiset eivät edelleenkään hakeudu teknisille aloille? Toivoisi, että alalle kuin alalle hakeutuisivat ne yksilöt, joilla on lahjoja, sukupuolesta riippumatta. Ja mitään kiintiöitähän ei tarvittaisi, jos asententeet olisivat erilaisia.

    Agraari-Suomessa lypsäminen oli naisten työtä. Jos emäntä oli sairas, lehmiä ei suinkaan lypsänyt isäntä, vaan naapuritalon emäntä tuli hätiin. Ihmisten mielestä tämäkin asenne oli varmasti ”luonnollinen”. Tähän verrattavia sukupuoliasenteita on nykyään paljon, emmekä aina edes huomaa tai tiedosta niitä.

  5. 5

    Tomas sanoo

    Feminismistä on tullut jotenkin todella vaikea keskustelunaihe itselleni miehenä. Kannatan kyllä sukupuolien tasa-arvoa ja sikäli minun pitäisi pystyä kutsumaan itseäni feministiksi, mutta käsitteestä on tullut liian vaikeasti lähestyttävä. Tuntuu, että rakentavaa kritiikkiä ei uskalla esittää, koska naisfeministien teksteistä ja puheesta heijastuu vaatimus, että feminismi täytyy allekirjoittaa kokonaan ja sellaisenaan – tai leimautua sovinistiksi. (En väitä, että se on totuus. Huomautan vain, että siltä se usein tuntuu enkä voi muuttaa omaa kokemustani noin vain.)

    Usein kaihertamaan jäävät ne ikuisuuskysymykset:

    * Feminismi sanana. Jos kyse on sukupuolten välisestä tasa-arvosta, miksi nimi viittaa aina sitten vain naissukupuoleen? Sanalla on toki historiansa ja suuri osa keskustelusta liittyy naisten asemaan, mutta tuntuu, että sana jää aina syrjimään minua miehenä. Tuntuu, että naissukupuoli lopulta ”omistaa” termin ja että keskustelussa jäisin aina lopulta ulkopuoliseksi, jonka lupa kyseenalaistaa tai ehdottaa on aina lopulta rajallinen.

    * Miehiä koskevien tasa-arvoepäkohtien sivuuttaminen. Miehille pakollisena lankeava asepalvelus jätetään aina mielellään pois, vaikka se on todella räikeää sukupuoleen perustuvaa syrjintää puettuna perinteeseen ja siihen, että ”näin meillä asiat tehdään.” On virkistävää, että ylläolevassa tekstissä se tunnustetaan epäkohdaksi… mutta sekin jää vain sivulauseeseen. Miesten asemaan ei myöskään hanakasti keskitytä sellaisissa kysymyksissä kuin miesten suurempi syrjäytymisriski sekä lyhyempi eliniän odote. Jos halutaan puhua todella tasa-arvosta, miehiä koskevien epätasa-arvokohtien sivuuttaminen nyt vain vieraannuttaa.

    * Toisinaan kyvyttömyys tai vaikeus myöntää, että jotkin asiat ovat ongelmallisia muustakin syystä kuin esim. miehisen ylivallan halusta pitää naiset alisteisina. On loppujen lopuksi sangen ikävää ja ylivarovaista, mutta tietyllä tavalla realistista politiikkaa työnantajalta suhtautua varovaisemmin nuoren naisen kuin nuoren miehen palkkaamiseen. Nainen voi tulla raskaaksi ja jäädä äitiyslomalle, mies yksinkertaisesti ei voi (tietysti vanhempainvapaalle voi, mutta usein äiti on edelleen se, joka on pidempään lapsen kanssa). Tämä on taatusti olemassaoleva ongelma, josta pitäisi puhua, jotta yhteiskunnassa voitaisiin rehellisesti korjata ja parantaa tilannetta. Mutta tuntuu siltä, ettei siitä feminismin piirissä saisi puhua; ongelmaa ei saisi tuoda huoneeseen.

    http://www.city.fi/blogit/sori/kuole+stana/129442

    Tämä ylläoleva on useimmiten se pienin ja vähäisin ongelmani feminismin kanssa (ja tunnustan myös feministien pointin), mutta ehkä toivoisin, että siitä voisi käydä keskustelua tuomitsematta, kuten myös muista kohdista. Ei tunnu kannustavalta alkaa keskustella feminismistä, jos olo on se, että 95 % varmuudella toinen osapuoli kaivautuu bunkkeriin ja hyökkää, koska en halua ottaa feminismiä täysin annettuna vaan olla eri mieltä.

    ”Usein miehet valittavat, että lapset jäävät päiväkodissa ja koulussa kokonaan naisten kasvatettaviksi, mutta eivät tee itse asialle mitään.”

    Tämä särähti korvaan ja kuulosti syyllistävältä, tai ainakin sen sävyiseltä, että tässä asiassa vastuun sitten voikin heittää suoraan yhdelle kokonaiselle sukupuolelle. Voisiko samaan tapaan sanoa naisista? ”Usein naiset valittavat, että heille maksetaan samasta työstä pienempää palkkaa, mutta eivät tee itse asialle mitään.” Tämä nyt siis vain retorisena huomiona.

    Tottakai minuakin sokaisee se, että olen mies. Mutta myös naisia sokaisee se, että he ovat naisia. Toivon, että tasa-arvoa voitaisiin edistää kaikessa, missä se on mahdollista. Mutta toivoisin myös, ettei feminismi olisi niin… jotenkin ehdotonta. Tarkoitan sitä, että jos vaikkapa hoiva-ala on naisvaltaista, ei sen automaattisesti tarvitse olla vinoutuma – ei naissairaanhoitaja ole ”väärässä” halutessaan olla naissairaanhoitaja. Eikä teinityttö ole sen enempää oikeassa tai väärässä halutessaan suuntautua tekniselle alalle kuin hän on tähdätessään humanistiseen ammattiin. Eihän? Vika pitää mielestäni nähdä tietenkin silloin, kun ketään kohtaan käyttäydytään huonosti sukupuolensa perusteella, mutta ei automaattisesti silloin, kun sukupuolijakauma jossain ammatissa tai harrastuksessa luonnostaan on 70-30 tai 80-20.

    En tiedä. On hankala olla tyytyväinen omien kantojensa ja toimiensa keskinäiseen suhteeseen mies-wannabe-feministinä, kun itse tuntuu että tunnen itseni, mutta ympäristö ei varmaan hyväksyisi näkemyksiäni ”oikeaoppisiksi”.

    • 5.1

      laurahonkasalo sanoo

      Kiitos ajattellusta kommentista. Olen jo aiemmin koettanut tuoda blogissani esiin erilaisia seikkoja, joissa miehet ovat heikkomilla yhteiskunnassmmae. Feminismi on ongelmallinen käsite, mutta onko mitään muutakaan? Kasvatuskysymyksen suhteen toivoisi kaikkien miettivän, miten miehetkin saataisiin osaksi lasten ja nuorten elämää.

    • 5.2

      Timotei sanoo

      Tähän kohtaan kommentti:

      ”Miehiä koskevien tasa-arvoepäkohtien sivuuttaminen. Miehille pakollisena lankeava asepalvelus jätetään aina mielellään pois, vaikka se on todella räikeää sukupuoleen perustuvaa syrjintää puettuna perinteeseen ja siihen, että ”näin meillä asiat tehdään.” On virkistävää, että ylläolevassa tekstissä se tunnustetaan epäkohdaksi… mutta sekin jää vain sivulauseeseen. Miesten asemaan ei myöskään hanakasti keskitytä sellaisissa kysymyksissä kuin miesten suurempi syrjäytymisriski sekä lyhyempi eliniän odote. Jos halutaan puhua todella tasa-arvosta, miehiä koskevien epätasa-arvokohtien sivuuttaminen nyt vain vieraannuttaa.”

      Ymmärrän hyvin mitä ajat takaa, mutta kannattaa huomioida se, miltä tämä usein naispuolisista feministeistä tuntuu: ”Pitäisikö meidän naisten käydä tämäkin taistelu miesten puolesta, miksi eivät pyri parantamaan tilannetta itse?” On eri asia kannattaa jotain asiaa kuin ajaa sitä. Minä feministinä olen valmis kannattamaan vaikkapa asevelvollisuusuudistusta, mutta en ajamaan sitä. Yksilönä keskityn niihin ongelmiin, joita itse kohtaan. Se ei missään nimessä ole väärin. Se on minun oikeuteni.

      Feminismi-termi on edelleen olemassa syystä, että naisten tasa-arvo-ongelmat ovat yleensä erilaisia kuin miesten. On tehokkaampaa keskittyä täsmäongelmiin, kuin hajauttaa toimintaa liiaksi. Siksi miesten ilman muuta kannattaisi ajaa itsekin asioitaan ja oikeuksiaan. Ei niin, että hyökätään feminismiä vastaan. Joskus en voi olla miettimättä, että miesten epätasa-arvokysymykset pysyvät, koska miehistä edelleen suurin osa ei koe niitä kysymyksiä omikseen, eli ei kohtaa elämässään tätä epätasa-arvoa. Tätä kutsutaan etuoikeutetuksi asemaksi. Jos jotakin asiaa ei tarvitse miettiä, on silloin etuoikeutettu sen osalta.

    • 5.3

      Anne sanoo

      Haluan vain lyhyesti kommentoida tähän väliin, että erittäin hyviä huomioita Tomas, ja voisin aika täydellisesti allekirjoittaa kommenttisi. Hienoa, että joku puki ajatukseni sanoiksi, ja vielä paremmin kuin olisin itse osannut.

  6. 6

    Pekka sanoo

    Tiina Rosenberg kaltaisten feministien kanssa kukaan mies ei halua olla samassa liikkeessä ikinä.

    Feminismi ei pysty koskaa hyväksymään evoluutiobiologiaa vaan vetoaa joka asiassa rakenteisiin. Miksi niin moni feministiksi itsensä julistava nainen valitsee kuitenkin loppupeleissä miehisen miehen? Hän ei itsekään usko teorioihinsa

    • 6.1

      laurahonkasalo sanoo

      Leimaat siis koko (maailmanlaajuisen) liikkeen yhden ainoan ihmisen takia? Reilua. Evoluutiobiologiaa tai evoluutiopsykologiaa on vaikea ”hyväksyä”, koska ne ovat hyvin kiistanalaisia teorioita ja niiden väitteitä on vaikea osoittaa toteen. Lisäksi uudet arkeologiset löydöt muuttavat koko ajan käsitystä esihistoriallisen ajan kulttuureista.

      Tuo lopun yleistys on tällaisessa keskustelussa turha. Tuollaiset heitot eivät perustu faktoille, vaan mutulle.
      Hyvää jatkoa sinulle.

  7. 7

    Justine sanoo

    Minua ahdistaa näissä feminismi/tasa-arvo keskusteluissa lähinnä se, että koen syyttävän sormen osoittavan myös niitä naisia, jotka valitsevat omasta halustaan ja tahdostaan ns. perinteisen naisen roolin. Kannatan itse toki tasa-arvoa, mutta ajattelen niin, että esim. lasten hoitaminen kotona tai ”pehmeämpi”, naisvaltainen uravalinta on juuri se, mitä itse haluan. En halua tekniselle alalle, enkä fyysisesti raskaisiin töihin, hienhajuun, meluun tai kiireeseen. Ja olen kokenut, että moni nainen ajattelee samalla tavalla.

    Asenteiden pitäisi tietysti olla sellaiset, että strereotypioista ja perinteisistä rooleista huolimatta ihminen voisi sukupuolestaan riippumatta valita sellaisen elämäntavan kuin tahtoo. Miehen voi olla haastavaa lähteä naisvaltaiselle alalle, jos yleinen asenne on se, että ”naisten työ” ovat jotenkin huonompia. Minusta tässä kohtaa feministien ja tasa-arvoaatetta aktiivisesti ajavien pitäisi katsoa peiliin: nykyisin naisvaltaisia aloja kuten hoivatyötä ja lastenhoitoa ei tehdä houkuttelevaksi sillä, että naisina alennamme itsemme, oman arvomme ja perinteisen roolimme sellaiseksi, että alalle hakeva mies kokee häpeää siitä, että tahtoo niin pehmeälle alalle työskentelemään.

    • 7.1

      laurahonkasalo sanoo

      Itse olen sitä mieltä, että esim hoiva-alan houkuttelevuutta pitäisi ehdottomasti parantaa paremmilla palkoilla – outoa, että valtaosa kansalaisista tuntuu tätä kannattavan, silti mitään ei tapahtu. Olin 5 vuotta kotiäitinä ja kuulin (naisten taholta) kaikki mahdolliset lyttäykset: ”Heität valtion kustantaman koulutuksen hukkaan”, ”viet naisasiaa taaksepäin sata vuotta” – kuitenkin oli kyse vain viidestä vuodesta elämässä, joka kestää nykyolosuhteissa ehkä 90–100 vuotta….

      • 7.1.1

        Justine sanoo

        Paremmat palkat tietysti, kyseessähän on oikeasti todella arvokas työ (lastenhoito, vanhustenhoito, opettajan työt), jota ilman tämä maailma ei pyörisi ollenkaan.

        Lyttäystä saaneena ymmärrät siis varmasti murheeni siitä, että kotiäitiyden ja ei-stereotyyppisesti-miehisen uran valitseminen vapaaehtoisesti ahdistaa, vaikka se tuntuukin luontaiselta kutsumukselta. Ja vaikka se ei edistäkään näennäisesti tasa-arvoa ja naisten asemaa. Miksi naistenkin pitää olla niin julmia toisilleen? Ja miesten naisille? Ja naisten miehille? jne. Ehkä muutos lähtee kokonaisvaltaisesta asennemuutoksesta. Hitaasti, mutta varmasti, toivotaan.

        Mukavaa kevättä sinulle 🙂

        • 7.1.1.1

          laurahonkasalo sanoo

          Suomi on erittäin lapsikielteinen maa. Tämä näkyy asenteissa, siinäkin etteivät miehet halua panostaa perhevapaisiin.

Trackbacks

  1. […] on täsmälleen sieltä. Suomen eturivin feministeihin lukeutuva Laura Honkasalo siinä vaan sattuu paljastamaan, kuinka taantumuksellista maailmankuvaa edustamansa aate edustaa. Eikä Laura edes ole niitä […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *