Sivistys roskiksessa

Kävin dyykkaamassa Helsingin keskustassa roskalavaa, joka oli täynnä kirjoja. Yksi lava oli jo viety pois. En tiedä, oliko kokemus jonkinlainen oman aikamme symboli – paikalla häärineet veteraanidyykkaarit kertoivat, etteivät kirjat enää kelpaa minnekään. Lavalla ei suinkaan ollut mitä tahansa, vaan esimerkiksi:

– Eri kielten uudehkoja sanakirjoja
– Nykysuomen sanakirjasarja
– Suomen kielen oppaita 1990-luvulta
– Taidekirjoja
– Teoksia arkkitehtuurista ja sen historiasta
– Kansantajuisia, runsaasti kuvitettuja sotakirjoja 90-luvulta
– Kymmenittäin tunnettujen kotimaisten runoilijoiden teoksia
– Uusi Raamattu ja virsikirja
– Nuottivihkoja
– Klassikkoromaaneja, esim James Joycen Odysseus ruotsiksi ja Molieren näytelmiä
– Eroottisia romaaneja, esimerkiksi Henry Milleriä
– Keittokirjoja
– Kansallisbibliografia-sarjaa
– Kaari Utrion Familia – Eurooppalaisen perheen historia (7 osaa)
– Suomen taiteen historia -kirjasarja
– Teoksia esimerkiksi Perun ja Maorien taiteesta
– Matkakirjoja (esimerkiksi Göran Schildtiä)
– Tieteen maailma -kirjasarja

Saapuessani lava oli jo lähes ääriään myöten täynnä kirjoja. Pohjalle oli tietysti mahdotonta kaivautua. Otin esimerkiksi yllä näkyvät runoteokset, paljon muitakin runokirjoja, ne osat Utrion sarjaa jotka löysin, vanhan teoksen Raamatun äidit sekä Rosa Liksomia 1980-luvulta. Olisin ottanut paljon enemmänkin, mutta olin liikkeellä bussilla. Kaikki kirjat olivat priimakunnossa, kannettiinhan ne suoraan hyllystä roskalavalle.

Kirjoja kuulemma myydään aina vain vähemmän. Ihmiset eivät lue, eikä sivistystä enää arvosteta. Roskalvalle päätyneiden kirjojen kohtalo aiheuttaa minulle fyysistä tuskaa. Netissä ei todellakaan ole kaikki – hirveästi tietoa, kaunokirjallisuutta ja runoutta löytyy vain kirjoista. Ollaanko tosiaan valmiita viskaamaan se kaikki kaatopaikalle?

Ehkäpä roskalavan kirjat päätyvät energijätteeksi, välinpitämättömyyden kirjarovioihin.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Monet noista kirjoistahan eivät edes vanhene, kuten taidekirjat, nuotit, runot jne. Monesti kuolinpesästä perilliset varmaan nakkaavat roskalavalle kaiken. Olen itsekin miettinyt, mihinhän kirjakokoelmani päätyvät. Onneksi olen saanut kasvatettua kaikista lapsistani lukijoita, joten jospa kirjastoni jatkaa elämää vielä minun jälkeenikin.

  2. 3

    sanoo

    Tämä on kauheaa! Miksi näitä ei viedä esim. johonkin laitoksiin, vai ovatko ne sielläkin roskana?
    Tässä taannoin Akateeminen myi vuoden parin vanhoja kaunokirjoja 30 sentillä, mikä tuntui pilkalta. Miksi ei ilmoitettu edes poistokirjojen kirjoittajille, he olisivat ehkä mielellään ostaneet omat kirjansa etukäteen. Eihän kukaan edes osta kirjaa normaalihinnalla, jos tällainen tyyli jatkuu.

  3. 4

    sanoo

    Olen lahjoittanut kirjoja esimerkiksi psykiatrisen sairaalan kirjastoon, mutta heilläkin on hyvin rajalliset tilat. Ehkä kirjojakin sitten vain on liikaa, kuten kaikkia muitakin esineitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *