Silkkisukat vauhdissa

Näyttökuva 2016-07-30 kello 11.47.35

Irmgard Keun: Gilgi (käänt. Geoff Wilkes, Melville House, Neversink Library 2013. Alunperin 1931)

Berta Ruck: Nykypäivän nainen (suom. H. Vaaja, Minerva, 1931)

Luin sattumalta kaksi kirjaa, jotka ovat ilmestyneet alunperin vuonna 1931. Molemmissa on päähenkilönä nuori nainen, joka edustaa uudenajan naistyyppiä. Molemmat ovat alussa bilettäviä hepsankeikkoja, ja joutuvat tarinan kuluessa kasvamaan aikuiseksi. Lajityypiltään romaanit ovat erilaisia: Keunin romaani on taiteellisempi ja ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, Ruckin romaani on hilpeää viihdettä.

Irmgard Keun syntyi vuonna 1905 Berliinissä ja kasvoi Kölnissä. Hän halusi alunperin näyttelijäksi, mutta alkoi kirjoittaa Döblinin kannustamana. Gilgi oli hänen esikoisromaaninsa. Sekä Gilgi että seuraava teos Das kunstseidene Mädchen (1932, suom. Silkkisukka, polkkatukka) olivat bestsellereitä. Gilgistä tehtiin samantien elokuva. Natsien nousu valtaan kuitenkin pysäytti Keunin lupaavasti alkaneen kirjailijanuran. Hänen romaaninsa joutuivat kiellettyjen kirjojen listalle. Kirjailija päätyi maanpakoon, ja julkaisi enää muutaman teoksen.

Gilgi on Kölnissä elävä konttorityttö, uuden ajan nainen, joka haluaa tienata oman elatuksensa ja edetä urallaan. Iltaisin hän opiskelee kieliä, kääntää ja ompelee, minkä juhlimiselta ennättää. Täyttäessään 21 Gilgi saa tietää olevansa ottolapsi. Samaan aikaan hän rakastuu tyhjäntoimittaja Martiniin. Miehen mielestä on turha tehdä töitä, kun velaksikin voi elää. Gilgi hylkää periaatteensa ja aloittaa ajelehtivan elämän Martinin kanssa.

Saksan taloudellinen tilanne kurjistaa kölniläisten elämän. Firmoja menee nurin ja ihmiset jäävät työttömiksi. Sattumalta Gilgi törmää entiseen heilaansa Hansiin, jonka elämä on suistunut köyhyyteen ja kurjuuteen. Tapaamisella on tyttöön ratkaiseva vaikutus.

Gilgi on kirjoitettu lennokkaalla tajunnanvirtatyylillä, joka keskittyy päähenkilön mielenmaisemaan. Välillä kerronta on sähkösanomamaista ja sirpaleista. Romaanin maailma on kiehtova. Keun näyttää todellisuuden Weimar-ajan polkkatukkatyttöjen hauskanpidon taustalla. Nuorilla aikuisilla ei ole mitään tulevaisuuden näkymiä, konttorityttöjen on pakko kestää pomon lähentelyä, jotteivat menetä työpaikkaansa. Gilgi kohtaa vanhempia naisia, joilla ei ole enää mitään toivoa työpaikasta ja toimeentulosta, eikä mistään muustakaan.

Samalla nuoret yrittävät määritellä sukupuoliroolit ja rakkauteen kohdistuvat odotukset uusiksi. Romaanin alussa Gilgi on kovaksi keitetty, kyyninen jazz-tyttö, tarinan edetessä hän sulaa ja alkaa välittää muistakin ihmisistä.

Gilgi on kiehtova kuvaus Weimarin ajan Saksan todellisuudesta, vaikka sirpaleinen tyyli välillä uuvutti.

Berta Ruckin romaani päätyi lukuun ihan sattumalta. Ystäväni dyykkasi minulle kirjan askartelua varten paperinkeräyksestä, siksi siitä puuttuu kannet. Kun etsin saksittavaa, huomasin, että kirjahan on hauskaa luettavaa ja lukaisin sen kokonaan.

Nykypäivän nainen (To-day’s Daughter) kertoo hemmotellusta perhetytöstä Petistä (eli Petuniasta). Tytön isä on maailmankuulu, äveriäs rikosromaanien tehtailija. Pet on tottunut keskittymään hauskanpitoon ja shoppailuun. Riita poikaystävästä johtaa isän antamaan uhkavaatimuksen: Petin pitää tienata elatuksensa itse vuoden ajan, eikä hän saa kertoa olevansa kuulun kirjailijan tytär, koska se voisi helpottaa työnsaantia.

Pian Pet onkin vastakkain sen tosiseikan kanssa, että töitä ei ole helppo saada ilman kykyjä, eikä niistä makseta juuri mitään. Sulhanen ujuttaa hänet rikkaaseen perheeseen seuraneidiksi, mutta erinäisten sattumusten takia Pet joutuu pakenemaan työpaikastaan Rivieralla. Seuraa lisää kommelluksia ja yhteentörmäyksiä kiinnostavien henkilöhahmojen kanssa.

Myös Pet on uuden ajan itsenäinen nuori nainen – hän kuvataan romaanissa jatkuvasti ”terhakkaaksi”. Hän on toimelias ja itsepäinen ja joutuu koettelemustensa myötä kasvamaan aikuiseksi, ainakin vähän. Matkalla mukaan tarttuu unelmien prinssi.

Nykypäivän nainen on hupaisa, vauhdikas ja kerrassaan suloinen romaani. Ehtaa hömppää, joka kuitenkin sisältää paljon viisauksia. Ajankuva tuo tietysti lisää kiehtovuutta. Juonikin on hauska ja nokkelasti rakennettu.

Kommentit
  1. 1

    M sanoo

    Berta Ruckin romaanit ovat ihania! Juuri sopivan kevyitä. Isoisoäitini luki Berta Ruckin kirjoja kesälukemisena, ja vanhoja painoksia on vieläkin jäljellä. Tuota kirjaa en ole kuitenkaan lukenut, mutta lukisin sen mielelläni. Jos kirja ei päädy askarteluprojektiin, niin olisin valmis siitä jotain pientä maksamaan. 🙂

    Luen juuri kirjaasi Nuukaillen. Tosi kivasti kirjoitettu! Ja hauskoja reseptivinkkejä, mutta vielä en ole uskaltanut kokeilla niitä… Kiitos!

    • 1.1

      laurahonkasalo sanoo

      En kyllä vaatisi kannettomasta kirjasta kuin postimaksun, mutta tällä hetkellä en ole valmis luopumaan tuosta ihanuudesta – täytyy katsoa, jos tulisi kannellisena vastaan kirppiksellä! Oletko tsekannut asuinpaikkakuntasi kirjaston?

  2. 2

    neitiniemi sanoo

    Eipä tuota Berta Ruckin kirjaa ole lainattavissa enää missään. Ainoat kappaleet Kansalliskirjastossa ja Turun Fennica-kokoelmassa.

    • 2.1

      laurahonkasalo sanoo

      Onpa kurjaa. Sietäisi mielestäni uusintajulkaisun, mutta suomennos on kyllä hilpeän vanhahtava. Esimerkiksi pence oli käännetty ”penssit”!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *