Pitsejä ja röyhelöitä

72afb2eaea5e91c8e233967df770bf50

Kirsi Etula ja Sunna Valkeapää-Ikola, valokuvat Krista Keltanen: Mekkotehdas aikuisille (WSOY, 2015)

[Kustantajan arvostelukappale]

On hienoa, että Suomessa julkaistaan paljon käsityökirjoja, eikä panosteta vain käännöskirjoihin. Pikkutyttöjen Mekkotehdas on ollut supersuosittu, kirjaa on myyty ulkomaillekin. Mekkotehdas aikuisille on kirjana aivan yli-ihana: kirja on täynnä suloisia valokuvia, kesäistä fiilistä ja makoisia reseptejä. Valokuvat ovat upeita ja mallit melko tavallisia naisia – yksi isoäitikin on otettu mukaan. Kirja käy siis myös selailuun ja fiilistelyyn.

92114895c6deca7dc6c6bc51dcaee6b5

 

Ompelukirjojen suhteen ongelma on, kansainvälisestikin, se että aloittelijoille kirjoja on pilvin pimein, hyvin pitkälle edistyneille löytyy ammattilaistason teoksia, mutta siinä välissä ei ole melkein mitään. Olen ompelijana melko edistynyt, mutten ammattilaistasoa. En ole oikeastaan löytänyt yhtäkään vaateompelukirjaa, joka vastaisi tarpeitani, joten enimmäkseen suunnittelen mallit ja kaavat itse – joskus olisi kiva ottaa kaavoja ja idiksiä kirjoista!

3cf5dc41d121a5b928db687d7d65dfcc

Mekkotehdas-kirjassakin yksi ongelma on ikävästi ilmaistuna navettatakki-ilmiö, joka on vaateompelukirjoissa yleinen. Kun halutaan, että aloittelijakin onnistuu, vaatteet kaavoitetaan hyvin väljiksi. Useimmissa kirjan malleissa on empire-tyylinen vyötärö. Olen leveäharteinen ja suhteellisen suora, joten esimerkiksi yllä oleva Lempi-mekko näyttäisi päälläni kamalalta. Kun vaate ei seuraa vartalon linjoja, eikä ole mitenkään tyköistuva, aloittelijan on tietysti helpompi saada onnistumisen elämyksiä. Tässähän ei ole mitään vikaa – paitsi että valtaosa ompelukirjoista on tehty tällä asenteella.

26316b7365689c0e81182f4e8127d302

Lilja on kirjan harvoja jossain määrin tyköistuvia malleja.

Kokeilin kirjasta Hilma-mekkoa. En tiedä, onko malli kertakaikkiaan väärä vartalolleni. Ennen aloittamista panin merkille, että mekko näyttää kirjan kuvassakin istuvan kainaloista aika huonosti. Eli kainalot vetävät kangasta olkalinjasta alaspäin ja mytyksi kainaloon. Yritin kiertää ongelman käyttämällä ohutta, joustavaa trikoota, mutta se ei auttanut. En tiedä teinkö liian pienellä kaavalla, vai olenko liian harteikas tällaiseen malliin.

adf5bc5ea17bfdaed85e56089fcfc73c

mekko1

Kaula-aukko on todella kauniin muotoinen, mutta kangasmytty kainaloissa häiritsee. Olisin myös toivonut selkeämpiä kangassuosituksia. Kokeilemaani malliin (Hilma B) suositeltiin trikoota tai collegea. Trikoota on kuitenkin vaikka mitä lajeja ja paksuuksia. College-suositus kuulostaa oudolta: jos mekon tekisi collegesta, käsivarsia tuskin saisi enää kylkiin kiinni kainalomyttyjen takia.

Ihmettelen myös jatkuvasti sitä, että käsityölehdissäkin kaavoitetaan mekkoihin kaula-aukot ilman muotolaskoksia.  Tällöin kaula-aukko jää pömpöttämään, varsinkin jos käytetään kovahkoa puuvillaa, kuten Mekkotehtaan joissain malleissa. Koska istumme nykyään paljon tietokoneella, useimmilla naisilla tuntuu olevan pysyvästi eteenpäin kaartuneet hartiat. Sen takia ilman muotolaskoksia tehty kaula-aukko jää helposti pömpöttämään.

Toinen suomalaisnaisten yleinen ongelma on notkoselkä. Notkoselän aiheuttamat ongelmat ompelussa saadaan tietysti väistettyä navettatakkimallisilla malleilla.

Toivomukseni käsityökirjojen tekijöille on, että joku tekisi kirjan, jossa on istuvia malleja ja jossa käsiteltäisiin myös ongelmia, joita istuvuuteen voi liittyä. Kun katsoo valmisvaatteitakin ihmisten päällä, tuntuu, etteivät naiset enää oikein ymmärrä, miten vaatteen kuuluisi istua. Pienillä muutoksilla valmisvaatteestakin saa paremmin istuvan, ja se esimerkiksi parantaa ryhtiä.

Ommellessa olen katsonut hauskaa brittiläistä tosi-tv-sarjaa, nimittäin ompelu-tosi-tv:tä! The Great British Sewing Bee on kilpailu, jossa kotiompelijat saavat erilaisia haasteita ja ammattilaiset tuomaroivat lopputuloksen. Seassa tulee kiinnostavaa tietoa vaatetuksen historiasta. Sarja on mukavan hidastempoinen, osallistujat ovat sympaattisia ja sarjasta oppii paljon uutta. Suosittelen kaikille ompelun harrastajille!

 

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Oon ymmärtäny et mekkotehtaan tekijät nimenomaan tykkää löysistä, ”pömppövatsaystävällisistä” malleista 😛 Mut voihan tosiaan olla, et myös aloittelijoita huomioitu…

    • 1.1

      laurahonkasalo sanoo

      Minusta tuntuu, että tuollaiset äitiysmekkotyyliset vaatteet nimenomaan korostavat pömppövatsaa. Helposti rupeaa tulemaan onnitteluja…

  2. 2

    sanoo

    Samanlaisia havaintoja tein itsekin… Olen melko hoikka, harteikas ja pienirintainen, mutta näyttäisin noissa suurimmassa osassa äitiyslomailijalta – ja tuo kokeilemasi mekko vaatisi tissit, että ei sekään käy minulle. 🙂

  3. 3

    sanoo

    Mietin tässä just kirjaan vielä tutustumatta, olisiko pitänyt syntyä aiemmin ja elää 50-luvulla. Olen hurahtanut fiftarityylisiin vaatteisiin niiden ihanan istuvuuden takia. Gertien kirjoista olen tykännyt ja niistä olen löytänyt parhaiten istuvia malleja. Ovatko ne sinulle tuttuja? Gretchen Hirsch on siis tekijän nimi. Myös Pistoksissa-kirjasta tykkään. Siinä tosin on hyvin helppoja malleja. Vaatetusalaa opiskellessani aikoinaan eräs opiskelukaverini perusti mielikuvitusyrotyksen nimeltä ”Tertun telttoja tankeille”, koska hän pienenä ja sirona naisena ihmetteli tätä puolijpukkuetelttamuotia, joka jo 90-luvun lopussa vallitsi.

    • 3.1

      laurahonkasalo sanoo

      Joo, Gertie on hyvä. Ennenvanhaan tajuttiinkin paremmin istuvuusasioita, kun vaatteita tehtiin enemmän itse ja teetettiin. Pistoksissa-kirjan vahvuus ovat erilaiset versiot, joita on netissä lisää, koska Tilly julkaisee ahkerasti tavallisten naisten kuvia luomuksistaan. Myös Marimekko tuntuu kaavoituksessaan edustavan Tertun teltat -linjaa.

  4. 4

    sanoo

    Kiitos kirjan arvioinnista! Olenkin odottanut, että joku kävisi läpi kirjan oikeasti pelkän fiilistelyn sijaan. Olen nähnyt kirjasta vain otantoja ja se näyttää kerrassaan hurmaavalta. Ja hienoa, että Suomessakin tehdään ompelukirjoja. Kiinnitin kuitenkin myös itse huomiota samaan asiaan kuin sinä: kivoja näköisiä mekkoja, mutta eivätpä sopisi itselleni. Oma kroppani vaatii kaavalta paljon ja nimenomaan istuvuutta ja leikkauksia. Väljän mallisissa ja A-linjaisissa mekoissa näytän isolta ja tasapaksulta. Olen pitkään kaivannut kaavoja ja ohjeita nimenomaan istuviin mekkoihin ja muihinkin vaatteisiin. Voisi kuvitella, että lähes joka toisessa käsityölehdessä olisi esimerkiksi perintinen kotelomekon kaava, vaan eipä ole. Ehkä kaavojen valmistajille on helpompaa tehdä kaavat joustaville materiaaleille tarkoitettuihin vaatteisiin. Ne kun antavat aina vähän anteeksi istuvuudessaan. Erityisesti katsottuani tuota Great British Sewing Beeta tuli sellainen olo, että joustamattomien ompelu se vasta on sitä oikeaa ompelua. Henkilökohtainen suosikkini oli ensimmäisen tuotantokauden voittaja. – Ihana persoona ja käsittämättömän tarkkaa ja huolellista jälkeä!

    • 4.1

      laurahonkasalo sanoo

      Lauren? Hän oli huippulahjakkuus. Mitähän hänelle kuuluu, toivottavasti päätyi ammattilaiseksi!

  5. 5

    Sari sanoo

    Äitini on ompelija, joka on vaatettanut monia valtakuntamme merkkihenkilöitä vuosien ajan. Monet itsenäisyyspäivät katselimme Linnanjuhlia ja laskimme, kuinka monta pukua äitini olikaan sinä vuonna ommellut niihin. Totuin siihen, kuinka meillä oli aina joku rouvaihminen sovittamassa pukuja. Äidistä pidettiin kiinni ja vaatteita ompelutettiin säännöllisesti. Siinä ohessa äiti jaksoi ommella myös meille lapsillekin istuvia vaatteita ihanista ja laadukkaista kankaista. Opin siis pienestä pitäen, miltä oikein istuva vaate tuntuu päällä. Ei miltään ja yhtäaikaa hyvältä.

    Kun äiti sitten vetäytyi eläkkeelle ja väsyi ompelemiseen sekä henkisesti, että reuman runtelemien sormienkin takia, jouduin kohtaamaan valmisvaateteollisuuden tositarkoituksella. Kohtaaminen on muodostunut aina vaan vaikeammaksi vuosien varrella, kun kehoni on synnyttämisen ja keski-ikäistymisen takia alkanut muistuttaa yhä enemmän Rubensin naismallia. Vaatteet eivät kertakaikkiaan istu. Olen kokeillut muutaman kerran ompelijaakin, mutta joutunut joka kerran pettymään. Edes he eivät tunnu hallitsevan sitä, kuinka vaatteesta tulee istuva ja mukava. Olen myös tutustunut muutamiin suomalaisiin moderneihin design -vaatteisiin ja todennut niiden sopivan pitkille, laihoille ja litteille neitokaisille. Malli on juuri sitä tynnyri / kaapu -mallistoa.

    Oikein istuvat vaatteet ja niiden alla olevat kunnolliset alusvaatteet nostavat naisesta kuin naisesta esiin todellisen kauneuden. Istuvien vaatteiden ei tarvitse olla niitä iänikuisia fiftarileninkejä vaan ihan casual -linjallakin voisi toteuttaa vaatteita, joissa tuntisi itsensä oikean kokoiseksi. Ja kaikki eivät halua sitä leveää vyötä, jolla tyyliohjelmien stylistit tuovat malliensa muodot esille. Minulle riittäisi oikein mitoitettu paitapusero, jonka rintanappikin mahtuisi kiinni ilman kiristystä, hihat olisivat oikean pituiset ja ekstratoivomuksena olisi se, että puseron hihoissa olisi myös riittävästi tilaa ja että kädet voisi nostaa ylös ilman, että paita nousee samalla kainaloon ja hihanalunen repeytyy kainaloista. Siihen päälle kun saisi vielä istuvat housut, joissa olisi sopiva vyötärö ( ei siis notkoselästä löysänä lerputtava ) ja tilaa pyöreällekin pepulle ja naisellisille reisille.

    Ompelutaito on hieno taito ja kannustan kaikkia siihen. Ja kirjoissa saisi tosiaan olla enemmän tasovariaatioita kuin nykyisellään. Sama ongelma neulekirjoissa. Eräs ystäväni, taitava neuloja ja taiteilija tarjosi kustantajalle neulekirjaa samoin perusteluin kuin Lauran tekstissäkin. Riittävän haasteellisia, kauniisti istuvia malleja taitaville neulojille. Kustantajan vastaus oli, että ”ei ole tarpeeksi modernia jne”. Ja sitten asia jäikin jäihin joksikin aikaa kunnes samalta kustantajalta ilmestyi TAAS yksi ”isoilla puikoilla, nopeasti rouheaa ja modernia” -tyyliä edustava kaunis ja harmaa neulekirja. Eikö ne kustantajat tajua, että ihmiset haluavat neuloa muutakin kuin ranteenlämmittimiä, ruukunsuojia ja villatossuja! 😉

  6. 6

    sanoo

    Ostin sen ensimmäisen Mekkotehtaan kirjan aikomuksena käyttää sen kaavoja peruskaavoina ommellessani kavereiden lapsille. Olen nimittäin patalaiska ja en jaksa tehdä peruskaavoja itse. Pettymys oli suuri, kun kaavat olivat lyhyitä ja leveitä, kun ystävien lapset ovat pitkiä ja laihoja. Selviän vähemmällä työllä, jos kaavottaisin alusta asti itse. Toiveet olivat kovat tällekin kirjalle. Sama syy kuin siinä lasten kaavakirjassa. Halusin oikotien, jotta ei tarvitsisi tehdä peruskaavoja itse. Mutta näköjään ei maksa vaivaa hankkia tätä kirjaa. Tänks arviosta, olisi ollut aika vittuuntunut kirjaostaja Suomalaisessa…

    • 6.1

      laurahonkasalo sanoo

      Ainakin oma peruskaava kannattaa tehdä! Tekemisen vaiva kyllä korvaantuu myöhemmin. Lastenvaatteisiin saa mielestäni parhaat kaavat 1970–80-luvun kaavakirjoista, joita on kirjastoissa. Kivoja perusvaatteita, joissa on helppo leikkiä.

  7. 7

    Maija sanoo

    Hei! Ensinnäkin kiitos hyvistä kirjoituksistasi! Blogi on mukavaa ja inspiroivaa luettavaa. Kirjoitat hyvin! Tunnen silti tarvetta saivarrella tuosta kaula-aukosta. Se on oikeasti pääntie! Katsoin eilen myös sen brittiläisen ompeluohjelman ekan kauden kaikki jaksot vinkistäsi. Oli mukavaa katsottavaa! Voittaja oli mahtava vanha leidi Ann, ja nuori Lauren tuli toiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *