Onnenpotkua odotellessa

Ihastuin Esther Freudinesikoisromaaniin Hideous Kinky heti, kun se ilmestyi vuonna 1992. Romaani kertoo erikoisista lapsuudenkokemuksista pikkutytön näkökulmasta: kun hippiäiti lähtee Marokkoon etsimään itseään, hän pakkaa mukaan kaksi tytärtään. Ajan hengen mukaisesti äiti pitää lapsiaan liiankin kypsinä ja ymmärtäväisinä, mutta häntä ei silti kuvata pahiksena.
Freudin tuotannosta pidän eniten kirjoista, joissa on lapsinäkökulma. The Wild (2000) on Hideous Kinkyn lisäksi yksi lempiromaanejani. Siinäkin lapset, tyttö ja poika, joutuvat alistumaan aikuisten itsensä etsimiselle, kun lasten äiti muuttaa uuden miehensä luo maaseudulle ja ottaa lapset mukaansa. Isä on etäinen taiteilija, isäpuoli luontohippi. Näissä molemmissa romaaneissa välittyy hienovaraisesti 60–70 -lukujen radikaali suhtautuminen lapsiin ja sen vaikutus lapsen psyykeen. Aikuiset arvostavat lapsen ymmärryskykyä ja älykkyyttä, mutta oikeuttavat sen avulla omat pöljäilynsä. Koska lapset ovat älykkäitä, heidät voi hyvin raahata hippiretkelle Pohjois-Afrikkaan tai kaoottiseen uusperheeseen maaseudulle, eikä aikuisten välisiä suhteita tarvitse salata. The Wild kuvaa hyvin tekopyhyyttä, joka on usein ominaista maailmanparantajille: isäpuoli haluaa elää ihanteidensa mukaan, muttei kohtele läheisiään yhtä suurella suojelunhalulla kuin luontoa.
Freudin viimeisin romaani Lucky Break(2011) kuvaa nuoria näyttelijöitä, jotka yrittävät päästä pinnalle Lontoon kovassa kilpailussa, jotkut jopa Hollywoodissa. (Freud oli itsekin alunperin näyttelijä.) Freud osoittaa lahjakkuutensa kertojana: vaikka henkilöhahmot ovat itsekeskeisiä ja narsistisia, lukija välittää heistä. Romaani kattaa 14 vuotta henkilöhahmojen elämästä. Keskushahmona on surkuhupaisa ja hyväsydäminen Nell, jolta tuntuu menevän kaikki mönkään. Nell on ehkä vähän liiankin rassukka, olisin toivonut, että hän olisi onnistunut edes jollakin elämänalueella. Nellin rakkauselämässä olisi esimerkiksi voinut mennä hyvin, vaikka ammatillisesti hän räpiköi epäonnistumisesta toiseen.
Lucky Break on mukaansatempaava romaani. Kirjailija asettautuu hienosti eri henkilöiden näkökulmaan. Romaani käsittelee älykkäästi aihetta, josta harvoin puhutaan, ammatillista kateutta ja kilpailua ystävien välillä. Romaani avasi silmät sille, miten stressaavaa freelance-näyttelijän ammatillisen elämän täytyy olla, kun yksi koeluenta voi tuhota kaikki toiveet. Toisaalta menestys saattaa tulla pienten sattumien ansiosta – siihenhän viittaa kirjan nimikin.
Freud on taitava luomaan henkilöhahmoja ja kuvaamaan heidän psyykeään. Romaanin kolme keskeishahmoa ovat periaatteessa aika rasittavia, mutta lukija tuntee myötätuntoa heitä kohtaan. Freud ei koskaan selitä liikaa, vaan ihmisten väliset jännitteet kuvataan pienillä vedoilla ja vihjeillä. Pidän paljon myös Freudin huumorista, joka on eräänlaista lämmintä satiiria. Leffakäsikirjoitusten tekijöille annetaan usein neuvoksi, että jokaista henkilöhahmoaan täytyy rakastaa. Freudin proosasta huokuu, että hän rakastaa henkilöitään ja tuntee heitä kohtaan suurta lämpöä – ja silti hän pystyy katsomaan heitä välimatkan takaa ja kuvaamaan heidän epämiellyttäviä piirteitään ja hassuuksiaan.
On todella sääli, ettei Esther Freudilta ole suomennettu yhtäkään kirjaa, sillä hän on kirjoittanut hienoja, koskettavia romaaneja.
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *