Minä ja jooga

Ennen äitiyttä harrastin monta vuotta astanga-joogaa. Joogaamisen jälkeen olo oli hyvä, mutta itse joogaaminen oli minulle tuskaa. Se oli liian hidasta! Minulle sanottiin, että ”just sen takia se on sulle tärkeää, sun pitää oppia kärsivällisyyttä”. Synnytyksen jälkeen astanga tuntui liian reteältä ja kävin hatha-joogassa. Sama ongelma, pää meinasi poksahtaa kun liikkeet olivat niin hitaita. Päässä pyöri mitä kaikkea teen, kun pääsen pois joogasalin pysähtyneestä ilmapiiristä.

Jossain vaiheessa tajusin, että kaikkien ei ole pakko pitää joogasta. Rupesin käymään spinningissä, body pumpissa ja muissa jumpissa. Nykyään juoksen, käyn kuntonyrkkeilyssä sekä pyöräilen oikealla ja kuntopyörällä. Kotona nostelen myös painoja. Pidän todella paljon juoksemisesta. En ajattele – kuten joogan kanssa – että nyt on pakko mennä, vaan haluan mennä. Kuntonyrkkeily on huippua. Siinä ei pysty ajattelemaan mitään muuta, tai lyönnit menevät sekaisin. (Käyn Boxingtallissa, missä on hyvät ohjaajat.)

Vastikää osallistuin tilaisuuteen, johon kuului joogaa. Se oli ihan kivaa ja toki rauhoittavaa, mutta muistin taas, että jooga ei vain ole minun lajini. Enkä edes usko, että ongelma on kärsivällisyyden puute. Minun on vain aina ollut vaikea olla paikoillani. Koulu oli ihan tuskaa, eikä yliopistosaleissa istuminen ollut sen helpompaa, luennot kun olivat pahimmillaan parin tunnin pläjäyksiä. Töitä tehdessä liikun ehkä vartin välein: haen vettä tai käyn laittamassa pyykkiä koneeseen. Automatkat ovat piinnallisia, kävely, juoksu ja pyöräily sen sijaan ihania juttuja. Jo teininä saatoin välillä kävellä huvin vuoksi koulustani Kalliossa äidin työpaikalle Lauttasaareen. Uskon, että kehon tarve liikkua (ja kovaa) on luonnollista, ei vaiva josta pitäisi päästä joogan avulla eroon!

Vierastan myös joogaan liittyvää puhetta. Noustaan ylös oikean kyljen kautta, jotta energia vapautuu sydämen läpi. Maataan oikealla kyljellä, jotta sisäelimet eivät paina sydäntä (häh). Tämä liike laittaa kuona-aineet liikkeelle. Lantio on tunnepankki. Joogan avulla löydät sisäisen intuition. Vapauttakaa kundalini. Tuntekaa chakrat kehon ytimessä. En vaan kestä epätieteellistä hyvinvointipuhetta! Mitä ne kuona-aineet täsmällisesti ottaen ovat ja minne ne poistuvat? Miten käsittelemättömät tunteet voivat muka saada nivelet jumiin? Kuntonyrkkeilyssä pannaan syke nousemaan, eikä höpötetä.

Joogasta, mediaatiosta ja mindfulnessista on tullut pakollisia juttuja jokaiselle (naiselle). Haastattelin kerran mindfulness-opettajaa ja kysyin, millaisia konkreettisia harjoituksia kurssilla tehdään. ”Otetaan esimerkiksi rusina, haukataan siitä pieniä paloja, tunnustellaan ja maistellaan, että miltäs se rusina oikeastaan maistuu.” Minusta se kuulosti painajaismaiselta!

Kyllä, ihmisten pitäisi oppia hiljentymään, olemaan jouten, kestämään tylsyyttä – mutta miksi sen pitäisi tapahtua nimenomaan joogan tai meditaation avulla, jollei niitä koe omakseen? Ja jos ei tykkää joogasta, miksi se on ongelma? Oli huojentavaa tajuta, että minulla nyt vain on sellainen keho ja persoona, että tykkään mennä kovaa. (Sen takia ei käytä korkojakaan.)

Kuvat ovat Kareen Zebroffin teoksesta Jokamiehen joogaa (Tammi T-Kirjat, 1980), jossa on hyviä liikkeitä ja hengitysharjoituksia.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *