”Maailmassa on tilaa kaikille”

Olen ollut jo pitkään onnellinen siitä, että isovanhempani eivät ole näkemässä tätä meidän aikaamme. Molemmat isoäitini rakensivat hyvinvointivaltiota ruohonjuuritasolla, palkalla jolla hädintuskin tuli toimeen. He kohtasivat työssään äärimmäistä köyhyyttä, aliravitsemusta, verta ja eritteitä, laitapuolen kulkijoita ja puukkojunkkareita, mutta kummankaan usko jokaikisen ihmisen arvoon ja kauneuteen ei horjunut.

Äidinisä kuoli jo 1945, isänisäni muutama vuosi sitten. Hän oli häkellyttävän sivistynyt ihminen, tavalla jota nykyään ei kohtaa, mutta hän oli myös hyvin vaatimaton ja yksityinen ihminen. Isänisä oli viisas ja tiesi mitä erilaisimmilta aloilta uskomattoman paljon, mutta on mahdotonta kuvitella, että hän olisi pitänyt blogia, jossa oli julistanut tietämystään, tai että hän olisi tviittaillut puheenvuoroja kaikelle kansalle.

Kuvankaappaus 2015-9-27 kello 11.33.56

Minulla on ikävä isoisää joka päivä. Tämän tästä tulee eteen kysymyksiä, jotka isoisä olisi osannut selittää paremmin kuin google. Eilen pohdin, että meille markkinoidaan hyvinvointivaltion syntyä niin kuin kyse olisi ollut ainoastaan halusta tehdä hyvää ja oikein, mutta oliko taustalla raadollisempi ideologia? Käsittääkseni Britanniassa hyvinvointivaltio synnytettiin, jotta äärimmäisessä köyhyydessä elävät eivät turvautuisi kommunismiin. Sosiaaliturvalla haluttiin turvata länsimaisen kapitalismin vapaa rällästys. Haluaisin kysyä isoisän mielipidettä siitä, olisiko Suomessa vahvempi motivaatio pitää yllä hyvinvointivaltiota, jos Neuvostoliitto olisi edelleen olemassa. Eikö lipsuminen hyvinvointivaltion keskeisistä periaatteista alkanut juuri Neuvostoliiton romahduksen jälkeen?

Katsoin eilen Charlie Chaplinista kertovaa dokumenttia (BBC). Siinä sanottiin, että Yhdysvaltojen kommunismisyytökset Chaplinia vastaan saivat alkunsa Diktaattorin loppupuheesta. Olen joskus teini-iässä lukenut Chaplinin omaelämäkerrankin, mutta tieto oli uusi. Ja vähän häkellyttävä. Isovanhempani eivät todellakaan olleet vasemmistolaisia, mutta heillä oli samanlainen usko ihmisyyteen kuin Chaplinilla. Ehkä pitää kokea sota, ennen kuin ihmisyyden arvon todella ymmärtää. (Diktaattorin loppupuhe löytyy tekstinä täältä.)

Kommentit (1)
  1. Hyvin funtsittu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *