Kodittomat kuvat

Eräässä romukaupassa maaseudulla käsiini sattui albumi vuodelta 1942. Rakastan tavallisten ihmisten valokuvia, joissa näkyy arkea ja ajankuvaa. Kuvat voivat olla hyvin tarinallisia. Tässä albumissa oli isompi tarina. Albumin haltija Maire on ensin nuori tyttö. On tavallistaa elämää mökillä ja talvella. Maire viettää kuukausia Paimion parantolassa, missä on kuvattu iloista nuorisojoukkoa happikylvyissä ”hallissa” eli parvekkeella ja muuten vain hassuttelemassa. Myöhemmin on kuvia Mairesta ja sotilaspukuisesta pojasta. Ilmeisesti Mairesta tuli aikanaan rahastaja Turun raitiovaunuihin (naisethan eivät saaneet tuolloin ajaa raitiovaunua). Sisäkanteen on joku kiinnittänyt taskukameralla otetun kuvan, jossa on ilmeisesti Maire 1970-luvulla, mahdollisesti Kanariansaarilla.

Albumi lähestulkoon itketti. Siinä on väläyksiä yhden ihmisen elämään – miten nopeasti elämä kuluukaan ja ajat muuttuvat toisiksi. Toisaalta albumin elämänilo on liikuttavaa. Olen ennenkin huomannut, että sota-ajan kuvissa ihmiset pelleilevät ja ovat todella iloisia.

Samasta kaupasta löytyi irtokuvia 20–30-luvuilta. Skannaan ne jossain vaiheessa omaan Pinterestiini, kodittomien kuvien orpokotiin. Niissäkin on liikuttavia kuvia ja iloista meininkiä.

Ostin myös dioja 1950-luvulta. Niissä on kuvattuna jonkun perheen kesämökkielämää. Yleensä kirppikset heittävät diat roskiin ja kaupittelevat kehyksiä, joten tämä oli hyvä löytö!
Ennen nyt tekeillä olevaa romaania en käyttänyt kuvia kirjoittamisen apuna, mutta nyt olen hurahtanut siihen täysin. Usein kuvissa koskettaa ja inspiroi tunnelma, ihmisten väliset suhteet, ilmeet, olemus. Se saattaa potkaista mielikuvituksen vauhtiin. Tuntemattomien ihmisten kuvat saavat miettimään, millainen heidän elämäntarinansa oli.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olet tehnyt mahtavan löydön! Tuo albumi houkuttaa: kuka hän oli, mitä koki, millainen oli jne. Voi kun kirjoittaisit sen pohjalta romaanin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *