Kirjastossa

Kollegani Venla Hiidensalo kirjoittaa hyvin alkuvuoden niukkuudesta. Rahaton aika auttaa tajuamaan entistä selvemmin, miten vähän rahaton pystyy tässä yhteiskunnassa tekemään. Vastikää iltapäivälehdessä oli juttua Facebookista ja kommentit olivat sitä samaa kuin aina: miksi ihmiset roikkuvat koneella, menisitte vaikka kahvilaan katselemaan oikeaa elämää. Ilmeisesti on mahdotonta ymmärtää, että kaikilla ei ole rahaa käydä kahvilassa.
Kirjailija on tietysti onnekkaassa asemassa siinä, että hänellä on toivoa taloudellisen tilanteen kohentumisesta myöhemmin. Apurahalotossa voi sattua voitto kohdalle, ja kirjan julkaiseva saa (erittäin pienen) palkkion. Mitä ihan oikeasti köyhä voi Helsingissä tehdä? Kun loskaa on puolisääreen, lähes ainoa paikka, jossa saa luvallisesti oleilla, on kirjasto.
Kirjastoista puhutaan julkisuudessa yleensä niin kuin ne olisivat vain paikkoja, joista lainataan kirjoja ja levyjä. Itse en edes ole oikeasti syrjäytynyt, ja silti kirjastolla on suuri merkitys mielenterveydelleni. Teen töitä yksin kotona ja saattaa mennä monta päivää niin, ettei minulla ole yli 11-vuotiasta juttukaveria. Sivukirjastossamme on ihana henkilökunta. Siellä näkee ihmisiä tarvitsematta maksaa edes kahvikupillisesta. Välillä teen töitä opintosalissa. Silloin tuntuu melkein, että on oikea työpaikka, kun ympärillä on muitakin ahertajia.
Hyvätuloisille työssäkäyville kirjasto on ekstraa: ei tarvitse ostaa kaikkia kirjoja. Uskoisin, että monelle työttömälle, eläkeläiselle tai muutoin vähävaraiselle kirjasto on elinehto, koska se on lähes ainoa lämmin, siisti paikka, jossa näillä säillä voi olla kun kodin seinät kaatuvat päälle. Ja nimenomaan lähikirjasto on tärkeä. Monen tuntuu olevan edelleen vaikea ymmärtää, että on kansalaisia, joilla ei ole rahaa edes joukkoliikenteeseen. On tärkeää, että kirjastoon pääsee jalan.
Kirjastoon on tervetullut, vaikka ei olisi yhtään rahaa – kävijä on siitä huolimatta asiakas. Ja tietysti lukeminen – tai vaikkapa taide- sekä sisustuskirjojen katseleminen – vaikuttaa mielenterveyteen myönteisesti. Mielestäni kirjaston henkilökunta tekee täten ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä!
(Kuvat omia.)
Kommentit
  1. 3

    sanoo

    Kirjastot on tosiaan terveellisiä paikkoja. <3
    Sitä paitsi, kirjastoon on helppoa mennä myös lasten kanssa, toisin kuin useimpiin kahviloihin, joissa on ahdasta vaikka rahaa sattuisikin olemaan.

  2. 4

    sanoo

    Et taida koskaan käydä taidegallerioissa. Nekin ovat ilmaisia, ja niitä on Helsingin keskustassa kymmeniä, toinen toistaan kiihottavampia ja selvästikin monien sunnuntaikävelyjen kohde.

  3. 6

    sanoo

    Olet ennenkin valittanut, että kirjastot ovat Helsingissä ainoita paikkoja, joihin pääsee ilman rahaa. Tämähän ei pidä paikkaansa! Esim. pelkästään Uudenmaankadulla on kymmenkunta taidegalleriaa, isoa ja pientä. Fredan ja Lönkan kulmaan siirtyi ihan Galerie Anhava, Annakadulla on Bronda ja G12, Bulevardilla Helsinki Contemporary. Suomen taidegraafikkojen galleria on Pikku Roban ja Korkeavuorenkadun kulmassa, Forum Box Ruoholahdenrannassa. Kaikki ovat auki viikonloppuisin. Kyllä niissä voi käydä lastenkin kanssa. Ei umpimähkään vaan etukäteen suunnitellen, taidekasvatusmielessä. Suosittelen!

  4. 7

    sanoo

    Kiitos vinkistä. Galleriassa ei kuitenkaan voi viipyä märkänä päivänä ihan samalla tavoin kuin kirjastossa. Eikä kirjoitukseni tarkoitus ollut ”valittaa”, vaan huomioida, että on ihmisiä, joilla ei ole rahaa mennä keskustaan istumaan kahvilaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *