Kirja vai kuntopyörä?

Näyttökuva 2017-01-26 kello 10.49.52

Eräänä aamuna luin taas kerran artikkelin naisesta, joka oli hurahtanut liikuntaan. Heräämällä kukonlaulun aikaan perheenäiti löysi aikaa salilla käymiseen. On tietenkin hienoa – jo kansanterveyden kannalta – että ihmiset huolehtivat kunnostaan. Silti nykyajan liikunta- ja fitnessintoilussa on jotain häiritsevää.

Lehtijutuissa työssäkäyvät ihmiset kertovat ramppaavansa kuntosalilla tai jumpassa jopa viisi kertaa viikossa. Mietin aina, mistä se aika on pois. Joku kuntosaliyrittäjä kertoi lehdessä, että äidit nipistävät aikaa lasten kanssa ololta. Kuntoilukuume näkyy kaikkialla: naistenlehdet haastattelevat fitness-malleja, marketin hyllyt notkuvat proteeinirahkaa ja -patukoita, jumppatrikoot päällä mennään varmaan kohta häihinkin.

Kun luin juttua kuntoilevasta perheenäidistä mietin, miksi nämä artikkelit kertovat aina kuntoilusta. Miksei koskaan lukemisesta ja yleissivistyksen lisäämisestä? Minulle kipukohta ei ole äitinä ollut, etten ehtisi kuntoilla, vaan se, etten ehdi ja jaksa lukea tarpeeksi. Haluaisin ymmärtää maailmaa paremmin ja haluaisin laajemman yleissivistyksen. Haluaisin tietää, mitä Nietzsche todella tarkoitti ja miten suomalainen kristinusko on kehittynyt. Kerran menin jopa kirjastoon katsomaan opinto-oppaasta uskontotieteen peruskurssin kirjalistan, ajattelin että voisin lukea kirjat ominpäin. Pyöritän kolmen ihmisen arkea yksin, eivätkä voimat riittäneet.

Näyttökuva 2017-01-26 kello 11.03.14

Nuorena en pitänyt liikunnasta, kiitos koulun liikuntaopetuksen, joka leimasi oppilaat kömpelöiksi tai notkeiksi. Pukkihyppely ja köysissä kiipeily oli kamalaa. Harrastin lähinnä kävelyä ja uintia. Mummi nuhteli usein, että minun pitäisi käydä enemmän ulkona. Vastasin aina, että ulkona ei voi lukea (paitsi kesällä). Aikuisena meni pitkään, ennen kuin innostuin liikunnasta. Liikun mielestäni normaalisti ja tarpeeksi.

Tuntuu, että kulttuurimme palvoo nykyään fyysisyyttä. Kuntoiluun hurahtaminen on upeaa, vaikka sekin voi kehittyä riippuvuudeksi ja tuhota terveyden. Seksikin on suoritus ja kykyjä pitäisi koko ajan parantaa. Varsinkin naisille syötetään syyllisyyttä siitä, ettei kuntoile tarpeeksi, ei ole laiha mutta lihaksikas, reisien välinen rako ei ole kauneusihanteiden mukainen, eivätkä kintut muistuta pähkinäpihtejä niin että superslim-farkut näyttävät upeilta. Suklaan sijaan iltapäiväkahvilla pitäisi syödä lehtikaalia, ja kahvin sijasta pitäisi tietenkin kiskoa macapirtelöä.

Sivistyksestä on tullut elitismiä. Jos sanon, että haluaisin tietää, mitä Nietzsche omaksui Schopenhauerilta ja mitä hän hylkäsi, olen elitisti. Jos tykkään kierrellä kirjakauppoja Keski-Euroopassa, olen elitisti.

Kuntoilijat sanovat kuntoilevansa oman hyvän olonsa takia, ei niinkään ulkonäön. Minäkin haluaisin oppia lisää oman itseni takia, ymmärtääkseni maailmaa, en siksi, että haluaisin vaikuttaa jotenkin hienolta. Sanotaan, että vanhempien liikkuminen antaa hyvän esimerkin lapsille. Mielestäni myös vanhempien lukeminen antaa hyvän esimerkin lapsille. Lapseni ovat tottuneet myös siihen, että kuuntelen paljon puheohjelmia. Sunnuntaisin kuuntelen radion jumalanpalveluksen. Kuuntelen sekä politiikkaradiota että Radio Deitä.

Toissatalvena katsoin netistä kaikki kulteista kertovat dokumentit, joita löysin. Koska YouTube-kanava on perheen yhteinen, pienempi lapsista rupesi kyselemään, mitä kultit ovat. Juttelimme useaan otteeseen kulteista ja lahkoista sekä uskonnosta muutenkin.

Toivoisin, että joku lehti tekisi joskus jutun perheenäidistä, joka ei ehtinyt lukea tarpeeksi, mutta sitten hän löysi äänikirjat/puheohjelmat/podcastit/YouTuben luennot ja teki onnellisena kotitöitä, koska tunsi samalla sivistyvänsä.

Kommentit
  1. 1

    Forkka5 sanoo

    ”Miksei koskaan lukemisesta ja yleissivistyksen lisäämisestä?”

    Koska se ei kiinnosta enemmistöä. Monet muistavat jo alakoulusta, kuinka tuskallisia olivat tunnit ja kuinka ihanaa oli päästä välitunnille. Lopullisen vapauden päivään soi koulun loppuminen. Pääsi kotiin tai futiskentälle potkimaan pikkumaaleihin.

    Sama toistuu oppiasteelta toiselle. Yliopistossa sisäisesti motivoituneita on vain pieni osa. Suurin osa suorittaa välineellisesti. Siksi opetussisältöjäkään ei voida rakentaa opiskelijoiden motivaation varaan. Kun niin tehdään, oppia ei jää päähän sitäkään vähää kuin pakottavista opintomenetelmistä.

    Jo pelkästään ryhmätöissä ongelmaksi muodostuu, että joukkoon livahtaa vapaamatkustajia Yksi ei tee mitään, yksi tahtoo ykkösen, yksi haluaa suorittaa vitosen ja vain se neljäs tahtoisi paneutua aiheeseen sisäisen motivaation tähden.

    Uskon että suuri osa mielenterveysongelmistakin selittyy nykymaailman oppimis- ja keskittymispakolla. Pitkäjänteinen keskittyminen abstraktiin ajatteluun on useimmille vierasta ja luonnotonta. Jos sitä joutuu tekemään työkseen, se stressaa ja vieraannuttaa elämästä, jonka kokee todelliseksi elämäksi.

    Lehdet tarjoavat liikunnallisia aiheita, koska ne myyvät. Aiheet, jotka ohjaavat kohti sisäistä ponnistelua, koetaan pikemminkin ahdistaviksi kuin rentouttaviksi. Maija Vilkkumaa kertoi joskus jossain radio-ohjelmassa, kuinka lukeminen rupesi ahdistamaan, kun hän asetti tavoitteekseen lukea venäläiset klassikot.

    Lienet erilainen kuin enemmistö. Siksi kaipaat sellaista, jota enemmistö ei osta.

  2. 2

    Siru sanoo

    Uskon, että kuntoilu-uskovaisuus ei kestä loputtomiin. Ja maca-jauhe on hemmetin pahaa. Mielestäni kiintoisa antikvariaattilöytö ja kuppi rommikaakaota voittaa hikiurheilun 6-0.

    Forkka5:n ”enemmistö ei osta” heitto oli sellainen anglismi johon kotimaista kirjallisuutta kaihtavat sortuvat. Pysy Laura juuri tuollaisena kuin olet. Antaa lehtien vouhkata: trendejä tulee ja trendejä menee.

    Tuli mieleen, että Imagen toinen blogaaja Tommi Melender rakastaa kirjallisuutta vähintään yhtä palavasti.

    • 2.1

      Forkka5 sanoo

      ”Forkka5:n ”enemmistö ei osta” heitto oli sellainen anglismi johon kotimaista kirjallisuutta kaihtavat sortuvat.”

      Niin taisi olla, mutta oletko pohtinut, kannustaako tuollainen elitismi kaunokirjallisuuden harrastamiseen?

      Kun joku ei riittävän sivistynyt kommentoi kirjallisuuskeskusteluun ja kertoo näkemyksensä, miksi kirjallisuus ei kiinnosta, niin vastauksena on elitistinen huomautus.

  3. 3

    Elina sanoo

    Tässä postauksessä häiritsivät
    a) kulttuurin ja liikkumisen asettaminen vastakkain (ikään kuin toinen olisi pois toiselta)
    b) naisten liikkumiseen kohdistuva arvostelu (esim. ajankäyttö vs. perhe: miksei miesten liikkumiseen kohdistu samanlaista arvostelua?)
    c) trikoiden arvostelu (naisten pukeutumista aina arvostellaan, väsynyttä: vähän sama kuin minihameita kritisoitiin joskus 60-luvulla, tervetuloa tälle vuosituhannelle)

  4. 4

    Siru sanoo

    Elitisti? Ei elämäntehtäväni ole kannustaa tahi lannistaa kenenkään aikuisen lukuharrastusta. Jokainen keskittyköön vapaa-ajallaan siihen mikä itseä aidosti kiinnostaa. Liikunnallisuutta tuputetaan vain joka tuutista tätä nykyä huomattavasti enemmän kuin vaikkapa elokuvia, kirjallisuutta, kieltenopiskelua, kalastamista, shakin peluuta, piirtämistä tahi huuliharpun soittoa. Aivan kuin liikunta olisi ainoa asia jossa kehittyä.

    Sähköjäniksille voisi tehdä hyvää rauhoittua tv- tahi tavallisten maratonien sijaan vaikkapa sarjakuviin tai karjalanpiirakoiden leipomiseen.

    • 4.1

      laurahonkasalo sanoo

      Näin juuri. Suomalainen kuntoilukuume on kiinnostava ilmiö, koska ainakin muissa maissa sanovat ystäväni ovat sitä mieltä, ettei vaikkapa Saksassa ja Ranskassa ole samanlaista kuntoiluvillitystä. Harrastetaan normaalisti liikuntaa ja syödään normaalia ruokaa. Itse lukisin mielelläni vaihteeksi lehtijutun ihmisestä, joka päätti herätä joka aamu viideltä lukeakseen Kalevalan kannesta kanteen.

  5. 5

    Ilona sanoo

    Ehkä lukemisesta tulee kohta extreme-harrastus, ja haastatellaan ihan vaan erikoisuutena sitä, että joku lukee laaja-alaisesti monenlaista. Hirveä ajatus kyllä, jos maailma siihen menee.
    Olen pari kertaa viimeaikoina törmännyt kummiin kysymyksiin esim. että miksi luen ja mitä sillä yritän todistaa. Todistaa? Ja toinen ihmetteli, miksi jotkut lukee romaaneja, keksittyjä tarinoita. Sen kyselijä sentään ymmärsi, että luen tietopuolisia kirjoja, mutta että romaaneja, ”naisten satuja” Miehet eivät sitten kaiketi romaaneihin koske.

    Mistähän kaikesta sitä taas kiinnostuu tänä vuonna. Viimeaikaiset kiinnostukseni ovat liittyneet mm. Aspergeriin (Paula Tillin kirja varsinkin innosti) islamiin ja Hannu Väisäseen. Yle areenaa kuuntelen myös ahkerasti. Onni, että tällainen köyhä, heikosti koulutettu, sairas työkyvyttömyyseläkeläinen voi paneutua vaikka mihin vaikka rahaa ei juuri olekaan. Kuulen jo mielessäni, kuinka joku tuumaa, että ”joku ne kirjastot sulle kustantaa” Niin kustantaa, ja kiitos siitä.

    Se vähän pelottaa, että niin moni sanoo nykyään välttävänsä uutisia, politiikkaa, ylipäänsä maailmanmenon seuraamista. Netin ryhmissäkin voi valta-osa kompata sitä, että turha ottaa ahdistusta uutisista, parempi vaan elää omaa elämäänsä. Miten demokratia voi toimia, jos iso(?) osa ihmisistä ei yhtään seuraa, miten maailma makaa?

    • 5.1

      laurahonkasalo sanoo

      Hassulta kuulostaa, jos romaanien lukemista pidetään outona, ja kuitenkin kansa ahmii fiktiivisiä sarjoja televisiosta.

    • 5.2

      Maiju sanoo

      ”Ehkä lukemisesta tulee kohta extreme-harrastus, ja haastatellaan ihan vaan erikoisuutena sitä, että joku lukee laaja-alaisesti monenlaista. Hirveä ajatus kyllä, jos maailma siihen menee.”

      Mitä jos (laadukkaan) fiktion lukemisesta tuleekin seuraava suorittamisen kohde? Ehkä pian kirjallisuusharrastus on pakollinen, jos ihminen mielii olla kunnollinen työntekijä ja veronmaksaja ja edetä urallaan? (Tavallaanhan tässä mentäisiin ajassa taaksepäin, joskin haluaisin uskoa, että menneinä vuosikymmeninä kirjallisuuden harrastamisella oli myös itseis-, ei vain välinearvoa.)

  6. 6

    Forkka5 sanoo

    Romaanien lukeminen on nuori ilmiö. Aluksi sitä ei pidetty pelkästään outona vaan sairautena. Erityisesti naisia yritettiin suojella romaanien vaikutukselta.

    Ihmisiä kiehtovat tarinat, mutta kirja on suuren haasteen edessä. Se on ensiksikin menettänyt kulttuurisen asemansa, koska kirjoja julkaistaan rahan tekemiseksi paljon ja usein. Siksi kansa ei enää keskustele niistä. Niistä ei tule yhteistä omaisuutta. Ne ovat muuttuneet hälyksi.

    Toiseksi kirjat vaativat nykyihmiseltä liikaa keskittymistä. Jotta tarina alkaisi elää päässä, on jaksettava asettua aloilleen ja luotava maailma, kuviteltava se.

    Tentin joskus kirjallisuustieteen opintoihin Ilkka Mäkisen kirjan ”Nödvändighet af LainaKirjasto” : modernin lukuhalun tulo Suomeen ja lukemisen instituutiot. Siinä käsiteltiin romaanien lukemisen kulttuuria mielenkiintoisesti. Suosittelen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *