”Aito avioliitto” ja hömppätutkimukset

Ajattelin ensin, että en viitsi enää kirjoittaa sukupuolineutraalista avioliitosta yhtään mitään. Aihe ei oikeastaan kiinnosta – siis se ei kiinnostaisi, jos tasa-arvoinen avioliittolainsäädäntö olisi olemassa. Lakialoitetta vastustava kansalaisaloite kuitenkin myllersi taas kerran kaiken ylösalaisin ja nurinkurin. Moni vaikeroi, että ei taas – homorummuttamisesta puhutaan, mutta tosiassa kukaan ei enää jaksaisi jauhaa samasta aiheesta. Paitsi tietenkin vastakansalaisaloitteen toimeenpanijat.

Toisella kierroksella on päästy aivan uusille tasoille. Iltapäivälehdet kaivoivat esiin hankkeen puuhamiehen, helluntaisaarnaaja [korjaus 23.7.: Rahkonen ei ole saarnaaja, kommentoijan mukaan Rahkonen ”ei kuulu” helluntaiseurakuntaan, NYT-liite: ”Rahkonen on ollut Espoon helluntaiseurakunnan toiminnassa mukana.”]. Jukka-Pekka Rahkosen. (Harkitsen vakavasti Fida-boikottia, kun kerran liikkeestä löytyy tuollaista ajattelua.) Helluntailiike on kai viime vuosina ollut mediassa lähinnä sen takia, että liikkeeseen kuuluvalle hieman kaoottiselle ja viinaan menevälle remupetteri-kansanedustajalle on annettu aina uudestaan anteeksi. Sama lähimmäisenrakkaus ei ikävä kyllä ulotu meihin muihin.

Kuvankaappaus 2015-7-22 kello 15.15.50

Logon lapsiparat haluaisivat epätoivoisesti jonnekin muualle, mutta tiukkapipoiset hetskuvanhemmat pitävät kiinni.

Rahkosen avautumiset ovat hämmentäviä. Hänen haastatteluistaan olen oppinut, että eronneet ja yksinhuoltajat ovat epäonnistuneita. Juridinen vanhemmuus ei voi koskaan korvata ”aitoa” biologista heterovanhemmuutta – eli ilmeisesti adoptio on kuolleena syntynyt ajatus. Lapselle on parempi menettää vanhempansa kuoleman kautta kuin kasvaa sateenkaariperheessä. ”Aitoon” avioliittoon kuuluvat lapset, eli lapsettomatkin ovat ilmeisesti epäonnistuneet pahan kerran. Kun helluntailiikkeen nokkamiehissäkin on eronneita, niin jääkö jäljelle enää muita ”aidon” avioliiton toteuttajia kuin Rahkonen itse?

Suvaitsemattomat kansalaiset tuppaavat sanomaan, että suvaitsevaiset ovat oikeasti suvaitsemattomia, koska eivät suvaitse suvaitsemattomia mielipiteitä. Itse kyllä hyväksyn nimenomaan mielipiteet, mutta en sitä, että mielipiteiden perusteella ruvetaan solvaamaan muita, kertomaan miten heidän pitää elää ja jakelemaan moraalisia tuomioita. Varsinkaan kun argumenteille ei ole mitään järjellisiä perusteita.

Kun ei mistään (edes Raamatusta) löydy perusteita sille, että lapselle on haitallista kasvaa sateenkaariperheessä, niitä aletaan vääntää itse. Löydetään yksi yhdysvaltalainen lesboperheessä kasvanut nainen, joka olisi mieluummin kasvanut heteroperheessä. Keksitään tutkimustuloksia ja väitetään, että ”monet psykologit” ovat sanoneet, että sateenkaariperhe on lapselle haitaksi, vaikka psykologiliiton kanta on vastakkainen.

Nyt vedotaan entistä voimakkaammin ”lapsen etuun”. Kukapa ei haluaisi, että toimitaan lapsen parhaaksi? Vastustajat eivät kuitenkaan ole osanneet tuoda esiin mitään tutkimustuloksia, jotka tukisivat heidän argumenttejaan. Ydinperhe on loppujen lopuksi Suomessakin kovin nuori perhemuoto. Suomessa on ollut esimerkiksi perinteenä, että naimattomat neidit ottivat kasvattilapsia. Kun huutolaisjärjestelmä oli vielä toiminnassa, moni perhe otti huutolaislapsen lopulta omaksi. Perinteenä on toki myös ollut, että taantumukselliset pyrkivät lainsäädännön keinoin syrjimään milloin naisia, milloin seksuaalivähemmistöjä tai transsukupuolisia sekä vastustamaan avioeroja, ehkäisyä, aborttia, naisen oikeutta sterilointiin tai omaan sukunimeen.

Kun Jukka-Pekka Rahkonen väitteli Ylen keskusteluohjelmassa Setan pääsihteerin Panu Mäenpään kanssa, hän esimerkiksi vetosi yhdysvaltalaiseen tutkimukseen, joka annetaan taustamateriaaliksi myös Aito avioliitto -yhdistyksen kotisivuilla. Rahkonen vetoaa ”viimeisimpiin tutkimuksiin”, siis Texasin yliopiston tutkijan Mark Regnerusin kontroversiaaliin tutkimukseen sateenkaariperheiden lapsista, jonka vuoksi tutkija menetti paikkansa yliopistossa. Rahkosen mukaan tutkimuksessa ”haastateltiin 200 000 ihmistä”, kun varsinainen tutkimusotos oli tosiasiassa viitisensataa henkilöä. Muut sosiologit ovat kritisoineet Regneruksen tutkimuksen lähtökohtia sekä metodologiaa. Sittemmin Regneruksen sateenkaariperheartikkeleita on julkaissut Witherspoon Institute -niminen laitos Yhdysvalloissa. Kyseessä on konservatiivien oma instituutti, joka vastustaa esimerkiksi aborttia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.

Toinen ”tutkija”, johon Rahkonen vetoaa, on Donald Paul Sullins, katolinen pappi ja sosiologian professori Catholic University of America -yliopistossa. Myös Sullins tunnetaan Yhdysvalloissa änkyräkonservatiivina.

Taantumuksellisten tahojen esittelemät tutkimustulokset ovatkin yleensä tätä luokkaa – ja sen lisäksi pitäisi olla ilmiselvää, että USA:n perämailla tehtyjen tutkimusten tulokset eivät sovi suoraan meidän kulttuuriimme, vaikka kyseessä olisi pätevä tutkimus. Yhdysvallat ja Suomi ovat onneksi sentään joissakin asioissa asenteiltaan aika erilaisia.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Jotenkin ”virkistävää” sentään on, että kyseessä on kerrankin homofoobikko, jolla ei ole fiksaatiota homojen sänkypuuhiin. Itse asiassa hän ei usko niiden olemassaoloon lainkaan. Nytistä:

    ””Onhan se arvokas asia jos on elinikäinen ystävä. Mutta ei se ole avioliitto.”

    Kahden samaa sukupuolta edustavan liittoa hän puhuu ennemminkin kumppanuutena tai ystävyytenä.”

    Liikkistä. Best friends forever.

  2. 2

    Centropen sanoo

    ”(Harkitsen vakavasti Fida-boikottia, kun kerran liikkeestä löytyy tuollaista ajattelua.)”

    Helluntailaisesta liikkeestä ei vain löydy, vaan se perustuu täysin Rahkosen esittämiä näkemyksiä vastaavalle ajattelulle. Suosittelen Fidan boikotoimista muutenkin.

  3. 3

    Antti Laine sanoo

    Mielenkiintoisinta koko keskustelussa on se, että jo lainsäädännön rattaat läpäistyä muutosta vastustetaan nimenomaan *lasten* oikeuksilla ja adoptiosta puhumalla.

    Uudella avioliittolailla tai sitä vastustavalla kansalaisaloitteella ei kuitenkaan ole niin minkäänlaista vaikutusta siihen, voiko samaa sukupuolta oleva pari adoptoida. Se ei vain ole mahdollista yhdessä, vaan vain toinen parisuhteen osapuolista voidaan merkitä lapsen vanhemmaksi.

  4. 4

    Cassu sanoo

    Tunsin ennen yhden sateenkaari perheen kasvatin. Nykyään vien hänen haudalleen kukkia koska tappoi itsensä kun ei häntä kiusattiin rajusti.

    • 4.1

      Janni sanoo

      Eli kiusaamisen lopettaminen onnistuisi mielestäsi parhaiten siten, että kiusatut alkaisivat nöyristellä ja piileskellä sen sijaan, että kiusaajat laitettaisiin kuriin? Minä muuten tunsin (heteroparin) lapsen, joka masentui ja tappoi itsensä. Häntä kiusattiin mm. ulkonäön ja puhetyylin takia. Hänen vanhempiensa olisi sinun logiikallasi kuulunut pistää lapsensa puheterapiaan, leikkauttaa tämän nenä ja laittaa hänet laihtumaan vielä luurangon varrestaankin. Olemuksellaan hän nimittäin suorastaan kerjäsi kiusaamista!

      Tuliko mieleen, että jos samaa sukupuolta olevien avioliittoon ei liittyisi mitään draamaa (=omaa etua ajavaa uskonnollista vivahdetta), ketään ei kiinnostaisi kiusata homovanhempien lasta?

  5. 5

    satu lampinen sanoo

    Ihmettelen sillä tässä väitetään mm että Jukka-Pekka Rahkonen on helluntaisaarnaaja?? kovin ei ole uskottavaa tekstiä kun tuollaista väärää tietoa levitellään. Ihmeellistä vihanlietsontaa 🙁

    • 5.1

      laurahonkasalo sanoo

      Korjaan tuon tiedon. Ko yhdistys ei kyllä kovin avoimesti kerro kytköksistään ja rahoituksestaan. Nimien keruussakin on ollut kyseenalaisia piirteitä, kuten tunkeutuminen ilman lupaa ev.lut. kirkona tilaisuuksiin (lähde: Kirkko & kaupunki).

  6. 6

    Tapio K. sanoo

    Jukka-Pekka Rahkonen ei edes kuulu helluntaiseurakuntaan. Korjaappa tämäkin virhe. Kiitos.

  7. 7

    mara sanoo

    ”Itse kyllä hyväksyn nimenomaan mielipiteet, mutta en sitä, että mielipiteiden perusteella ruvetaan solvaamaan muita, kertomaan miten heidän pitää elää ja jakelemaan moraalisia tuomioita. Varsinkaan kun argumenteille ei ole mitään järjellisiä perusteita.”

    Erikoinen kommentti tuossa yhteydessä. Artikkelissa, jossa tehdään toisen näkökannan omaavien perusteluista ’päätelmiä’ jotka ei tee oikeuttaa mielipiteen esittäjälle. Asia värittyy pahasti. Ja keskustelun palauttaminen rakentavammaksi menee kovin haasteelliseksi. Puhumattakaan vastapuolen perusteluiden halveeraamisesta. Eikö siinä mennä juuri solvauksen puolelle?

    Esim:”Rahkosen avautumiset ovat hämmentäviä. Hänen haastatteluistaan olen oppinut, että eronneet ja yksinhuoltajat ovat epäonnistuneita. Juridinen vanhemmuus ei voi koskaan korvata ”aitoa” biologista heterovanhemmuutta – eli ilmeisesti adoptio on kuolleena syntynyt ajatus. Lapselle on parempi menettää vanhempansa kuoleman kautta kuin kasvaa sateenkaariperheessä. ”Aitoon” avioliittoon kuuluvat lapset, eli lapsettomatkin ovat ilmeisesti epäonnistuneet pahan kerran”. jne, jne samaa linjaa.

    Kovin kauaksi on ’päätelmissä’ menty toisen mielipiteestä tai tarkoituksesta. Asia vääristyy pahemman kerran. Ja sitten kauhistellaan noita sepitettyjä kauhukuvia. Ei hyvä.

    • 7.1

      laurahonkasalo sanoo

      Kirjoitukseni perustuu Rahkosen omiin haastatteluihin, esimerkiksi YLEn keskustelussa Mäenpään kanssa tulevat ihan selvästi nämä ajatukset ilmi hänen omasta suustaan.

  8. 8

    T,h sanoo

    Regneruksen tutkimus ei ollut se missä oli 200 000 henkilö haastateltu vaan juurikin Sullinsin tutkimus ja näistä haastateltavista oli vain 512 sateenkaariperheitten vanhempia. Näissä tutkimuksissa ongelma on se, että kaikki vanhemmat joilla on jotain kontaktia ollut tai on edelleenkin samaa sukupuolta olevan kanssa niputetaan samaa kategoriaan. Jos lapset ovat jo vaikkapa teini-ikäisiä ja yksinhuoltajavanhempi on löytänyt rakkauden samaa sukupuolta olevasta henkilöstä, on perhemuoto automaattisesti sateenkaariperheisiin kuuluva, vaikkei välttämättä varsinaista perhe-elämää olekaan muodostunut vielä uuden kumppanin kanssa.

    On sanomattakin selvää, että varsinkin teini-ikäisille lapsille vanhemman uusi kumppani voi esiintyä uhkana/ärsytyksen kohteena olipa kyse heteroista tai homoseksuaaleista. Lapsilla on hankalissa tilanteissa taipumusta kapinoida ja uusi kumppani voi esiintyä kaiken kokemansa pahan alkuna ja juurena vaikkei näin todellisuudessa olisikaan. Ei ole mitenkään tavatonta, etteikö lapset voisi keksiä myös tarinoita pahoinpitelystä ja kaltoinkohtelusta silloin kun kapinoivat vanhempiaan vastaan kokiessaan epäreiluutta, mutta tosiasia näissäkin tilanteissa on tietysti se, että jokin lasta vaivaa, vaikkei mitään lapsen keksimiä asioita olisikaan tapahtunut. Eli jotain vikaa kuitenkin lapsen ja vanhemman suhteessa on eikä se missään nimessä ole lapsen vika. Eikä tarkoituksenani ole sanoa, etteikö lapset voisi puhua tottakin kaltoinkohtelustaan, mutta näitä tapauksia riittää missä sosiaaliviranomaiset ovat joutuneet selvittämään lasten keksimiä väitteitä ja lopuksi on paljastunut lapsen huomionhakuisuus.

    Kaikenlisäksi monissa tapauksissa edeltävänä vaikutuksena on ollut avioero ja yksinhuoltajuuden haasteet, jotka lapset ovat joutuneet käymään läpi ennen kuin uusioperhe on muodostunut. Käytännössä kuitenkin sellaisetkin tilanteet, joissa lapset eivät asuneet edes yhdessä biologisen vanhempansa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, luokiteltiin sateenkaariperheeksi. Jos yksinhuoltajavanhempi seurustelee, mutta ei asu edes saman katon alla olipa kyse samaa tai eri sukupuolta olevasta kumppanista, onko kyseessä uusioperhe? Mielestäni ei ole vaan tilanne on edelleenkin yksinhuoltajaperhe, jossa vanhempi on aloittanut uuden seurustelusuhteen. Perhe on vasta sitten muodostunut kun asutaan saman katon alla jne.

    Uskovaiset tutkijat ovat käyttäneet akateemisia keinojaan hyödykseen tehdessään tieteellisesti vakuuttavan oloisia tutkimuksia, mutta metodologiset tutkimuskeinot ovat olleet arveluuttavia eikä Sullins julkaissut käsittääkseni edes kysymyksiä mitä vanhemmilta kysyttiin eikä tarkentanut mitä emotionaalisia ongelmia oli esiintynyt. Käytännössä tutkija on voinut käyttää omaa subjektiivista päätäntävaltaa luokitellessaan lasten ongelmia. Monissa tilanteissa on välillisiä, välittömiä, suoria ja epäsuoria vaikutuksia joita ei aina oteta huomioon, kuten sitä taakkaa mikä samaa sukupuolta olevilla henkilöillä on ollut kasvaessaan yhteiskunnassa, jossa ei voi kokea yhdenvertaisuutta ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on erittäin kivuliasta. Se ei tietenkään oikeuta siirtämään omaa tuskaa lapsiin, mutta on mahdollista selvittää omat ongelmat, jotta pystyy toimimaan tasapainoisen kasvattajana. Sitä en kiellä etteikö monissa sateenkaariperheissä vanhemmilla olisi paljon emotionaalisia kolhuja ja etteikö nämä vaikuttaisi heidään vanhemmuutensa. Kuitenkin näitä ongelmia ei tulevaisuudessa korjata sillä, että edelleenkin pidetään ihmisiä epätasa-arvoisina seksuaalisuuden tähden, koska se ei tule ehkäisemään homoseksuaalisten nuorten tunne-elämän ongelmia, joihin heillä on huomattavasti suurempi riski kuten itsemurhiin.

    Kun vastapuoli saa akateemista tukea niin yleensä se heidän mielestään tarkoittaa, että he ovat oikeassa ja heidän tutkimuksensa ainoita oikeita. Tapio Puolimatkaa pidetään nyt aitoavioliitto kampanjan suurena akateemisena voimana kun onhan sentään kasvatustieteiden professori. Tosiasiassa hän kuitenkin hyppii sellaisille vaativimmille tieteenalueille mitkä eivät kuulu hänen asiantuntijuuteensa kuten psykologia ja psykiatria.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *