Herkkä hiilipiirros
Anu Kaipainen: Utuiset neulat (WSOY, 1960)
Kotiäitikeskustelu ei ole nykyaikainen ilmiö. Vuonna 1960 Eila Pennanen ihmetteli Kodin kuvalehdessä, miten paljon kirjasyksyyn sisältyi nimenomaan kotirouvan osaa käsittelevää fiktiota. Anu Kaipaisenvarhaisteos Utuiset neulatkertoo Inkeristä, joka on päätynyt Helsingistä Pohjois-Suomeen, missä hänen miehensä toimii kunnanlääkärinä. Perheeseen kuuluu kolme alle kouluikäistä poikaa sekä Inkerin 13-vuotias sisko Marja, sillä vanhemmat ovat kuoleet. Kolmas sisar, perheetön Raija työskentelee Helsingissä pankkineitinä, mutta unelmoi klassisen laulajattaren urasta.
Taiteellinen Inkeri on kouluttautunut käsityönopettajaksi, mutta jäänyt lasten synnyttyä kotiin. Miehen vastaanotto on kodin yhteydessä, mutta vaimo tuskin näkee häntä, sillä kaikki seudun sairastapaukset ovat hänen harteillaan. Usein Martti joutuu lähtemään kesken aterian korpeen kiireellisen sairastapauksen tai onnettomuuden vuoksi. Martin työn kautta lukija pääsee kurkistamaan terveydenhuoltoon ajalla ennen terveyskeskuksia: synnyttäjä joudutaan kantamaan oven päällä metsän läpi ambulanssille. Uupuneille pienviljelijöiden vaimoille lääkärillä ei ole antaa muuta kuin rauhoittavia pillereitä.
Inkerillä on kaikki hyvin, eikä kuitenkaan ole. Hän muistelee nuoruudenrakkauttaan Raafaelia, josta piti tulla taidemaalari. Kotirouvan elämä on hiljaista ja yksinäistä. Marja halveksii isosiskon elämäntapaa. Hän aikoo hankkia ammatin. Kaupunkimatkalla Inkeri ja Martti törmäävät Inkerin opiskelutoveriin Salmeen, josta on tullut uranainen. Hänellä on menestynyt muotiateljee, muttei perhettä, eikä oikein miestäkään. Hän tapailee varattua miestä.
Romaanissa ei oikeastaan ole juonta, eikä siinä paljoa tapahdukaan. Silti Kaipainen vie lukijan tiiviillä otteella teoksensa maailmaan. Kieli on lyyristä, välillä uskomattoman kaunista ja vertaukset sekä osuvia että herkkiä. Kun Inkeri liottaa varpaitaan joessa, ne alkavat muistuttaa pehmeitä karviaismarjoja. Inkerin maailma on kuulas ja alakuloinen. Kotiäidin maailma rajoittuu taloon, puutarhaan ja käsitöihin. Kaipainen kuvaa arkea hiljaisesti ja koskettavasti. Perheen yhteinen saunareissu on täynnä ihanaa tunnelmaa ja pikkumiehen pullea vatsa on kuvattu niin visuaalisesti, että sitä tekee mieli paijata.
Utuiset neulat on täynnä naisia. Korpimökeissä uupuneet emännät synnyttävät liikaa lapsia. Inkerin maailma on tapahtumaton, mutta uusi raskaus vie lähelle kuolemaa. Marja on vielä uhmakas ja pippurinen. Salme on kuvattu Inkerin näkökulmasta kovaksi ja kalseaksi uranaiseksi. Inkeri iloitsee Raijan lahjakkuudesta, mutta kantavatko lahjat sittenkään.
Pidin romaanista todella paljon, loppupuolta luin pieninä annoksina, jottei kirja loppuisi. Tarinan alakulo ei ollut masentavaa, mutta loppua kohti olisin toivonut jonkinlaista valon pilkahdusta. Henkilöhahmot olisivat sen ansainneet.
Lue myös:
Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *