Vladimir Nabokov: Läpinäkyväisiä

Tarttuipa Vuorimiehenkadun divarista matkaan Vladimir Nabokovin Läpinäkyväisiä. En ole mitenkään tarkkaan perehtynyt Nabokoviin, Lolitan olen kauan sitten lukenut, ja kun Pale Fire äskettäin ilmestyi vihdoin suomeksi, luin sen ja pidin kovasti. Täytyy sanoa, että en muista edes kuulleeni Läpinäkyväisiä-romaanista aikaisemmin, mutta sen päähenkilönä on kustannustoimittaja, ja Matti Louhen kansi on oudon tenhoava, joten nappasin niteen mukaan. 

Noin sivulla kaksi oli pakko kaivaa Kindle esiin ja ladata alkuteos. Teksti on niin kikkailevaa ja monitulkintaista, että suomentaja Juhani Jaskarin tehtävä on ollut mahdoton. Alkaen siitä, että päähenkilön sukunimi on Person, joka heti ensimmäisessä virkkeessä kirjoitetaan pienellä.

Juoni menee jotenkin näin: amerikkalainen kustannustoimittaja matkustaa sveitsiläiseen pikkukaupunkiin neljä kertaa eri vuosikymmeninä. Runsaasti seksiä, himoa ja neurooseja, lopuksi kuolema.

Valitettavasti tämä Nabokovin myöhäisteos (1972/suom. 1974) ei taida olla hänen nerokkaimpansa. Ehkä pitää kokeilla Naurua pimeässää, jota olen kuullut kehuttavan.

Mutta kirja jää yhtä kaikki hyllyyn ja lisätään täten kategoriaan romaanit joissa on kustannustoimittaja merkittävässä osassa.

#lukuvuosi2016

1/50 Jeff VanderMeer: Authority

2/50 Jeff VanderMeer: Acceptance

3/50 Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

4/50 Haruki Murakami: 1Q84, osa 3

5/50 Michael Ondaatje: Anilin varjo

6/50 Jaana Janhila: Viiltoja

7/50 Alberto Moravia: Keskipäivän aave

8/50 Vladimir Nabokov: Läpinäkyväisiä