Miksi en julkaise itsestäni kuvaa ilman meikkiä, eikä kenenkään muunkaan tarvitse

Anna Abreu pääsi otsikoihin julkaisemalla Instagramissa itsestään meikittömän kasvokuvan. Kuvan yhteydessä laulaja kirjoittaa näin: ”Mun on tosi helppo laulaa siitä, että me kaikki kelvataan just näin. Että ”ollaan vaan ihan au naturel” jne… Mä laulan siitä mun uudella albumilla, mutta silti jotenkin tuntuu vaikeelta laittaa esimerkiksi Instagramiin kuva omasta naamasta ilman MITÄÄN meikkiä tai filtteriä. Ilman hyvää kuvakulmaa tai sitä perus hymyilmettä, mikä on mun mukavuusalueella. Päätin nyt ottaa kuvan itsestäni juuri niin, koska jos mä puhun tästä aiheesta niin mun on myös uskallettava näyttää esimerkkiä omilla tekemisilläni. Mun on uskallettava näyttää omat epävarmuuteni, jotta mä voin uskottavasti näyttää esimerkkiä muille. Sanoin itelleni: Practice what you preach. OIKEESTI sä kelpaat. AINA. Ilman MITÄÄN muttia. Piste.”

Kelpaamisen kanssa Abreu on tietysti oikeassa – jokaisen tulee kelvata omana itsenään, juuri sellaisena kuin on. Sen liittäminen meikittömyyteen on kuitenkin ongelmallisempaa ja kääntyy oikeastaan ikävästi varmasti kauniiksi tarkoitettua ajatusta vastaan. Toki, jos haluaa julkaista itsestään kuvan meikittömänä, siihen on kaikki oikeus. Se ei kuitenkaan ole mikään rohkeuden mittari.

Tässä kuvassa olen minä ihan itse, vaikka naamassani on meikkiä ja sen päällä on filtteri.

Tässä kuvassa olen minä ihan itse, vaikka duckfacessani on meikkiä ja sen päällä on filtteri.

Jos #aunaturel ja #nomakeup-kuvien julkaisemisesta puhutaan itsestäänselvästi rohkeana tekona, se luo helposti mielikuvan, että meikkaaminen ja vain meikatun naaman näyttäminen olisi päinvastoin jotenkin pelkurimaista toimintaa tai oman itsen piilottamista.

Meikki ei ole naamari, jonka takana on automaattisesti epäaito tai piilossa. Meikkiä voi käyttää leikkimiseen, korostamiseen, häivyttämiseen, itseilmaisuun ja oman ulkomuodon muovaamiseen itseään miellyttävään suuntaan. Jos ei koe olevansa luonnonkaunis ja haluaa kuitenkin tuntea itsensä kauniiksi, on luonnontilaisen naaman vaatimus ulkoa päin suorastaan julma. Ihmisen ulkomuoto ei myöskään ole yhtä kuin hänen persoonansa. 

Minä meikkaan lähes aina kotoa lähtiessäni, koska pidän naamastani enemmän laitettuna. Silmäpussini ovat usein tummat ja otsassani on punertava syntymämerkki. Ehkä on ulkoa omaksuttu kauneusihanne, että turpeat silmänaluset ja punakka naama eivät ole viehättäviä, mutta se on joka tapauksessa myös oma kokemukseni peiliin katsoessani. En näe mitään syytä, miksi minun pitäisi jakaa se muiden kanssa vain ollakseni rohkea, edistyksellinen ja jotenkin aidompi ihminen.

Tunnen itseni itsevarmaksi, kun koen, että näytän omasta mielestäni hyvältä. En varmasti voi täysin objektiivisesti väittää meikkaavani vain ja ainoastaan itseni takia, mutta kyllä laittautumisessa pääsääntöisesti on kyse siitä, että tilanteisiin meneminen tuntuu helpommalta ja varmemmalta, kun on yksi epävarmuustekijä vähemmän. Abreukin kirjoitti, että tuntuu vaikealta julkaista itsestään kuva ilman meikkiä, filtteriä tai opeteltua hymyä. Jos se tuntuu vaikealta, ei sitä tarvitse tehdä. Jokaisen naama on ihan hänen oma asiansa – oli se meikitön, pakkeloitu tai millainen tahansa.

Ylipäätään (erityisesti) naisten jatkuva syyllistäminen ulkomuodostaan saisi loppua. Siihen kuuluu ihan yhtä lailla vaatimukset muokata ulkonäköään tietyllä tavalla kuin olla laittamatta itseään ollenkaan. Jokainen saa julkaista naamastaan juuri sellaisia otoksia (tai olla julkaisematta) kuin itsestä hyvältä ja voimaannuttavalta tuntuu. Sen sijaan jonkun tietyn tavan nostaminen muita ylemmäs vie automaattisesti tilaa muilta, aivan yhtä hyviltä vaihtoehdoilta.

Kommentit
  1. 1

    Elisa Kukkonen sanoo

    Ihan pakko kommentoida, että yhdestä syystä en oo sun kanssa samaa mieltä. Monet naiset ja etenkin nuoret tytöt kokevat itsensä rumaksi, koska eivät ymmärrä kuinka paljon meikillä saa kasvoja muokattua. Itsellä on ainakin nuorempana ollut sellainen oletus, että naisen kuuluisi näyttää täydelliseltä jo ilman tarkkaan suunniteltua ja tunteja aikaa vievää meikkausta. Tähänhän liittyy tietysti myös kuvien muokkaaminen. Tietenkään kenenkään ei tarvitse itsestään semmosia kuvia julkasta, joista epävarma olo tulee. Mutta juurikin tämä Abreun biisi liittyy käsittääkseni myös siihen, että naiset ja tytöt hyväksyisivät myös oman peilikuvansa ilman ehostusta ja eivät tuntisi pienistä virheistään huolimatta huonoa itsetuntoa ja huonommuuden tunnetta. Ite oon nuissa tunteissa rypenyt ja nyt vähän vanhempana onneksi oppinut sen, että kukaan ei ole aamulla herätessään täydellinen. Jokaisen oma päätös on tietysti, että mimmosia kuvia someen julkaisee. Kuitenkin mun mielestä näitten harhakuvien poistaminen on tärkeää. Vaikka itekki nautin ihan perkeleesti itteni tälläämisestä 😀

    • 1.1

      hannaraty sanoo

      Hei, ja kiitos kommentista! Tämä on toki se toinen puoli, mikä on myös tärkeää, ja hyvä että toit sen esiin. Olen samaa mieltä siitä, että ulkoa annettuja kauneusihnateita on syytä tarkastella ja rikkoa ja että on tärkeää, että ihmiset oppivat suhtautumaan itseensä hyväksyvästi. Pidän ongelmallisena nimenomaan sitä, että meikittömän naaman julkinen esittely nostetaan jotenkin meikattua naamaa rohkeammaksi – tämä luo ikävästi sellaisen asetelman, että meikattujen tulisi tuntea omasta ratkaisustaan jonkinlaista huonommuutta.

      • 1.1.1

        Elisa Kukkonen sanoo

        Niin, tätähän voisi verrata ihan kaikenlaiseen itsensä ulkonäön muuttamiseen, ja siihen, että jokainen saa tehdä kasvoilleen ja kropalleen mitä itse haluaa. Itsellä tulee tästä mieleen nämä mun lävistykset (sullakin näyttää löytyvän), joista on saanut kuulla ties minkälaista torumista. Tarkoitan vaan siis, että ymmärrän sun pointin erittäin hyvin ja oon siitä ihan samaa mieltä. Jokainen näyttäköön itsensä semmosena minkälaisena haluaa, ja minkälaisessa ulkomuodossa tuntee olonsa itsevarmaksi. Ja jos joku petrata omaa itsetuntoaan rohkastumalla näyttämään itsensä meikittömänä ja kattomalla ihmisten reaktiot, niin ei siinäkään minusta mitään pahaa oo. 🙂

        • 1.1.1.1

          hannaraty sanoo

          Ei tietenkään ole! Halusin vaan tuoda esiin sen kulman, että ei myös ole mitään pahaa siinä, ettei niin halua tehdä. Eli summa summarum: ollaan tästä varmaan lopulta ihan samoilla linjoilla. 🙂

  2. 2

    Sanni sanoo

    Moi,

    täällon yks nainen joka ei jaksa meikata, paitsi ekana päivänä uuteen duuniin, koska silleen on vähemmän outo.

    En meikkaa, koska musta se ei kaunista mua, on luonnotonta, vie aikaa ja rahaa ja luonnonvaroja … mut useimmiten tuntuu että pitäis, että on vaan liian ruma kaikkien meikattujen keskellä, näyttää väsyneeltä ja jotenki epätehokkaalta.

    En silti jaksa alottaa. Meikkaa kuka haluu ja jos joku ei niin voisko senkin antaa olla ja katsoa vähän ihoa ja tekoripsiä syvemmälle ?

  3. 3

    ex-vl sanoo

    Mulle meikkaaminen on vapautta! Taustalla vanhoillislestadiolaisuus, jossa naisten pitää olla meikkaamattomuuden burkassa. Meikki on vain meikkiä; se naamassa ei muuta minun persoonallisuuttani. Olennaista lienee voiko itse valita meikkaako vai ei.

  4. 4

    Mietinpä vaan sanoo

    Olen tässä viime aikoina ajatellut paljon vanhoillislestadiolaisuutta. Miten paljaat kasvot! Ja kuitenkin siihen ajatteluun sisältyy niin paljon peittelyä ja asioita, joista ei puhuta suoraan. Kumma ristiriita.

  5. 5

    Aliisa sanoo

    Siinäpä se dilemma onkin. Parhaimmillaan meikaaminen on sitä itseilmaisua, -varmuutta ja vapautta, pahimmillaan itseinhoa ja -petosta. Naisten ulkonäöstä ja siihen liittyvistä paineista aina uudelleen kehkeytyvä keskustelu on jo ihan oikea ikiliikkuja ja hyvä niin, sillä tämän kautta näitä erilaisia mielikuvia saadaan kaadettua ja varsinkin nuoria heräteltyä miettimään sitä omaa suhdetta meikkaamiseen ja omaan ulkonäköön suhteessa sen hetken kulloiseenkin villitykseen. Sille uloskavaneelle sukupolvellekin nämä keskustelut toimivat hyvinä herätyksinä, että ajat ja tavat muuttuvat. Oman nuoruuteni koetut ulkonäköpaineet tulivat mainoksista, nykyään kai enemmän someen muokatuista kuvista. Siinä missä varsinkin voimakkaaseen meikaamiseen ja itsensä ehostamiseen tavalla tai toisella on liittynyt, ja liittyy edellen, varsin voimakkaita stigmoja ja mielikuvia, niitä liittyy myös siihen meikaamattomuuteen.

    Oma meikaamiseni liittyy juurikin ulkonäöllisiin epävarmuuksiin, jolloin se tietty perusmeikki pitää olla naamalla, kun lähtee ulos. Ei se silti kuitenkaan määritä elämääni tai kuka minä olen. Tässä mielessä eräs meikkaamaton kaverini on mielestäni huomattaasti rohkeampi. Tai vastaavasti erään meikkihullun ystäväni suhde meikkeihin on omaani huomattavasti terveempi, sillä hän kykenee kuitenkin ongelmitta olemaan ilman meikkiä. Itsellä se vaatii työtä.

    Abreu oli mielestäni ihan oikealla asialla tässä, sillä kukaan ei aamuisin näytä siltä, miltä se instagrammiin postattu filtterikuva näyttää ja sen eron tiedostaminen on se pääjuttu. Meikeillä on hyvä lähteä ehostamaan/ilmaisemaan itseään, kunhan se perussuhde omaan ulkonäköön on kunnossa, eikä meikkaaminen ole sitä oman itsensä piilottamista, vaan vaikkapa persoonan esiintuomista. Kyllähän se omaakin elämää helpottaa, kun voi olla niin sinut oman ulkonäkönsä kanssa, että voi lähteä kiireellä kotoa meikkaamatta. Vaikka oman meikittömän ja filtterittömän kuvan postaaminen tuntuu vaikealta, kannattaa se kuitenkin joskus rohkaistua tekemään. On sillä sen verran kasvattava vaikutus suhteessa minäkuvaan. Se, että niitä postaillaan, auttaa nimenomaan rikkomaan sen illuusion, että kaikki näyttävät juuri siltä, kuin se viimeisin instakuva.

    • 5.1

      Sanna sanoo

      Kanssasi täysin samaa mieltä! Itse meikkaan yleensä normisti töihin ym. mutta ei mun lähikauppaan tarvi meikkiä laittaa.

      Hannan kanssa sinänsä samaa mieltä ettei kaikkein tarvitse tehdä samaa kuin Anna, mutta julkisuuden henkilönä erittäin rohkea ja upea teko näyttää varsinkin nuorille ettei sitä pakkelia tarvita kymmentä kerrosta ollakseen kaunis ja hyvä.

      Tämä on vain mun mielipide mutta ihmiset jotka näyttäytyvät Aina vain täydellisessä meikissä ovat itsetunnoltaan ja minäkuvaltaan aika heikkoja. Silloin on tavallaan meikin orja eikä hyväksy peilikuvaansa ilman pakkelia. Jos on ilman tai vähemmissä meikeissä arkisin niin juhlaan on sitten ihana laittautua ja tuntea itsensä kauneimmaksi mahdolliseksi itsekseen ja juhlamieli syntyy jo siitä. Ainakin itse koen niin.

      Olen iloinen etteivät varhaisteinityttäreni meikkaa kouluun eikä muuallekaan. Jossain vaiheessa se tulee eteen varmaan, mutta olen äitinä yrittänyt pönkittää itsetuntoa niin hyvin ettei tarvitse kerroksia naamaan ollakseen nätti oma itsensä. Sitten jos haluavat tutustua vähän vanhempana meikkaamiseen niin autan ja opastan ettei ovesta lähde klovni ulos 🙂

  6. 6

    Meikkipelle sanoo

    Miksi naisten on niin tärkeätä olla ns kaunis?
    Oletteko miettineet mistä se tarve lähtee?
    Ihailun tarve, kilpailu (vastassukupuolen) huomiosta, miellyttämisen tarve tai pelko että haukutaan rumaksi
    Ajatusleikki:
    Tuleeko paha mieli kun feikkikaunis nainen saa paljon kehuja kauneudestaan. Me naisethan huomataan heti että se on vain meikin ansiota, mutta kun ne miehet eivät sitä tajua!!! Eivät tajua että se ns kaunis nainen on oikeesti myös tavis niinkuin me muutkin. Pakko meikata jotta ei jäisi ainakaan tämän tekokauniin varjoon.
    Hei kaikki, katsokaa miten kaunis mä oon! Olen arvokas ja haluttu kauneudeni vuoksi.
    Paras päätökseni oli ruveta meikkaamaan. Ihanaa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *