Laumavaelluksella automatisoidussa diktatuurissa

Remote Helsinki on teatteriteos, joka lupaa yhdistää performanssin, opastetun kaupunkikierroksen, ääni-installaation ja tietokonepelin sekä muuttaa kokijansa käsityksen Helsingistä.

Jälkimmäisessä se ei kohdallani ihan onnistunut, mutta sen sijaan teos muutti käsitystäni performanssi- sekä äänitaiteesta ja ehkä vähän myös itsestäni. Jos siis odottaa pääsevänsä kaupunkikierrokselle, jossa kuulee knoppitietoa Helsingin esihistoriasta, se ei tule tapahtumaan. Sen sijaan jotain universaalimpaa ihmisestä ja sen saavutuksista esitys tavoittaa varmasti.

Kierroslaisia tuotantolinjalla.

Tuotantolinjalla.

Remote Helsinki on saksalaisen Rimini Protokoll -teatteriryhmän luoma osallistava, tekoälyn ohjaama performanssi. Siinä toisilleen tuntemattomien muodostama ryhmä kulkee ennalta määrätyn reitin, samaan aikaan jokainen kuulokkeet päässään omassa universumissaan ja kuitenkin yhdessä. Osallistavuus on kaikessa taiteessa itselleni kirosana, mutta Remote Helsingin kierroksella laumapaine paitsi velvoittaa, tuo myös rohkeutta heittäytyä mukaan. Lauman ajatusta pohditaan teoksessa enemmänkin, mutta parempi olla paljastamatta liikaa. Tämä kannattaa nimittäin kokea itse.

Esityksen tuottaja Alexander Weinstein kuvailee Remote Helsinkiä pääkaupunkimme muotokuvaksi. Rimini Protokoll on tehnyt vastaavantyylisiä muotokuvia lukuisista muistakin kaupungeista; kierroksia on järjestetty mm. Moskovassa, Milanossa ja Pariisissa. Ennen kaikkea sanoisin teoksen olevan poikkitaiteellisesti toteutettu väittämä ihmisen ja teknologian valtasuhteista sekä tarkkaa todennäköisyyslaskentaa.

”Kuinka kauan kuolleen ihmisen voi muistaa?”

Remote Helsinki alkaa hautausmaalta ja päättyy kaupungin kattojen ylle. Kierros saa pohtimaan ihmisen maailmaan jättämää jälkeä ja kaiken, ja toisaalta ei minkään, pysyvyyttä. Vaikka esitys tuntuu ensin antavan vastaukset valmiina, jättää se lopulta paljon ajatuksia kotiin saakka pohdittavaksi. Päällimmäiseksi reilu puolitoistatuntinen Remote Helsinki jättää sen turhauttavan tosiasian, ettei minussakaan suuremmassa mittakaavassa ole mitään merkittävää, erottuvaa tai ihmeellistä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *