Kuppausta ei voi myydä luksuksena
Huokaisen aina, kun seuraan keskustelua luksusmatkailusta Suomessa. Niin tänäkin aamuna luettuani Helsingin Sanomien pääkirjoituksen Kiinalainen tulisi kaupoille, ei järvelle ja Kaupunki-osion jutun Helsinki tarjoilee rauhallista luksusta.
Hassua että nuo jutut olivatkin kuin peilinä toisilleen samassa lehden numerossa.
Meillä suomalaisilla on vakaa usko siihen, että rauha, hiljaisuus, oma aika, puhdas luonto ja vesi ovat ainutlaatuista luksusta, jonka voimme tuotteistaa ja myydä uusia elämyksiä kaipaaville kansainvälisille matkailijoille.
Suomen luonto on ainutlaatuinen, ja Helsingissä on joukko oivaltavia trendineniä, jotka osaavat tuotteistaa sieniretkistä ja puutaloidyllistä elämyksiä. En lainkaan kyseenalaista näitä mahdollisuuksia. Kokonaisuutena ajattelussa on kuitenkin aukko: kuvittelemme, että voimme myydä vaativia luontoelämyksiä ja lämminhenkisiä Helsinki-kokemuksia luksuksena rakentamatta niille tukevaa pohjaa ja luksuksen viitekehyksiä.
Pohjan rakentaminen vaatii perinteisen luksuksen ymmärtämistä ja myös hyväksymistä, tai sitten on lakattava puhumasta luksusmatkailusta ja puhuttava vain matkailusta. Silloin pyritään houkuttelemaan aika lailla eri matkailijaryhmiä. Tosin luksusmatkailijoiden määrä maailmassa taitaa kasvaa, ja he todella etsivät uudenlaisia, yllättäviä kokemuksia.
Se ei kuitenkaan kumoa perinteisiä luksuksen lainalaisuuksia eli laadukkaita fasiliteetteja ja palvelua sekä laatumatkailussa totuttujen tapojen tuntemusta. Niin kuin HS-pääkirjoituksessa sanotaan, hyvin koulutetut nuoret kiinalaiset eivät kaipaa järven rannalle vaan ostoksille. Lähes kaiken maailmalla nähnyt, varakas matkailija suosittelee Lappia kaltaiselleen tuttavalle vain, jos häntä on kohdeltu joka käänteessä hänen odotustensa mukaan sujuvasti, nöyrästi ja hyvin.
Maassa maan tavalla -mentaliteetti ei riitä täällä jäykkäselkäisten suomalaisten maassa. Helsinki-turistille kupparilla käyminen on ekstremekokemus, ja Lapin-kävijä voi hetken aikaa tyytyä liinattomaan pöytään ja itsepalveluun. Silti heti, kun puhutaan luksusmatkailusta, kumpikin tarvitsee tunteen, että jossakin lähellä on nopeasti valittavana toinenkin vaihtoehto.
Kun valistunut matkailija toivoo esimerkiksi majoituspalvelultaan ympäristöystävällisyyttä ja yhteiskuntavastuuta, se ei tarkoita, että hän olisi valmis luopumaan ostoksilla käymisestä tai huomaavaisesta palvelusta.
Luksusmatkailua ei synny menemällä latvasta puuhun. Kuppausta ei voi myydä luksuksena.