Klikkasitko pornotähden sivulle vai tulitko muuten narutetuksi?

Klikkaanko naistenlehden nettisivulla pornotähden blogin auki?

Jaanko Facebookissa Lena Dunhamin feministiseksi julkilausumaksi naamioidun alusvaatemainoskampanjan?

Avaanko Twitterissä iltapäivälehden stoorin, jonka otsikko kyllä koukuttaa, mutta jonka tunnistan klikkikalasteluksi.

Koville ottaa. Jo ammatillisesta uteliaisuudesta haluaisin nähdä, miten keskiluokkaisen naistenlehden ja pornotähden brändit kohtaavat. Dunhamin kohdalla olin todella mennä halpaan. Iltapäivälehden jutussa jäin ihmettelemään, että miksi fiksuksi tyypiksi tietämäni tuttu oli mennyt twiittamaan sen uudelleen.

Netissä on vaikea olla määrätietoisesti fiksu. Tietääkseen, mitä on tarjolla, on melkein pakko klikata. Jos alkaa kaduttaa, niin tehtyä ei saa tekemättömäksi. Klikki on rekisteröitynyt.

Negatiivisiä klikkejä ei ole. Joka kerran kun avaan jutun, annan sille ääneni. Niin kuin aina vaaleissa, netissäkin voittaa se, joka saa eniten ääniä. Naistenlehti pyyhkii brändillään lattiaa ja pyytää pornotähteä jatkamaan kirjoittamista. Lena Dunham saa kohta puhelun, jossa häntä pyydetään tuhtia palkkiota vastaan taas uuden vaatefirman feministinakumalliksi. Maailmalla digi- ja datagurut suunnittelevat, miten saavat robotin tekemään yhä vain koukuttavampia otsikoita…

Saman tien naistenlehti päättää luopua kirjailijan blogista. Siitä ei kannata maksaa suhteessa sen keräämiin klikkauksiin. Kirjailija ei ainakaan toistaiseksi halua riisuutua – ehkä.

Loppuun toivoa antava tositarina:

Ystävä kertoi naureskelleensa poikansa kanssa nettiin tullutta julkkisvideota. Hetken poika ajatteli jakaa sen, mietti tovin ja luopui ajatuksesta.

Peukku!

(Juttua korjattu 28.5.2015 klo 14.26. Viitaus iltapäivälehtien robottiotsikointiin poistettu.)