Tytöt tahtoo muutakin kuin pitää hauskaa

”I have work, and then I have a dinner thing. And then I am busy, trying to become who I am.”

-Hannah Horvath (Lena Dunham), Girls

Sain isosiskoltani pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi dvd:n, jonka kannessa neljä parikymppistä tyttöä istuu sohvalla, kukin omalla tavallaan. Heidän alapuolellaan lukee valkoisin kirjaimin: ”Living the dream. One mistake at a time.”

Sillä hetkellä tiesin, että tuo dvd oli saapunut kotiinsa.

Girls 1

Amerikkalainen tv-sarja Girls kertoo aikuiseksi kasvamisen karikoista, siitä miltä tuntuu etsiä omaa tietään kun ei vielä tiedä kuka on. Ja millaista on olla tyttö.

Girlsin on luonut 29-vuotias monilahjakkuus Lena Dunham: hän hallitsee paitsi näyttelemisen ja käsikirjoittamisen, myös ohjaamisen ja tuottamisen. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yhdysvalloissa vuonna 2012 ja se on voittanut muun muassa Emmy- BAFTA- ja Golden Globe -palkintoja. Kriitikeissä sarjan vahvuuksina on pidetty etenkin sen omintakeista huumoria ja realistista tapaa kuvata nuoria naisia ja heidän ihmissuhteitaan. Sarjan viides tuotantokausi käynnistyy HBO:lla helmikuun 21. päivänä. Kauden trailerin voi katsoa tästä.

Sarjan valokeilassa on neljä tyttöä, neljä New Yorkissa asuvaa ystävystä. Lena Dunhamin esittämä päähenkilö Hannah tähtää kirjailijaksi, Shoshanna (Zosia Mamet) menestyväksi uranaiseksi, Marnie (Allison Williams) tahtoo laulaa ja Jessa (Jemima Kirke) olla villi ja vapaa.

Välillä he eivät tiedä mitä haluavat. He ovat vasta noin 22-25-vuotiaita, joten heidän ei tarvitsekaan vielä tietää. He eivät vain ymmärrä sitä itse.

Girlsiä verrataan usein toiseen newyorkilaisisnaisista kertovaan hittisarjaan, Sinkkuelämään, jota voisi melkein kutsua Girlsin isosiskoksi. Sex and the City on toki inspiroinut seuraajaansa, mutta sarjoissa on kuitenkin erilainen sävy. Kun Sinkkuelämän Carrie ostelee kolumnirahoillaan Manolo Blahnikin kenkiä, Girlsin keskushahmo Hannah vasta miettii, miten saisi tekstinsä julki.

The Hollywood Reporter -sivuston jutussa Lena Dunham toteaakin, että Sex and the Cityn sankarittaret ovat jo löytäneet paikkansa työelämässä ja ystäväpiirissä ja suuntaavat kohti perheen perustamista.

Samaa ei voi sanoa Girlsin hahmoista. He ovat nuorempia ja hämmentyneempiä ja täysin eri elämäntilanteessa kuin Sinkkuelämän yli 30-vuotiaat naiset.

Girls 2

Girlsit etsivät itseään ja toisiaan, miettivät mitä on ystävyys ja mitä on rakkaus, mitä jos treffikumppani onkin intohimoinen republikaani ja miksi kämppis on syönyt kaikki murot. Collegen jälkeiseen elämään kuuluu meluisia diskoja ja outoja poikaystäväkandidaatteja, mutta pelkkää biletystä se ei ole. Rahat vuokraan on revittävä vaikka kahvilatyöntekijänä tai klubiemäntänä, tai hiljaisessa lastenvaateputiikissa jossa on vaarana kuolla tylsyyteen.

Draamakomediaksi määritelty Girls on hauska sarja, mutta se ei kaihda vakaviakaan aiheita. Jaksoissa käsitellään muun muassa aborttia, alkoholi- ja huumeriippuvuutta, seksuaalisten suhteiden valta-asetelmia, sukupuolitauteja ja läheisen kuolemaa.

Sarjassa pureudutaan myös mielenterveyden ongelmiin. Toisen tuotantokauden ytimessä on Hannahin pakko-oireinen häiriö, josta Hannah kärsi teini-iässä ja joka puhkeaa uudestaan stressaavassa elämäntilanteessa; poikaystävästä on tullut ex-poikaystävä, ja kärsimätön kustantaja odottaa Hannahilta uusia esseitä. Luovuuden tuskissaan Hannah alkaa vanhaan tapaansa hallita ympäristöään tekemällä kaiken kahdeksan sarjoissa. Hän nykii päätään kahdeksan kertaa, raapii pyllyään kahdeksan kertaa, tökkää vierasta miestä ravintolassa kahdeksan kertaa.

”What the fuck, you just hit me like five times”, mies huudahtaa.

”It was eight times.”

Tuo kyseinen kohtaus nähdään jaksossa It’s Back, ja sen ovat kirjoittaneet Lena Dunham, Steve Rubinshteyn ja Deborah Schoeneman.

En muista aiemmin nähneeni tv-sarjoissa vastaavanlaista ahdistuneisuushäiriön kuvausta. On hienoa, että Girls nostaa esiin usein vaietun psyykkisen häiriön, josta kuitenkin monet tavalla tai toisella kärsivät. Oireiden kuvaaminen huumorin keinoin voikin olla katsojalle vapauttavaa.

Vaikka Girls keskittyy tyttöjen elämään, heidän arkeensa kuuluu muutama poikakin. Nämä mieshahmot ovat keskenään hyvin erilaisia: on Hannahin oma outolintu Adam (Adam Driver), siipirikko näyttelijänalku, jonka ura lähtee lentoon Broadwaylla. On Marnien kiltti Charlie (Christopher Abbott), joka moninaisten vaiheiden jälkeen kivuliaasti erkaantuu tyttöystävästään. On hauskanpuheinen bilehile Elijah (Andrew Rannells), Hannahin lukioaikainen poikaystävä, joka nyttemmin pitää enemmän miehistä. On 33-vuotias Ray (Alex Karpovsky), kriittinen kahvilanpitäjä, jota Elijah kutsuu lempinimellä ”old man Ray”.

Ja sitten on joukko muita poikia ja tyttöjä, joita newyorkilaisnelikko tapaa ja jotka vaikuttavat heidän elämäänsä.

Girls kausi 3

Ihmissuhteet ovatkin Girlsin kiinnostavinta antia. Se, miten tytöt ihastuvat ja rakastuvat, pettyvät ja parsivat sydämiään, on hyvin samaistuttavaa. Myös tyttöjenvälistä ystävyyttä on sarjassa kuvattu uskottavasti. Tytöt ovat sekä toistensa tukipilareita että taistelupukareita, hauskuuttajia ja haastajia, peilejä joista ystävä voi katsoa omaa kuperaa kuvaansa. Sarjassa tyttöjenväliset suhteet joutuvat koetukselle itsekkyyden, ylpeyden, epävarmuuden ja täyttymättömien odotusten vuoksi – niin kuin usein tosielämässäkin.

Kolmannen tuotantokauden Beach House -jakso on hieno kuvaus ystävyydestä ja pinnan alla kytevien jännitteiden huipentumisesta. Tytöt matkaavat Marnien tädin rantahuvilalle viettämään hauskaksi suunniteltua tyttöjen viikonloppua. Huvilalla olisi tarkoitus keskustella asioista ja vahvistaa kolhiintuneita ystävyyssuhteita – mutta kaikki ei sujukaan aivan käsikirjoituksen mukaan. Uinnin, tanssin, viinin ja miespuolisten vieraiden villitsemät kotibileet kärjistyvät lopulta konfliktiin, jossa tytöt päätyvät avautumaan ja haukkumaan toisiaan.

Mutta seuraavana päivänä siivotaan yhdessä jäljet, istutaan vierekkäin penkillä ja odotetaan bussia kotiin.

Sellaista on tyttöjen elämä.

 

PS: Sarjaa on esitetty myös Suomen televisiossa Ylellä. Osa neljännen kauden jaksoista on parhaillaan katsottavissa Areenasta.

Kommentit
  1. 1

    Tani sanoo

    Kun katsoi Girlsiä ensikerran mieheni (!) kehoituksesta, olin heti myyty! Mikä on tämä amerikkalainen sarja, jossa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, käydään vessassa ja ollaan paskiaisia ja juodaan ja puhutaan toisinaan liikaa – tämähän on ihana sarja! Ihmiset ovat ilkeitä ja omahyväisiä ja itsekeskeisiä – well hello, this is what we are. Ja Adam on epätäydellisyydessään jotenkin <3, Hannahista puhumattakaan.

    Katottiin mieheni kanssa yhdessä kaikki 3 kautta. Niin no, toinen odotti eniten side boobseja, toisella meistä oli toiset motiivit 😀

    4. kausi katsomatta, täytyy vielä säästellä. Ei tällaisia helmiä tule välttämättä lisää.

    Ja sitten on ihmisiä, jotka ei voi sietää Girls-tyyppejä, koska ne herättää tunteita, usein ärsytystä, myötähäpeää ja huvittuneisuutta. Eipä noita asioita voi omassa elämässäkään paeta, joten miksi sitten sarjoissa pitäisi!

  2. 2

    tainalatvala sanoo

    Mäkin ihastuin Girlseihin heti! Ehkä juuri se aitous ja rosoinen rehellisyys kiehtoi. Mua viehättää myös tietty ironinen huumori, joka on havaittavissa sarjan kohtauksissa ja dialogissa. Ja henkilöt on uskottavan tuntuisia, samoin kuin esim. tyttöjen ystävyyssuhteet. Hannah on mun lemppari esseineen ja hassuine kommentteineen. Girls-fanina luin myös Lena Dunhamin kirjan Sellainen tyttö, jonka sain lahjaksi toissa jouluna.

    Onnellinen, että sulla on vielä sekä neljäs että viides kausi katsomatta! Odotan innolla, että pääsen taas kurkistamaan Girlsin ihmeelliseen maailmaan viidennen kauden myötä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *