Tsemppiä!

Luin Välimatkan ensimmäisen luvun. Kuva: Satu Malkamäki

Luulen, että useimmilla ihmisillä on omat
tsemppibiisinsä, joita kuunnellaan esimerkiksi ennen jotakin tärkeää
tilaisuutta.

Tai esimerkiksi silloin, jos on pakko
tiskata.

Minun tsemppibiisini vaihtelevat. Tällä
hetkellä kuuntelen paljon mm. Lana del Reyn musiikkia, erityisesti
lauluja Summertime Sadness sekä This is What Makes Us Girls. Toisinaan myös Katie Melua laulaa keittiössäni
biisiä Happy Place. Ja Cheek räppää.

Ennen esiintymistäni tiistain Prosak-klubilla kuuntelin tauotta
Pinkin hittiä Try, samalla kun imeskelin Vicksejä flunssaani ja join kuumaa hunajavettä. Erityisesti tämä kohta kosketti minua syvästi: “You gotta get up and try try try”.

Yritin siis parhaani. 

Toki kohtasin vastoinkäymisiä niin
kuin kaikissa jännittävissä seikkailuissa tapaa käydä.

Ensinnäkin, huomasin kajaalini loppuneen
viime hetkellä. Tästä syystä jouduin menemään puolikuntoisena meikkikauppaan
juuri ennen H-hetkeä. En pidä meikkiostosten tekemisestä. Se saa tuskanhien
pintaan, vaikkei olisi flunssaakaan.

Kun saavuin Kansallisteatterille,
huomasin, että toinen vihreistä korviksistani oli kadonnut. Korvikset ovat
hyvin tärkeät minulle, sillä ne ovat hellehatun muotoiset, ja ostin ne
Barcelonasta La Ramblan kadulta viime keväänä.

Soitin kotiin ja pyysin, että minulle
tuotaisiin toiset, korvaavat korvikset.

Näin tapahtui.

Ennen esiintymistäni join kupin kuumaa
teetä. Vessassa otin salaa annoksen nenäsumutetta voidakseni hengittää myös
sierainten kautta.

Marko Gustafssonin haastattelussa. Kuva: Satu Malkamäki

Onneksi paikalla oli ystäviäni, läheisiäni
ja tuttuja ihmisiä; jo heidän pelkkä läsnäolonsa kannusti minua. Olin juuri uppoutunut keskusteluun siskoni kanssa, kun
kuulin juontaja Marko Gustafssonin lausuvan lavalta: “Missäs se
toinen kirjailija on?”

Ryntäsin lavalle
ja sanoin tietysti heti jotakin kummallista.

Mutta onneksi sain koottua itseni kirjailija Pia
Pesosen
haastattelun ja lukutuokion aikana.

Lavalle tuotu sohva oli hyvin mukava.
Samoin oli Marko Gustafsson, joka esitti kiinnostavia kysymyksiä muun muassa
Välimatkasta
ja sen henkilöhmoista, kerrontaratkaisuista, näytelmän
kirjoittamisesta sekä matkastani tähän ammattiin.

Haastattelun alkupuolella kävimme läpi dialogin, joka sai minut rentoutumaan. Se meni
suunnilleen näin:

MARKO: Sä olet kotoisin Pohjanmaalta Lapualta, sieltä Hellanmaan ja Raamattu-kylän
tienoilta… Tiesitkö sä jo silloin lapsena, että susta tulee kirjailija?

MINÄ: Tuata… Mun pitää heti tähän
alkuun todeta, että mä oon siis kotoisin Lapuan keskustasta, en sieltä sivukyliltä.

Tämä tähdennys herätti yleisössä huvittunutta naurua. Se oli
parasta tsemppiä.

PS: Jos sinulla on jokin oiva tsemppibiisi, jonka haluat paljastaa, kerro toki. Hyviä vinkkejä tarvitaan!

Kommentit (2)
  1. Hanna-Riikka
    1.4.2013, 21:08

    Mä olen niin macho, että kuuntelen Rockyn soundträkkiä.

  2. Taina Latvala
    4.4.2013, 08:05

    Mahtavaa! Täytyypä itsekin joskus kokeilla (käynhän välillä body combat -tunneillakin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *