Sitaatti suoraan sydämeen

Yksi tärkeä etappi on saavutettu: olen
saanut päätökseen lukupäiväkirjani.

Aloitin sen pitämisen 20.6.2011 sanottuani
hyvästit edelliselle lukupäiväkirjalle, joka oli palvellut minua pitkään.

Viisaiden sanojen päiväkirja.

Ensimmäinen merkintä on Ali Smithin
romaanista Hotel World. Ostin sen Foylesin kirjakaupasta Lontoosta, kun
yövyin yksin hotellissa ja kaipasin seuraa. 

Muistan lukeneeni romaania sekä illalla
hotellissa että päivällä metrossa, koko ajan peläten olinko oikealla linjalla.

Jo vuosia minulla on ollut tapana
kirjoittaa muistiin sitaatteja lukemistani kirjoista. Ne ovat lauseita, jotka
olen kokenut tärkeiksi, joiden kohdalla olen pysähtynyt, kenties nauranut tai
itkenyt, tunnistanut, ja ehkä oivaltanut jotakin.

Meinasin poimia blogiini valikoiman
noita sitaatteja – mutta sitten huomasin niiden olevan sen verran
henkilökohtaisia, etten voinutkaan paljastaa niitä. Tuntui kuin olisin
näyttänyt syvimpiä salaisuuksia kaikelle kansalle.

Kolme esimerkkiä sallin kuitenkin
jätettävän tähän blogiin.

1 .Richard Linklater & Julie Delpy & Ethan Hawke: Before Sunset

Ensimmäinen sitaatti on peräisin kirjasta
nimeltä Before Sunrise and Before Sunset,
jossa on kaksi elokuvakäsikirjoitusta samoissa kansissa. Ostin kirjan
Pariisista Shakespeare & Company –kirjakaupasta, koska myös tarinan henkilöt piipahtavat samaisessa kaupassa.

Matkamuistoni Pariisista.

Before
Sunrise
kertoo ranskalaisesta
Celinestä (Julie Delpy) ja
amerikkalaisesta Jessestä (Ethan Hawke),
jotka tapaavat sattumalta junassa ja viettävät tunteja yhdessä kierrellen Wienin
katuja. Nopeasti he ystävystyvät ja rakastuvat, mutta joutuvat aamun koitteessa lähtemään eri teille.

Delpyn, Hawken ja Richard Linklaterin kirjoittamassa jatko-osassa Jesse ja Celine
tapaavat toisensa uudelleen Pariisissa noin kymmenen vuoden jälkeen. Celine on aikuistuttuaan tajunnut, miten harvinaista todellisen sielunkumppanin löytäminen on:

”I guess when you are young, you believe that
you will meet many people with whom you’ll connect with, but later in life you
realize it only happens a few times.”


2. John Fante: Dreams from Bunker
Hill

John Fanten kerronta on kaunista ja rehellistä.

John Fanten neliosainen romaanisarja Bandini Quartet kuvaa Fanten alter egon,
amerikkalais-italialaisen Arturo Bandinin, karikkoista taivalta kirjailijaksi.

Viimeisen osan (Dreams from Bunker Hill)
Fante saneli vaimolleen, sokeutuneena pyörätuolissa. Vuonna 1982 ilmestyneessä romaanissa kuvataan, kuinka nuori Arturo yrittää tulla toimeen 1930-luvun Los Angelesissa,
välillä rakastuen, välillä kirjoittaen, välillä yksinäisyydestä kärsien:

I missed Mrs Brownell and Abe Marx and Du
Mont. My memory of Jennifer Lovelace almost broke my heart. Knowing those few
had made me feel as if I knew thousands in the city.”







3. Edna O’Brien: The Country Girls

Vintage-kansi 1960-luvulta.

Irlantilaisen Edna O’Brienin
romaanitrilogia oli minulle ehkä viime vuoden tärkein kirjalöytö. Muistan,
miten innoissani olin, kun sain ensimmäisen osan käsiini lontoolaisessa
antikvariaatissa.

Trilogia kertoo nuoresta Caithleen ”Kate”
Bradysta, jonka tie vie pienestä irlantilaiskylästä katoliseen luostarikouluun
sekä myöhemmin Dubliniin, suureen kaupunkiin, suureen rakkauteen ja onnettomaan
avioliittoon.

Minua viehättää Katen naiivi,
maltillisen ironinen kerrontatyyli, joka on samanaikaisesti yksinkertainen ja rikas. Kolmannessa osassa kertoja vaihtuu, mikä vaikuttaa vahvasti tarinan lopun sävyyn.

Trilogian toisessa osassa The Lonely Girl Kate muistelee, millaista oli olla rakastunut ja viettää aikaa
salaperäisen Eugenen kanssa, vanhemman miehen, joka tulisi vaikuttamaan ratkaisevasti hänen elämäänsä:

”I cannot describe the sweetness of those
nights, because I was happy and did not notice many things. There always seemed
to be a moon and the fresh smell that comes after rain.”

ja

“For once I was not lonely, because I was with
someone I wanted to be with.”

Tuleeko teille, rakkaat lukijat, mieleen
jotakin sitaattia, joka on viime aikoina tehnyt teihin vaikutuksen ja jonka haluaisitte jakaa
kanssani?

Kommentit (2)
  1. Kiitos kivasta bloggauksesta! Lisää kirjallisuusaiheisia kirjoituksia, pliiiis!!

    Tämä sitaatti on Richard Fordin "Rock Springs" -novellikokoelmasta. Verrattuna valitsemiisi sitaatteihin aika masentava, mutta minua viehättää sen rehellisyys ja suoruus.

    "Ja jonakin päivänä ihminen vain herää ja huomaa olevansa juuri sellaisessa tilanteessa johon on vannonut ettei koskaan joutuisi, eikä enää tiedä mikä elämässä on tärkeää. Ja sen jälkeen kaikki on mennyttä."

    En muista, mikä oli asiayhteys – taisin kirjoittaa sen muistiin "pelotteena": tällaiseen tilanteeseen en itse saa enkä aio koskaan joutua!

    1. Taina Latvala
      29.1.2013, 12:02

      Kiitos Satu viestistä! Sunnitelmissa on tosiaan kirjoittaa lisää kirja-aiheisia postauksia. Jonossa on monia teoksia, joista tekisi mieli sanoa sananen – esim. Caitlin Moranin "How to be a woman" 🙂

      Valitsemasi sitaatti tosiaan vaikuttaa tehokkaalta pelotteelta! Löysin lukupäiväkirjastani kaksi lainausta, joiden avulla "kaikki on mennyttä" -olot pysyvät loitolla.

      Ensimmäinen lainaus on peräisin Marianna Kurton runokokoelmasta Auringon koko voimalla:

      "Siitä lähtien hän oli onnellinen: tarttui jokaiseen päivään kuin timanttiin, hioi/ tahtomansa muodon."

      Toinen on Turkka Hautalan Kansalliskirjasta, novellista Ensimmäisenä lämpimänä päivänä. Juuri tätä tunnetta odotan tulevalta keväältä:

      "On noustava, etsittävä aurinkolasit. Pölyisessä linssissä vilahtavaa naamaa säikähtää: tuoltako on koko talven näyttänyt?"

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *