Mitä sinä haluat sanoa?

En enää muista, mitä aikaa tarkalleen elettiin. Sovitaan, että oli huhtikuu, kevään korkein hetki, poskilla aavistus auringosta.

puu-ja-valo-1

Viimeistelin Saman katon alla -näytelmääni ja tapasin dramaturgi Outi Rossin Kallion Sävelessä, tutussa kohtaamispaikassamme.

Hän oli antanut minulle säännöllisesti palautetta kirjoitusprosessin aikana. Hän kehui, että näytelmä oli arviolta 80-90 -prosenttisesti valmis, mutta hän neuvoi minua käymään käsikirjoituksen vielä ainakin kertaalleen läpi.

”Nyt sulla on hyvin aikaa miettiä vielä yksi asia”, hän sanoi ja katsoi minua silmiin. ”Se, mitä sä haluat tällä näytelmällä sanoa.”

Yritin äkkiä keksiä jonkin viisaan lauseen. Tajusin, että olin kirjoittanut ehkä 30 versiota noin 115-sivuisesta näytelmästä, eikä minulla ollut antaa hänelle selvää vastausta.

”Niin, siis ehkä jotain sellaista, kuinka tärkeää on sukupolvelta toiselle jatkuva perintö, sukutilan tulevaisuus ja…”

Tunsin sisimmässäni, että tuo ei ollut se mitä etsin, se kaiken kattava teema. Pikakelasin näytelmää mielessäni, kävin läpi kohtauksia ja henkilöitä. Äkkiä muistin synopsiksen, jonka olin naputellut projektin alkumetreillä. Muistin, että olin kirjoittanut paperille jotakin hyväksymisestä, siitä kuinka me ihmiset voisimme paremmin hyväksyä toisemme, elää saman katon alla.

Sanoin tämän Outille ääneen, ja yhtäkkiä tajusin, että siinä oli koko tekstin ydin.

tietokone-ikkunalaudalla

***

Teema on sana, jota käytetään paljon. Puhutaan romaanin teemasta, elokuvan teemasta, sävellyksen teemasta. Monet kyllä tietävät intuitiivisesti, mitä teema tarkoittaa, mutta harva osaa selittää sitä selvästi ja yksinkertaisesti. Jos puhutaan kaunokirjallisista teksteistä, miten teema eroaa esimerkiksi aiheesta?

Kun kolmisen vuotta sitten menin opettamaan proosakurssia Työväen Akatemiaan, mietin kuumeisesti, miten selittäisin teeman opiskelijoille.

Lopulta tein sen minkä teen aina, kun minulla on jokin ongelma. Menin kirjastoon.

Lainasin hyllystä tutun vihreän opuksen nimeltä Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä, jonka viisauksia olin jo opiskeluaikoina innoissani alleviivannut.

Artikkelissaan ”Teemasta ja sen tutkimuksesta” Susanna Suomela tiivistää teeman seuraavasti kirjoituksensa alkupuolella:

”Yksinkertaisimmin ilmaistuna ja sanakirjamääritelmiä tiivistäen teema on se, mistä teksti syvimmällä tasollaan kertoo; se, mistä on kyse.” 

Hän toteaa myös, että ”teema on tekstin keskeisin, muuttumaton ydin”. Ja että fiktiivisestä tekstistä voi löytyä useita erilaisia teemoja lukijan arvomaailmasta ja lähtökohdista riippuen.

kirjallisuudentutkimuksen-peruskasitteita2

Suomelan mukaan teema on nimettävissä jonkin abstraktin käsitteen avulla, kun taas aihe kertoo tekstistä konkreettisemmalla tasolla, henkilöiden, paikkojen ja tapahtumien kautta.

Luin teemasta tietoa myös Yrjö Hosiaisluoman Kirjallisuuden sanakirjasta. Siinä todetaan, että esimerkiksi Samuel Beckettin En attendant Godot (Huomenna hän tulee) -näytelmän keskeiseksi teemaksi voisi nimetä turhan odottamisen tai elämän tyhjyyden.

Mikä sitten olisi kyseisen näytelmän aihe? Ehkä sen voisi kuvata näin: kaksi miestä, Vladimir ja Estragon, odottavat odottamasta päästyään Godot’a, joka ei koskaan tule.

puu

Beckettin näytelmässä Godot’a odotetaan puun alla.

***

Kun opiskelin elokuvakäsikirjoittamista Manchesterissä (ja Tampereella), yksi opettajistamme oli rakastunut teemaanLuulen, että tuo rakkaus oli kestänyt vuosikausia, syystäkin.

Tältä käsikirjoittajagurulta opin, että teeman pitäisi näkyä elokuvan jokaisessa kohtauksessa. Jos jokin kohtaus ei heijastanut elokuvan teemaa, sillä ei ollut paikkaa käsikirjoituksessa.

”This is a nice scene, but I don’t understand why it’s here”, hän saattoi sanoa.

Hän oli myös tarkka siitä, että kohtaukset todella veivät juonta eteenpäin ja että dialogi oli tarkoituksenmukaista. Jos näin ei ollut, hän ei epäröinyt sanoa sitä ääneen.

”This is stuff. Don’t write stuff!”

I won’t, ajattelin. I won’t.

***

muistikirja-saksasta-1

Münchenistä ostamani muistikirja.

Tietoisuus tekstin teemasta auttaa tekijää koko kirjoitusprosessin ajan. Luomisen hetkellä teema antaa suuntaa sille, mitä kirjoittaja on tekemässä, minne hän on matkalla. Viimeistelyvaiheessa teema puolestaan auttaa karsimaan turhia osioita pois.

Jos jokin kohta ei heijasta tekstin ydinajatusta, se ei todennäköisesti kuulu joukkoon.

Toki esimerkiksi romaani sallii draamaa enemmän rönsyilyä – ja kenties myös temaattisia sivupolkuja. Silti teema kannattaa pitää mielessä myös pitkän proosan äärellä.

Uskon, että teemasta, aiheesta ja väitteestä on hyötyä kaikkeen kirjoittamiseen. Esimerkiksi kolumnia tehdessä tilaa on usein aika vähän, vaikkapa 2000-3000 merkkiä. Noin liuskan mittaisessa tekstissä pitäisi pystyä ilmaisemaan isojakin asioita. Silloin on hyödyllistä, kun tietää, mitä oikeastaan haluaa lukijalle sanoa.

Tai itselleen.

Kirkas ajatus johtaa kirkkaaseen tekstiin.

kolumni-otos

Kirjoitan kolumneja Sairaanhoitaja-lehteen. Tämä ote on numerosta 5/2016.

***

Palataan vielä hetkeksi näytelmän viimeistelyvaiheeseen. Noina aurinkoisina kevätpäivinä kävin käsikirjoituksen läpi vielä ainakin pari kertaa, teema mielessäni. Huolehdin siitä, että hyväksymisen teema näkyisi jokaisessa kohtauksessa, tavalla tai toisella.

Kyseinen korjauskierros johti parempaan lopputulokseen. Teema vahvisti kutakin kohtausta ja sitoi kohtaukset yhteen tiiviiksi kokonaisuudeksi.

Huomenna torstaina (20.10.) puhun Imagen kirjoittajakoulussa siitä, miten tekstin saa laukkaamaan ja kulkemaan hyvin. Teeman miettiminen on yksi neuvoistani, mutta aion esitellä puheenvuorossani myös yhdeksän muuta vinkkiä.

Tervetuloa kuuntelemaan!

 

PS: Elääkö rakkaus älypuhelimessa? -kolumnin voit halutessasi lukea kokonaan täältä.

Kommentit
  1. 2

    tainalatvala sanoo

    Kiitos, Helmi! Tuo on ollut kyllä tosi hyödyllinen neuvo. On jännä, kuinka joitain yksittäisiä ohjeita ja lauseita kantaa mukanaan koko elämän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *