Milloin kirjojen lukemisesta tuli uhanalainen harrastus?

If you don’t have time to read, you don’t have time (or the tools) to write. Simple as that.

-Stephen King

Opin lukemaan alle koulukäisenä. Yhtäkkiä isosiskoni huomasi, että minä ymmärrän mitä Aku Ankka sanoo. Lausuin repliikit ääneen näyttääkseni, miten hienosti lukeminen minulta onnistui.

En lukenut pelkästään puhekuplien sisältöä, vaan myös sivun alalaidassa olleet tekijänoikeus- ja julkaisutiedot.

”Niitä sun ei tarvi lukea”, siskoni opasti.

Aku Ankan taskukirja

Aku Ankan taskukirja.

***

Tällä viikolla vietetään Lukukeskuksen järjestämää valtakunnallista Lukuviikkoa, jonka puitteissa kirjastot, koulut ja muut tahot toteuttavat lukemiseen liittyviä tempauksia ja tapahtumia. Lukuviikon tämänvuotisena teemana on  ”Monta tietä tarinaan”.

Nykyään niitä todellakin on monia:

”Pelit, elokuvat, sarjakuvat ja sosiaalinen media toimivat porttina lukemiseen ja omien suosikkikirjojen löytämiseen. Lukuviikon keskiössä on kuitenkin aina kirja ja tavoitteena on kannustaa lapsia ja nuoria lukemaan nimenomaan pitkiä tekstejä”, kirjoitetaan Lukukeskuksen sivuilla.

Minä löysin lapsena tarinoiden äärelle siten, että minulle luettiin satuja ja kertomuksia. Toisinaan kuuntelin kasetilta Tuhkimoa tai Lumikkia ja kääntelin kuvakirjan sivuja olohuoneen sohvalla, haltioissani kurpitsavaunuista ja hyvästä haltiattaresta.

Lukukeskuksen 10+1 faktaa lukemisesta 2015 –tietopaketissa todetaankin, että varhainen lukeminen kannattaa: jos lapsella on jo koulun aloittaessaan hyvät perustiedot, hänen lukemistaitonsa pysyy myöhemminkin korkealla tasolla.

kotiopettajattaren romaani

Romaani, jonka haluaisin lukea joskus uudestaan.

***

Samaisessa Lukukeskuksen artikkelissa tuodaan esiin myös huolestuttava havainto: suomalaisten nuorten lukutaito lipsuu maailman huipulta. Vuonna 2000 suomalaiset tytöt ja pojat olivat lukemisessa ykkösiä, mutta sen jälkeen ”lukutaitopisteet ovat laskeneet enemmän kuin missään vertailumaassa, Ruotsia ja Islantia lukuunottamatta”.

Myös Tilastokeskuksen sivuilta näkee, että erityisesti 15-24-vuotiaat lukivat vuonna 2009 vähemmän kuin 1990-luvun alussa. Kuitenkin on huomattava, että he lukivat enemmän kuin keski-ikäiset ja ikääntyneet.

Huoli lukemisen vähenemisestä ei koske vain nuorisoa. Lukukeskuksen tietopaketissa todetaan, että kun esimerkiksi vuonna 1995 Suomessa oli 2,5 miljoonaa kirjaston asiakasta, vuonna 2013 heitä oli puoli miljoonaa vähemmän.

Lydia Davis kirja

Ostin tämän kirjan toissa vuonna Kirjan ja ruusun päivänä.

Kustantaja Mikko Aarne kirjoitti tammikuussa Rivien välistä –blogissaan, että kirjamyynti on laskenut vuoden 2008 jälkeen, samoihin aikoihin kun Suomessa sattui Facebookin läpimurto.

Nykyään Facebook on vain yksi osa somea, ja uusia kanavia syntyy edelleen. Ovatko netti, some ja monet muut nopeat viihdenautinnot liian kova kilpailija kirjalle?

Samaa pohtii Tiina Raevaara Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan kolumnissa, joka käsittelee kirjojen myyntilukujen putoamista. ”Ihmisen aika ei riitä kirjoille kaiken somettamisen ja Netflixin katselun jälkeen”, Raevaara toteaa.

Tämä on aivan totta. Lukemiselle pitäisikin varata aikaa, samoin kuin mille tahansa muulle harrastukselle. Jos me kerran raivaamme kalenterista tilaa juoksulenkeille ja laulu- ja balettitunneille, miksemme sitten myös lukemiselle?

***

Paris muistikirja

Lahjaksi saamani muistikirja.

Jörn Donner on sanonut aikoinaan kuolemattoman lauseen: ”Lukeminen kannattaa aina.” Kokemus on osoittanut, että tämä pitää paikkansa. Kirjojen lukeminen on vaikuttanut ratkaisevasti muun muassa omaan intooni ja taitooni kirjoittaa.

Sain ala-asteella vaarilta joululahjaksi L.M. Montgomeryn romaanin Annan nuoruusvuodet. Sen haaveileva päähenkilö ja kiehtova miljöö tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Myöhemmin tartuin yhtä suurella innolla myös Montgomeryn Runotyttö-sarjaan, jossa seikkaili tyttö nimeltä Uudenkuun Emilia.

Tutustuttuani Annaan ja Emiliaan aloin tarkkailla maailmaa yhä enemmän runoilijan silmin. Raapustin muistikirjoihin runoja ja kertomuksia, naputtelin kirjoituskoneella dramaattista romaania nimeltä ”Häkkilintu”. Siinä tarinaa kerrottiin Erica Hawthorne -nimisen nuoren kartanontytön näkökulmasta. (Minulla ei ole aavistustakaan, miten aikoinaan keksin tuon sukunimen.)

Kertomus ei koskaan valmistunut, mutta tärkeintä oli että tekstiä syntyi.

Lukeminen vaikutti siis vahvasti siihen, että minusta tuli kirjoittaja, ja myöhemmin kirjailija.

annan nuoruusvuodet

Suosikkikirjani lapsena.

***

Olisin varmasti rikas (tai ainakin hyvin onnellinen) nainen, jos keksisin ratkaisun siihen, miten ihmiset saataisiin lukemaan enemmän kirjallisuutta.

Yksi keino on tietysti kannustaa lapsia ja nuoria kirjojen äärelle, lukea heille, viedä kirjastoon kädestä pitäen, ostaa tarinoita lahjaksi. Tärkeää olisi myös näyttää itse hyvää esimerkkiä. Entä jos illalla lukisikin vaikka hyvän novellin eikä puolituttujen Twitter-viserryksiä? Tai avaisi romaanin sen sijaan, että napsauttaisi Netflixin päälle?

Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, enkä minäkään valitettavasti ole immuuni älypuhelimen ja netin houkutuksille. Yritän kuitenkin pysähtyä joka päivä kirjan ääreen, sillä lukeminen rauhoittaa ja inspiroi, antaa elämään uusia näkökulmia, auttaa ymmärtämään paremmin itseä ja muita.

Toki lukeminen kehittää myös kieltä. Mitä enemmän luen, sitä paremmin kirjoitan.

sagan romaani

Päällimmäisenä romaani, jonka luin äskettäin: Tervetuloa, ikävä.

Hyvistä tarinoista meillä ei ole pulaa, niitä löytyy mielin määrin kirjastoista ja kirjakaupoista. On kehitetty myös uusia tapoja lukea kirjoja: esimerkiksi sähkökirjasovellus Fabula antaa mahdollisuuden lukea hyvää kirjallisuutta vaikkapa älypuhelimelta kesken metromatkan.

Kirja vie meidät uusiin maailmoihin ja seikkailuihin – mutta huomattavasti halvemmalla kuin lentokone.

Helsingin Sanomat uutisoi tämän vuoden tammikuussa, että vuonna 2015 kirjamyynnissä näkyi hienoista kasvua, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008. Kirja-alalta kantautuu siis toisinaan myös hyviä uutisia. Myös Lukukeskuksen 10+1 faktaa lukemisesta -artikkelissa on mainittu huojentavasti, että suomalaiset ovat yhä lukukansaa; joka kolmas suomalainen lukee kirjaa tänäänkin.

Books are the plane, and the train, and the road. They are the destination, and the journey. They are home.

-Anna Quindlen: How Reading Changed My Life

Lisäys postaukseen 23.4.:

Huomasin Ylen nettisivuilla tuoreen uutisen viime vuoden kirjamyynnistä. Kustannusyhdistyksen tarkennetut myyntiluvut vuodelta 2015 osoittavat, että painettujen kirjojen myynti sittenkin väheni kokonaisuudessaan runsaat viisi prosenttia – toisin kuin alkuvuodesta luultiin. Samaa aihetta käsittelevässä Ylen toisessa uutisessa kerrotaan, että filosofia- ja psykologia -aiheisten tietokirjojen myynti kasvoi edellisvuodesta.

Kommentit
  1. 1

    Joose Norri sanoo

    Tervetuloa, ikävä sopii sikäli huonosti blogikirjoituksen aiheeseen, että takakannessa siteerataan Työkansan Sanomia: ˮEi tätä kirjaa voi suositella seitsentoistavuotiaitten suomalaisten tyttöjen luettavaksi (…)ˮ

    Nooh se oli 50-luvulla.

  2. 2

    tainalatvala sanoo

    Heh, totta. Unohdin kokonaan tuon siteerauksen, kun kuvasin kauniin turkoosia etukantta.
    Itse luin romaanin ehkä päälle parikymppisenä ensimmäisen kerran, ja nyt uudelleen. Pidin kovasti tunnelmasta ja jännitteestä, tarina piti otteessaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *