Matkaan taas kuljen nyt

Hei. Olen hieman häpeissäni. En ole kirjoittanut blogiin sanaakaan noin neljään kuukauteen.

Olette ehkä kaivanneet minua? Näin haluan uskoa.

Yritän juuri keksiä sopivaa syytä hiljaisuuteeni. Kävisikö tämä: olen ollut matkoilla?

Se on lähestulkoon totta. Olen tehnyt isompia ja vähän pienempiä reissuja näiden kuukausien aikana: pari pientä matkaa Pohjanmaalle, yhden pitkän juhannusmatkan Tornioon, yhden pikamatkan Lontooseen katsomaan Tennessee Williamsin näytelmää sekä viikon reissun Edinburgiin, jossa sain asustaa kirjailijaresidenssissä ja nauttia Skotlannin pääkaupungin festivaalihumusta.

Todistus koskenlaskustani (istun raitapaidan takana)

Myös Helsingin kesä on ollut täynnä erilaisia tapahtumia (esim. Kallio Block Party ja Flow). Torniossa sen sijaan laskin ensimmäistä kertaa elämässäni kosken. Voitteko kuvitella – Kukkolankoski on SUOMEN KOLMANNEKSI SUURIN KOSKI! Toki kumiveneessä oli minun lisäkseni muitakin, mutta mikä tärkeintä – olin mukana melomassa.

Olen kuluneina viikkoina myös työstänyt uutta versiota Välimatka-romaaniini pohjautuvasta näytelmästä. Olen nauttinut siitä, kuinka minulle rakkaat romaanihenkilöt ovat uudelleen heränneet henkiin ja kuinka näytelmämuoto on väistämättä tyrkännyt heitä uudenlaisiin tilanteisiin. (Nyt hahmot muuten puhuvat aika paljon enemmän kuin kirjassa, luonnollisesti).

Näin pitkän bloggaustauon jälkeen tuntuu hieman samalta kuin silloin, kun ei jostain syystä ole soittanut jollekulle ystävälle pitkään aikaan – ja mitä enemmän päiviä kuluu, sitä vaikeammalta tuntuu tarttua puhelimeen. On niin paljon, mitä haluaisi kertoa, niin paljon sanottavaa!

Luin novelliani yleisölle.

Ehkä aloitan vyyhdin purkamisen eilisestä. Silloin ilmestyi WSOY:n julkaisema  Matkanovelleja-antologia (toim. Katja Kettu ja Aki Salmela), jossa on julkaistu myös oma novellini ”Hän ei pelännyt ketään”. Kirja on osa Nuoren Voiman liiton järjestämää valtakunnallista Novelli palaa! -hanketta, joka on pyrkinyt tavoittamaan novelleille lisää lukijoita. Kirjahankkeessa on ollut mukana myös VR, jonka Matkaan-lehdessä on vuoden ajan ilmestynyt antologiassa mukana olevien kirjailijoitten novelleja, tuoreimmassa lehdessä Mikko Rimmisen teksti.

Julkistusjuhla järjestettiin ravintola Elielissä Helsingin rautatieasemalla. Olisin halunnut pukea ylleni Edinburgista ostamani kiltin – mutta sitten ajattelin, ettei se ehkä olisi tarpeeksi edustava asu päivän juhlallisuuksia varten. (Illalla olin vielä menossa WSOY:n ja Tammen juhliin Korkeavuorenkadulle.) 

Kiltin korvautuminen juhlamekolla aiheutti tosin pettymyksen joillekuille, mutta lupaan korjata virheeni mahdollisimman pian.

Matkanovellien julkistusjuhla käynnistyi ensin pienemmällä porukalla ravintolan kabinetissa; pidettiin puheita, kohotettiin maljoja, jaettiin ruusuja. Sen jälkeen alkoi varsinainen yleisötilaisuus. Paikalla olivat tekstejään lukemassa minun lisäkseni kirjailijat Rosa Liksom, Mooses Mentula, Jari Järvelä ja Joni Pyysalo.

Kukin luki novelliaan noin viiden minuutin ajan, minkä jälkeen improvisaatioteatteri Häpeämättömät esitti lukunäytteen pohjalta oman kohtauksensa.

Tietysti jännitin omaa lukuvuoroani. Olin jopa nähnyt edellisyönä unta, jossa minulla oli merkittävä rooli jossakin Kansallisteatterin näytelmässä.

Kaikki meni kuitenkin melko hyvin, sain jopa irrotettua mikrofonin jalustalta ilman, että kiusallinen hiljaisuus olisi venähtänyt liian pitkäksi. Toki unohdin ottaa lukunäytteeni mukaan lavalle, mutta onneksi antologian kustannustoimittaja Lari Mäkelä riensi avuksi ja ojensi minulle kirjan.
 
Tilannetta auttoi myös se, että paikalla oli henkisenä tukena joukko läheisiäni ja ystäviäni, mistä olin valtavan iloinen. Kiitos kaikille yleisön jäsenille!

Tilaisuuden jälkeen pössötimme (’pitää hauskaa’ eteläpohjalaisella murteella) porukalla hetken ravintolassa ja nauroimme asioille, joita on vaikeaa enää toisintaa tässä. Lopulta, lukuisten halausten jälkeen, matkani jatkui Korkeavuorenkadun juhliin.

Valitettavasti kurkkuni oli Skotlannin meri-ilmaston jäljiltä kipeä ja tunsin oloni hieman flunssaiseksi, joten en voinut keskustella juhlissa niin eloisasti kuin olisin halunnut.

”Mä voin olla ihan hiljaa, puhukaa te muut”, sanoin.

”Yleensä se on näissä piireissä toisinpäin”, kirjailija Jussi Valtonen huomautti.

Ilta jatkui vielä karaokebaariin, jossa tyydyin vain imeskelemään kurkkupastilleja ja juomaan kuumaa vettä (pelkäsin teen piristävän liikaa yötä vasten). Mikäli olisin ollut täysin kunnossa, olisin tietysti laulanut koko yön, kuvitellen itseni Idolsin finaaliin.

Tässä vielä lista kappaleista, jotka olisin halunnut laulaa:

Jenni Vartiainen: Ihmisten edessä
Laura Närhi: Hetken tie on kevyt
Madonna: (mikä tahansa)
Joan Osborne: One of Us
Erin: Vanha nainen hunningolla
Rihanna: Diamonds
U2: One
Leonard Cohen: Hallelujah
Amy MacDonald: This is the life

ja tietysti, teemaan sopien:

PMMP: Matkalaulu.

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Soittamisesta puheenollen, pitääskin soitella! Yritinkin tässä menneellä viikolla, mutta puhelimeen ei saatu yhteyttä. No, Hannalta kuulin että siellä reissussahan sinä olit. t. Merbe

  2. 2

    sanoo

    Moikka! Joo, soitellaan, olis kiva vaihtaa kuulumisia! Olin tosiaan siellä Edinburgissa ja pidin aika paljon puhelinta kiinni. Hauskaa viikonloppua ja palataan piakkoin!

    Taina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *