Levottoman lukurauha

”Let us read, and let us dance; these two amusements will never do any harm to the world.”
-Voltaire

Tänään on (vielä hetken) Lukurauhan päivä. Kirjan vuoden kunniaksi Suomen kirjasäätiö on kutsunut kaikkia suomalaisia rauhoittumaan kirjan ääreen helmikuun toisena sunnuntaina.

Tarkoituksena on, että kirjoja luettaisiin koko päivän. Valitettavasti minä ehdin lukemaan tänään vain noin tunnin. Heräsin melko myöhään, koska olin sattumoisin eilen tyttöjen kanssa tanssimassa.

Voltairen mukaan sekin on ok.

Aamulla söin rauhassa aamiaista, join teetä ja luin Mia Kankimäen valloittavaa Japani-aiheista kirjaa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa myös suhtaudutaan intohimoisesti lukemiseen, etenkin japanilaisen hovinaisen Sei Shōnagonin kiehtoviin kirjoituksiin.

Lukutuokion jälkeen kävin juoksulenkillä ja lähdin tapaamaan ystävää, jota en ollut nähnyt moneen viikkoon. Juttelimme noin neljä tuntia tunteista.

Teehetki Café Roasteryssa.

Viime aikoina olen puurtanut omien tekstieni parissa niin paljon, että lukemiselle on jäänyt aikaa ja energiaa tavallista vähemmän. Ja monelle muullekin asialle. Olen lukenut pieniä pätkiä kerrallaan, arjen aherruksen jälkeen, usein iltaisin lukulampun valossa. Ja aina olen ollut kiitollinen, että päätin valita seurakseni nimenomaan kirjan.

Sillä joka hetki voisin valita myös älypuhelimen. Tai tietokoneen. Facebookin, Twitterin, LinkedInin. Romanttisen komedian Netflixistä. TV-sarjan, joka koukuttaa viikoiksi.

Mutta kirjassa on jonkinlaista rauhaa, mikä tuntuu sydämessä asti.

Tänään Lukurauhan päivänä muistin yhtäkkiä Harold Bloomin kirjan Lukemisen ylistys. Ostin tuon pokkarin aikoinaan eräästä kirjakaupasta, jossa työskentelin jonkin aikaa yli kymmenen vuotta sitten.

Arvatkaa, mitä tein eniten noina työpäivinä?

Luin. En tiedä, oliko se sallittua, mutta muistan ahmaisseeni töissä ainakin Bernhard Schlinkin Lukijan sekä Samuel Beckettin romaanin Mercier ja Camier





Pokkarihyllyltä löysin myös Lukemisen ylistyksen. Siinä amerikkalainen professori ja kirjallisuusarvostelija Harold Bloom pohtii lukemisen merkitystä ja tarkastelee syvällisesti valitsemiaan maailmankirjallisuuden teoksia. Mukana on niin novelleja ja runoutta kuin näytelmiä ja romaaneja.

Tänään etsin teoksen pitkästä aikaa käsiini ja lukaisin kirjan alkulauseen ja prologin. Bloomin mukaan lukeminen auttaa muodostamaan omia mielipiteitä ja arvioita, se vahvistaa minuutta ja antaa itseuottamusta. Luemme kirjoja, koska se on nautinnollista. Luemme siksi, että oppisimme ymmärtämään paremmin itseämme, muita ihmisiä ja maailmaa.

Luemme myös siksi, että kirjojen äärellä me ”valmistamme itseämme muutokseen”.

Jostain syystä olen aikoinaan lukenut Bloomin kirjaa vain sivulle 65. Kirjanmerkkinä käytin pientä valkoista lappua, johon olen kirjoittanut ohjeet kassakoneen kuittirullan vaihtamista varten. Pelkäsin aina kauhukseni, että rulla loppuisi juuri minun työvuoroni aikana.

Rullan vaihto:


-ota iso täysi rulla käteen ja paina JPF-nappia. Samalla leikkaa saksilla kahdesta paikkaa
-ota tyhjä/tyhjentyvä rulla pois ja heitä menemään
-laita uusi täysi tilalle ja pujota toisen paperin ALTA!
>paina taas jpf
-rullaa ruskean sisään laita toinen läppä päälle/ sivuun ja koko höskä oikeaan paikkaansa.
-kansi päälle
Bueno!


Nyt muistankin, miksi en työskennellyt kirjakaupassa kovin pitkään.

Hyvää Lukurauhan iltaa kaikille!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Aaaaa, en kestä! Minäkin olin aikoinaan kirjakaupassa töissä (muuten muuan kustantamon kirjakaupassa jossa nähtiinkin), ja ahmin työaikana nuo samat kirjat! Ja monta muutakin, mutta varsinkin Lukija on jäänyt tosi vahvasti mieleen. Ja, pitkän aikaa pelkäsin myös että kuittirulla loppuu minun vuorollani. En tosin ollut noin fiksu että olisin kirjoittanut ohjeet ylös 🙂

    Kankimäen kirjan aion myös vielä joskus lukea. Kunhan saan Tiklin loppuun, eli ehkä joskus ensi kesänä.

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Minäkin olin olin joululomilla kirjakaupassa töissä. En kuitenkaan koskaan ehtinyt lukea kirjoja, koska siellä myytiin myös leluja. Eräskin isä osti pojalleen isokokoisen kuorma-auton ja katseli puhumattomana vieressä, kun tuhersin autoa joulupaketiksi. Paperia, teippiä ja tuskan hikeä kului ainakin varttitunnin verran, mutta lopulta paketti oli valmis. Harmitti isän ilme, kun auton pyörä luiskahti esille antaessani hänelle pojan hartaasti toivoman lahjan. 🙂

  3. 3

    sanoo

    Kiitos kommenteista, hauska kuulla kirjakauppakokemuksistanne 🙂

    Helmi, muistankin, että nähtiin silloin vuosia sitten siinä eräässä kirjamyymälässä. Hauska sattuma, että luit nuo samat kirjat!! Ja huojentavaa kuulla, että en ollut yksin kuittirullaskenaarioitteni kanssa. Se, että olisi joutunut vaihtamaan sen, oli suorastaan kafkamainen painajainen… mutta onneksi se ei koskaan tainnut loppua mun vuorolla 🙂

    Suosittelen lämpimästi Kankimäen kirjaa. Se on samaan aikaan sekä hauska että ajatuksia herättävä. On myös ihanaa päästä kirjan kautta Kioton kirsikankukkien tunnelmiin.

    Ja anonyymi lukijani: ihana yhdistelmä tuo, että kirjakaupassa myytiin sekä kirjoja että leluja. Hih, voin kuvitella, että kokonaisen kuorma-auton paketoiminen ei ollut mikään helppo homma! Mutta parhaasi teit, ja lahjan saaja oli varmasti onnellinen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *