Kun äiti katoaa, hänet huomataan

”Oi rakasta, niin kauan kuin rakastaa voit.”

Nämä unkarilaisen säveltäjän Franz Listzin sanat ovat mottona palkitun eteläkorealaisen kirjailijan Kyung-sook Shinin romaanissa Pidä huolta äidistä.
Teos käsittelee yhden perheen kautta yleismaailmallista kysymystä:
miksi osaamme arvostaa läheisiämme vasta sitten, kun menetämme heidät?

Ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani.
Taru Salmisen taidokkaasti suomentama romaani kertoo 69-vuotiaasta maaseudulla
asuvasta korealaisäidistä Park So-nyosta, joka katoaa jäljettömiin
Soulin metroasemalla. Suurkaupungin vilinään tottumaton äiti on lähtenyt
matkaan aviomiehen kanssa, joka on aina kävellyt askeleen edella
vaimoaan.
Ja sitten tulee hetki, jolloin ovi liukuu kiinni heidän välillään.

 

Aviomies ja neljä lasta etsivät kadonnutta epätoivoisesti. Jokainen perheenjäsen
ajattelee äitiä nyt enemmän kuin ikinä aiemmin.

 

”Saammekohan koskaan enää viettää äidin kanssa edes yhtä päivää?”, kirjoittaa aikuinen tytär isosiskolleen.

 

Teos rakentuu neljästä osasta ja epilogista, jotka valottavat äidin hahmoa eri
näkökulmista. Ensimmäinen osa kuvaa Ji-honia, lahjakasta kirjailijatytärtä,
joka ei ole nähnyt äitiään kahteen vuodenaikaan ja löytää hänet sairaana kotoa. Toisessa osassa kurkistetaan äidin suosikkipojan, Hyong-cholin, kasvuun
leijonaemon suojeluksessa, kolmannessa näytetään sureva aviomies tyhjässä
talossa. Neljännessä osassa ääneen pääsee äiti itse.

 

Jokainen tarina ja muisto piirtävät kiehtovasti äidin muotokuvaa. Äiti raataa
riisipelloilla, valmistautuu sadonkorjuujuhlaan, myy ainoan kultasormuksensa
saadakseen tyttärensä kouluun. Äiti joutuu itse ostamaan neilikan rintaansa,
kun kukaan lapsista ei muista häntä vanhempainpäivänä.

 

Useaan otteeseen romaani nostaa palan kurkkuun. Se on tarina äidistä, jonka rakkaus
huomataan vasta sitten, kun hän on enää pelkkä muisto tai huhu kaupungilla,
raihnainen mummo sinisissä sandaaleissa. Toisaalta kyseessä on myös kertomus
naisesta, jolla on salaisuuksia; ihmisestä, joka on ollut muutakin kuin äiti.

 


Romaanin kieli soljuu kevyesti ja herkästi sortumatta liialliseen pateettisuuteen.
Kirjailija taitaa tarkat yksityiskohdat ja vie lukijan aistivoimaiselle
matkalle bambujen ja päärynäpuiden maailmaan, pikkukylän pelloille ja
suurkaupungin hälyyn.

 

Kirjassa ajoittain käytetty toisen persoonamuodon kerronta tuntuu paikoin melko jäykältä,vaikka lukiessa siihen nopeasti tottuu. Jotkin juonenlangat jäävät lepattamaan
hieman irrallisina, kuten teoksen loppupuolella esitelty muisto äidin ystävystymisestä
perheellisen miehen kanssa. Kokonaisuus pysyy kuitenkin kasassa vahvan
tunnelatauksen ansiosta.

 

Jo yli 20 kielelle käännetty Pidä huolta äidistä on ensimmäinen eteläkorealainen suomennettu romaani. Universaalin teemansa ansiosta se voi puhutella ketä tahansa, jolla on tai on joskus ollut äiti. Viimeistään haikea epilogi saa kyyneleet silmiin.

 

”Jos saisin edes muutaman tunnin, sanoisin hänelle näin. Että rakastan kaikkea, mitä
äiti teki, että rakastan äitiä joka pystyi tekemään sen kaiken ja että rakastan
äidin elämää jota kukaan ei muista. Että kunnioitan häntä.”

 

 




Tämä kirjoitus on ilmestynyt tänään myös Ilkka-lehdessä.

PS: Tässä kirjailija Kyung-sook Shinin (s.1963) mietteitä omasta äidistään.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Mahtavaa, että tämä pääsee lukulistallesi. Kirja oli minusta kauttaaltaan koskettava, etenkin loppupuolella. Toivottavasti pidät!

  2. 3

    sanoo

    Miten mä en ole edes kuullut tästä kirjasta?? Menee kyllä mullakin lukulistalle.
    Ja vitsi toi teidän pikkuikkuna on symppis 🙂

  3. 4

    sanoo

    Kiitos, tää ikkunalauta on aina helpoin siistiä kuvaa varten 🙂 Suosittelen kyllä lukemaan tuon kirjan, mussa se herätti paljon tunteita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *