Kukkaa kummempi?

Minä ja Riku Korhonen Anna-Riikka Carlsonin haastateltavina.

Ranskalainen runoilija ja elokuvantekijä Jean Cocteau on joskus sanonut: ”Taiteilija osaa puhua taiteestaan yhtä hyvin kuin kukka osaa keskustella kasvitieteestä.”

Tätä sitaattia lainasin käydessäni Turun kirjamessuilla. Istuin Agricola-lavalla mikrofoni edessäni ja yritin analysoida Välimatkaa. Tilanteen teki haastavaksi se, että lava oli aika korkealla. Onneksi sentään Riku Korhonen istui vierelläni, hänkin haastateltavan roolissa. Muutoin olisi huimannut liikaa.

Olen aina vilpittömän kiitollinen, kun pääsen puhumaan teksteistäni ja kohtaamaan lukijoita, mutta yhä uudestaan törmään siihen, miten vaikeaa on tiivistää kirjansa muutamaan – mielellään hauskaan ja viihdyttävään – sanaan.

Tuntuu, että kaikki tärkeä on sanottu jo kirjassa. Toisaalta tässä maailmassa ei ole ketään, joka tuntisi teokseni niin hyvin kuin minä itse.

Miksi sitten omasta romaanista puhuminen tuntuu yhtä haastavalta kuin yrittäisi vastata maailmanpolitiikkaa koskeviin kysymyksiin?

Olin syyskuun 30. päivänä esiintymässä Oriveden opistolla Uuden kirjan päivilla. Yhtenä esiintyjänä oli  runoilija Risto Ahti, joka omassa puheenvuorossaan käsitteli muun muassa omiin taideteoksiin liittyvää vierauden kokemusta. Kuuntelin runoilijan esitystä haltioituneena, kirjoitin muistiinpanoja laukustani löytyneeseen Kalliolan kansalaisopiston kurssitarjontavihkoseen. (Tunnustus: käyn aikuisbaletissa).

Harakanvarpaitteni perusteella Risto Ahtikin on joskus yrittänyt kuvailla runouttaan yleisölle, mutta joku kuulijoista oli huutanut hänelle suunnilleen näin:

”RISTO! SINÄ ET SAA SANOA SANAAKAAN! SINÄ ET YMMÄRRÄ YHTÄÄN MITÄÄN SIITÄ, MITÄ SINÄ TEET!”

Kirjoitin muistiin myös tämän:

”On olemassa kaksi asiaa, joita ihminen ei käsitä: 1) luominen. 2) teoksen viimeistely.
Kirjan ilmestyttyä kirjailija ihmettelee: kuka tämän on tehnyt?”

Näköjään tuo tunne on siis normaali.

Risto Ahdilla oli myös muita hyviä neuvoja:

”Ei saa pyrkiä siihen, että kirjoittaa hyvin!”
”Ei saa pyrkiä siihen, että tulisi ymmärretyksi!”
”Täytyy puhua totta, olla kaunistelematon! Keksi yksi tosi lause, ja mieti sen jälkeen, miksi siinä on energiaa!”

Risto Ahdin inspiroivan puheenvuoron jälkeen tuntui siltä kuin olisi halunnut kirjoittaa kirjaston täyteen käsittämättömiä, ihania teoksia.

Ja olla sen jälkeen hetken hiljaa, kuin kukka.

Hiljaisuus on päättynyt. Seuraavan kerran kukoistan Pohjanmaalla Info-kirjakaupoissa.  Perjantaina 19.10. vierailen Seinäjoen Infossa klo 15 ja Kauhajoen Infossa klo 17. Lauantaina puhun kirjastani Kauhavan kirjakaupassa klo 11.30, ja klo 13 ryntään Alajärven Infoon. Nähdään siellä!

Kommentit
  1. 3

    Anonyymi sanoo

    Hei arvoisa bloggari,
    (ja kaikki kirjallisuudesta humaltuvat)

    Risto Ahdin neuvot ovat ilmeisesti yleisessä käytössä, sillä ylivoimainen enemmistö ns. kirjailijoista kirjoittaa todella huonosti. Syyksi tähän epäilen sitä, ettei heillä ole mitään mistä kirjoittaa. Sen vuoksi he kuvittelevat joutavia ongelmia ja suoltavat tuhansia ja taas tuhansia sivuja ns. ihmissuhdekirjallisuutta markkinoille. En tiedä onko kukaan muu käyttänyt termiä "ihmissuhdekirjallisuus", mutta otan sen mielihyvin omiin nimiini. Lähes kaikki 70- ja kaikki 80-luvulla syntyneet kirjailijat ovat näitä ihmissuhdekirjailijoita. Heidän teostensa ydin on kuka petti ja ketä, kellä oli suhde lapsenvahtiin, siskoon, opettajaan, naapurin Liisaan tai psykiatriinsa. Mitään sanottavaa näillä ihmissuhdekirjailijoilla ei ole, koska heidän omat ongelmansa ovat luultavasti samoja kuin heidän romaanihenkilöillään. Ihmissuhdekirjailijat eivät tee töitä, valitettavan moni ei ole koskaan tehnyt töitä. Mitä sanottavaa heilllä siis voisikaan olla, paitsi keksiä keinotekoisia ongelmia: kuka petti (ja ketä), kuka sairastui, kuka masentui. Maailmassa on ihmisiä joiden elämä menee sekaisin, jos heidän lähikaupassa ei ole purjosipulia tarjolla lauantaina. Purjosipulin puuttuminen on yhtä lailla keinotekoinen ongelma, sillä ihminen voi elää muutaman päivän ilman purjosipulia.

    Ehdotankin R. Ahdin neuvojen tilalle seuraavia:

    1.Pyri aina kirjoittamaan hyvin, ja mieti aina mikä auttaa sinua tulemaan paremmaksi kirjailijaksi.

    2.Pyri kirjoittamaan mahdollisimman yksinkertaisesti, (ja tässä lainaan hävyttä Bukowskia) sillä sanoa monimutkainen asia yksinkertaisesti, on taidetta.

    3. Kyllä, täytyy puhua totta, mutta tietääksesi mikä on totta, sinun on oltava ensin valmis kokeilemaan vaihtoehtoa, joka ei ole. Vasta silloin tiedät, onko se totta, jota todeksi luulet. Vasta silloin sinä olet valmis puhumaan totta, ja voit perustella näkemyksesi, kirjoittaa siitä asiantuntemuksella, eikä muutoin kannata edes yrittää, sillä lopputulos on väistämättä innoton, näköalaton ja falski.

    Aamen.

    Sami Rajakylä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *