Wilcosta ja yhtyeen nimikkoalbumista

Wilco

Wilco on amerikkalainen vaihtoehtorock-yhtye, joka on perustettu vuonna 1994 ja julkaissut seitsemän levyä. Wilco tulee myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa Suomeen, elokuussa ja Helsingin juhlaviikoille. Yhtye on mitä viehättävin. Se on kokenut monia kokoonpanovaihdoksia, mutta soittanut viime vuosina samalla miehityksellä. Bändi ja sen musiikki on kuitenkin ennen kaikkea laulaja-sanoittaja-kitaristi Jeff Tweedyn hengentuote. Hän perusti Wilcon ja on basisti John Stirrattin ohella ainoa siinä yhä soittava alkuperäisjäsen.

Wilcon viimeisin pitkäsoitto on nimeltään Wilco (The Album). Pilke silmäkulmassa nimetyn levyn avaa tietenkin Wilco (The Song). Ei tässä kuitenkaan pelkästä huumorista ole kyse. Yhtyeen seitsemäs kokopitkä albumi on nimittäin jokaiselta osa-alueeltaan eheä ja erinomainen. Se ei ehkä ole Summerteethin (1999) ja Yankee Hotel Foxtrotin (2002) veroinen klassikko, mutta silti selkeästi parempi kuin muutaman vuoden takainen Sky Blue Sky.

Sky Blue Sky oli epätasainen levy, jolla oli muutama hieno kappale. Uutukainen on tasaisempi. Se ei kuitenkaan ole ylituotettu musiikkimatto, jollaisia monet nimekkäiden yhtyeiden levyt tänä päivänä ovat. Wilco on suosittu, mutta pienemmässä mittakaavassa. Sen levyt käyvät kaupaksi ja keikat myydään loppuun. Bändi on silti onnistunut pitämään kiinni riippumattomuudestaan. Sitä on pakko kunnioittaa.

Wilco-levyn kannessa on täytetty kameli. Pienellä salapoliisityöllä selviää, että kameli on nimeltään Albert. Hassuttelua siis, tai lähinnä rentoutta. Tweedy ei enää pingota, kuten vaikkapa ahdistavalla A Ghost is Born (2004) -levyllä. Bändi kuulostaa rentouden takia paremmalta kuin pitkään aikaan. Sen jäsenet lähestyvät pikku hiljaa jo ikämiesosastoa, mutta mitäpä siitä. Wilco (The Album) on eräs vuoden piristävimmistä levyistä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *