Vapaasta tiedosta

Nopea
teknologinen kehitys, Yhdysvaltojen hiljattain paljastunut laajamittainen
teleurkinta ja viime vuosina verkossa vauhtia keränneet vallankumoukset ovat
herättäneet tarpeellista keskustelua Internetin nykytilasta ja tulevaisuudesta.
Yhä useammat väittelevät siitä, tulisiko ihmiskunnan ehkä suurimman keksinnön käyttöä
rajoittaa, ja millä tavalla näiden mahdollisten rajoitusten tulisi ilmetä. Tulisiko länsimaiden
siirtyä Kiinan sensuroituun malliin, suostua viranomaisten salavalvottaviksi
vai valita jokin muu tie?

Tietovuotoverkkosivu WikiLeaksin perustaja Julian Assange ja Googlen
hallituksen puheenjohtaja Eric Schmidt kertovat omat näkemyksensä
tuoreissa kirjoissaan Cypherpunks:
Freedom and the Future of the Internet
ja The New Digital Age: Reshaping the Future of People, Nations and
Business
. Niitä ei ole suomennettu, mutta etenkin jälkimmäinen on niin
helppolukuinen, että sen voi olettaa olevan jonkin kotimaisen kustantajan käännöslistalla.

Pitkien nimien ei kannata antaa hämätä, sillä teokset sisältävät jämäkkää
yleistietoa monille vaikeasti käsitettävissä olevasta aiheesta. Ohessa väitetään
kaikenlaista. Assangen ja hänen ystäviensä keskusteluista koostuvan Cypherpunksin teesinä on, että kaiken
tiedon pitää olla vapaata. Schmidtin ja Yhdysvaltojen hallituksessa aiemmin työskennelleen
Jared Cohenin vastakkaisena näkemyksenä on, että tietoa pitää suodattaa järkevien
ihmisten toimista ja yhteiskunnalle hyödyllisellä tavalla.

Cypherpunksissa kannatetaan toisin
sanoen teknologista anarkismia, jossa kaikkien kukkien annetaan kukkia, The New Digital Agessa puolustetaan
amerikkalaista nykymallia. The New
Digital Agen
kirjoittajat hyökkäävät Cypherpunksin
tekijöitä vastaan väittämällä, että liika vapaus johtaa tiedon hyväksikäyttöön
ja tarpeettomaan vaaraan. Identiteettivarkaudet yleistyvät ja valtiosalaisuudet
lakkaavat olemasta salaisuuksia.

Argumentin voi kuitenkin kääntää päinvastaiseksi: mikä estää tämänhetkisen
laillisen teleurkinnan kohteeksi joutuneita lainkuuliaisia kansalaisia päätymästä
omaa etuaan ajattelevien henkilöiden, yritysten tai muiden tahojen hyväksikäytön
kohteeksi? Tieto lisää vaaraa ja nykyään suurin osa ihmisten informaatiosta on tallennettuna
verkossa.

Mielenkiintoista kyllä, Cypherpunksin ja
The New Digital Agen amerikkalaisia
painoksia mainostetaan vastakkaisia mielipiteitä omaavien henkilöiden toimesta. Ensimmäisen
takakannesta voi lukea lausuntoja muun muassa Oliver Stonelta ja Slavoj Žižekiltä, jälkimmäinen
luottaa Bill Clintonin ja Madeleine Albrightin kaltaisiin kapitalistisiin
auktoriteetteihin. Kirjojen ajatuksiin kannattaa niiden selvästä
puolueellisuudesta johtuen paneutua terveellä epäilyksellä.

Assange väittää The New York Timesin
mielipidekirjoituksessa, että The New
Digital Age
on ennen kaikkea julistusta, ”Googlen yritys asettaa itsensä
Amerikan geopoliittiseksi visionääriksi – siksi yhtiöksi, joka pystyy vastaamaan
kysymykseen ’Mihin suuntaan Amerikan tulisi mennä?’” Sama pätee Cypherpunksiinkin. Myös se, yhdistettynä
Assangen muuhun toimintaan, on pyrkimys nostaa täydellistä vapautumista rummuttavat
hakkerit jalustalle, antaa heille heidän ansaitsemaansa tunnustusta.

Cypherpunksin ja The New Digital Agen suurin ongelma on niiden
vaihtoehdottomuudessa. Molemmat väittävät haluavansa ainoastaan antaa lukijalle
ajattelemisen aihetta, mutta kummallakin tekijäryhmällä on selvästi oma lehmä
ojassa. Assange peräänkuuluttaa maailmanlaajuista teknologista vallankumousta,
Schmidt amerikkalaista kapitalismia. Kehityssuunnista kiinnostumaton lukija saa
kirjoista paljon hyödyllistä tietoa, mutta joutuu tekemään töitä ollakseen
joutumatta teoksissa esitettyjen näkemysten vaikuttamaksi.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *