Tunteesta

Gonzalo Higuaín, 2010

Minulta kysytään usein, minkä takia kannatan Real Madridia. Tämä vuonna 1902 perustettu ja diktaattori Francisco Francon (vallassa vuosina 1939-1975) suosima espanjalainen jalkapallojoukkue herättää yleismaailmallista vastustusta. Kannattajiakin riittää. Ihailijoiden ja vihaajien suureen määrään vaikuttaa se, että joukkue on niin menestynyt. Real Madrid on Euroopan menestynein seurajoukkue 31:llä Espanjan mestaruudellaan ja yhdeksällä Euroopan seurajoukkuekilpailun voitollaan.

Itse en kuitenkaan kannata Real Madridia menestyksen takia. Toki joukkue voittaa tänäkin päivänä leijonanosan otteluistaan, mutta pokaalit ovat viime vuosina karttaneet yhtä maailman suurimmista joukkueista. Edelliset kaudet ovat olleet hedelmättömiä, kun eläimelliseen vireeseen päässyt FC Barcelona on kahminut itselleen kaikki mahdolliset palkinnot. FC Barcelona on edelleen kovassa vireessä, joten jokainen Real Madridin mahdollinen tuleva palkinto on työn ja tuskan takana. Espanjan toiseksi parhaan seurajoukkueen titteli on joka tapauksessa selviö.

Tunne kiinnostaa minua Real Madridissa. Hollantilaisvaikutteinen FC Barcelona on kurinalainen joukkue, joka pelaa järjestelmällistä ja tehokasta jalkapalloa. Real Madrid on koko joukkueen kannattamiseni ajan (nyt noin kymmenen vuoden ajan) elänyt ja hengittänyt tunteesta. Joukkue on aina ollut täynnä maailmanluokan tähtiä, joilla pitäisi periaatteessa voittaa ottelu kuin ottelu. Käytännössä tämä ei tietenkään onnistu. Real Madrid häviää (tai pelaa tasan, joka on tämän tason joukkueelle häviötä vastaava asia) välillä piskuisillekin joukkueille. Huonot suoritukset johtuvat siitä, etteivät tähdet saa yhteispeliään toimimaan.

Jalkapallo on joukkuepeli, mutta Real Madrid on pitkään ollut yksilöiden varassa. Zidane, Raúl, Morientes, Casillas, Roberto Carlos, Ronaldo, Cristiano Ronaldo, Beckham ja Figo ovat muutamia esimerkkejä pelaajista, jotka ovat sykähdyttäneet pelatessaan Real Madridin valkoisessa paidassa. Los Blancos, Valkoiset, esittää aika ajoin jumalaista jalkapalloa. Ennen jouluaattoa joukkue esimerkiksi esitti näytöksen, jossa se murskasi Espanjan cupissa Levanten maalein 8-0. Syksyltä on tosin myös muistissa muutama 0-0-tasapeli, joissa pallon potkimisesta ei tullut yhtään mitään. Pahimmalle kilpailijalleen Barcelonallekin joukkue onnistui häviämään lukemin 5-0.

Real Madridilta voi odottaa mikä tahansa. Jokainen ottelu on seikkailu, joka noudattaa kaikkia draaman sääntöjä. Parhaita ovat nousut, joita joukkue esittää kotikentällään maalin tai kahden takaa-ajoasemasta. Viime kaudella joukkue nousi voittoon oltuaan häviöllä muun muassa Sevillalle ja paikalliskilpailija Atleticó Madridille. Taisteluvoitot ovat hienoja, sillä ne tarjoavat tunteesta elävälle kannattajalle parhainta mahdollista viihdettä. Kolikon kääntöpuolelta löytyy taiteellinen jalkapallo, niin kutsuttu Valkoinen Baletti, jota Real Madrid parhaimmillaan esittää. Tunne onkin jotakin, missä Real Madrid tulee aina olemaan pahinta kilpakumppaniaan FC Barcelonaa edellä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *