The Walking Deadistä

Palkintopöydät viime vuonna
putsannut The Walking Dead on ylistyksensä ansainnut. Telltale Gamesin kehittämä ja maailmanloppua käsittelevä peli on onnistunut, koska siinä joutuu pohtimaan
moraalisia kysymyksiä. Kyseessä on tervetullut poikkeus pelimaailmassa, jossa
juonet ovat useimmiten paperinohuita ja hahmot karikatyyrejä. Julkaisu on
kiinnostava myös katkonaisen episodipohjaisen rakenteensa takia.

Robert Kirkmanin sarjakuvaan perustuva The Walking Dead -peli, jota ei tule
sekoittaa samannimiseen huonoon televisiosarjaan, toimii tarinan tasolla. Siinä
ei ole paljon varsinaista tekemistä, vaan pelaajan tehtävänä on hoitaa lyhyet
toimintajaksot ja valita dialogivaihtoehdoista mieleisensä. Käänteet riippuvat
tehdyistä valinnoista.
Pelaaja ohjaa Lee Everettiä, joka on matkalla vankilaan vaimonsa murhasta. Häntä
kuljettava auto joutuu tiellä hortoilevan zombin aiheuttamaan onnettomuuden ja
pian Everett päätyy huolehtimaan vanhempansa menettäneestä kahdeksanvuotiaasta Clementinestä.

Juoni pyörii näiden kahden päähenkilön ympärillä. He tapaavat ihmisiä, joilla
kaikilla on omat persoonallisuutensa. Toisin kuin peleissä yleensä, hahmoihin
muodostuu heti vahva tunneside, mikä tekee heidän kohtaloistaan traagisia.
Dialogi on erinomaisesti kirjoitettua ja sortuu harvoin juorutekniikan
käytön kaltaiseen halpaan kikkailuun. Pelaaja voi halutessaan tehdä Everettistä rakastetun tai vihatun hahmon, mikä lisää uusintapeluuarvoa.
Tarinan voi kokea eri näkökulmista.

Zombien käsittelyllä on populaarikulttuurissa pitkät keskinkertaisuuden
perinteet. Sanakirjamääritelmän mukainen elävä kuollut tuli ensimmäistä kertaa
tietoisuuteen William Seebrookin vuonna 1929 julkaisemassa tymperässä kirjassa. Seebrook
lanseerasi zombi-sanan puheeseen. Muutama vuosi myöhemmin Victor Halperin
ohjasi ala-arvoisen elokuvan Valkoinen zombie, jonka pääosassa nähtiin vampyyrifilmeistä tuttu
Bela Lugosi.

Seabrook ja Halper kuvasivat klassista haitilaista zombia, joka on taikakeinoin herätetty
kuollut. Tällainen zombi ei ole erityisen ketterä. Vuoden 1949 sarjakuvassa Aku
Ankka ja zombi
afrikkalainen poppamies lähettää Roopen perään Bombi-nimisen
zombin kostoksi kylän tuhoamisesta.
Hidasliikkeisen ahdistelijan vältteleminen ei osoittaudu vaikeaksi. Huipennuksessa voodoo-nukkea tyrkyttävä Bombi seuraa Roopea uppoavassa
Titanic-laivassa.

Myöhempi käsitys elävästä kuolleesta pohjautuu pitkälti George A. Romeron
vuoden 1968 elokuvaan Elävien kuolleiden yö. Tässä camp-henkisessä klassikossa
lihanhimoiset zombit hyökkäävät ihmisten kimppuun muuttaen heidät puremalla
zombeiksi. Tämä johtaa hirvittävään selviytymistaisteluun, josta myös The
Walking Deadissä
kerrotaan. Sivilisaatio romahtaa nopeasti, mikä johtaa
verenvuodatukseen ja kaaokseen.

Ihmisten välisiä suhteita on zombie-populaarikulttuurissa kuvattu valitettavan
vähän, vaikka Elävien kuolleiden yö niitä sivuaakin. Stressaavaan eloonjäämiskamppailuun joutuneet miehet ja naiset
riitautuvat helposti, koska kaikilla on erilaiset näkemykset parhaasta
suunnitelmasta. Syntyviä konflikteja ei enimmäkseen karkuun juoksemiseen
keskittyvissä katastrofikuvauksissa käsitellä, mutta The Walking Dead -pelissä
ristiriitoja kuvataan hyvin. Eloonjääneet muodostavat erilaisia
liittoutumia, joiden antipatiat ja sympatiat sinetöivät niiden kohtalon.
Pelaaja pyrkii tasapainottelemaan ryhmien välillä siinä täysin onnistumatta.

Telltale Gamesin julkaisu on onnistunut myös jakelun osalta. Sitä myydään kaupoissa,
mutta suurin osa multiformaattipelin myynnistä on tullut verkosta.
Digitaalimyynti tarjoaa mahdollisuuksia. The Walking Dead ilmestyi osa
kerrallaan, mikä johti runsaisiin voittoihin jatkoa odottaneiden kuluttajien
innostuessa tuotteesta. Tätä kirjoitettaessa episodeja on kuusi, jatko-osan
ollessa viimeistelyvaiheessa. Tähänastinen kokonaisuus osoittaa, ettei zombiaiheen välttämättä tarvitse merkitä huonoa laatua.

Kommentit (1)
  1. The Walking Dead -televisiosarjasta - Image-blogit
    22.7.2016, 12:30

    […] aiemmin tähän blogiin The Walking Dead -videopelin ensimmäisestä osasta. Robert Kirkmanin, Tony Mooren ja Charlie Adlardin samannimiseen sarjakuvaan […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *