Roger Casementistä

Roger Casement jätti jälkeensä ristiriitaisen perinnön. Hän työskenteli Belgian Kongossa, jossa paljasti kuinka julmasti siirtomaaisännät kohtelivat afrikkalaisia alkuperäisasukkaita, sekä Perussa, jossa näki omin silmin miten moraalittomasti paikallinen kumiteollisuus hyväksikäytti työvoimanaan käyttämiään intiaaneja. Casementia pidettiin aluksi yhteistä etua ajavana sankarina, mutta hänen maineensa ryvettyi myöhempien tapahtumien tähden. Casement oli irlantilainen nationalisti. Hän puhui ja kirjoitti Irlannin itsenäisyyden puolesta ja oli Ison-Britannian siirtomaavallan vankkumaton vastustaja. Casement sekaantui Irlannin 1900-luvun alun itsenäisyystaisteluihin lopulta siinä määrin, että hänet vangittiin Ison-Britannian tiedustelupalvelun toimesta ja hirtettiin maanpetturina vuonna 1916.

Hirttämistä ennen julkisuuteen saatettiin sarja Casementin kirjoittamia päiväkirjamerkintöjä ja muistiinpanoja, joiden väitettiin todistavan hänen homoseksuaaliset ja pedofilistiset taipumuksensa. Tekstien todenmukaisuutta ei tosin ole aukottomasti todistettu. Perulaisen nobelistin Mario Vargas Llosan mielestä Casement kirjoitti kaikki paheelliset merkintänsä itse, mutta koki niistä todellisuudessa vain pienen osan. Llosa kirjoittaa romaanissaan Keltin uni, ettei Casement saanut pitkään aikaan osakseen ansaitsemaansa arvostusta. Kuolemansa jälkeen Casementia pidettiin pitkään imperiumin vastaisena vehkeilijänä ja likaisena elostelijana. Hänestä kirjoitettiin jonkin verran, mutta kirjoitusten tekijöinä toimivat englantilaiset historioitsijat. Näkemys oli pakostakin yksipuolinen.

Llosan mukaan käänne parempaan tapahtui vasta hiljattain: ”Tapojen ja etenkin Irlannin seksuaalivallankumouksen myötä Casementin nimi nousi vähitellen esiin, vaikkakin aina vähin äänin ja teennäisesti, kunnes hänet viimein hyväksyttiin siksi mitä hän oli ollut: suureksi siirtomaavallan vastustajaksi, ihmisoikeuksien ja aikansa alkuperäisten kulttuurien puolustajaksi ja Irlannin itsenäisyydelle uhrautuneeksi taisteilijaksi. Hänen maanmiehensä suostuivat vähitellen hyväksymään sen, että sankari ja marttyyri ei ole mikään abstrakti prototyyppi eikä täydellisyyden perikuva vaan ristiriitainen, vastakohtainen, heikko ja hyvin inhimillinen olento”.

Casementin elämä ja hänen näkemänsä asiat todistavat sen ilmeisen asian, että vaikka ihminen on pohjimmiltaan paha, hänessä on myös paljon hyvää. Kongoon lähdettiin levittämään kristinuskoa, tiedettä ja parempaa elämää, mutta rajaton valta ja kyltymätön ahneus alkoivat kiehtoa siirtomaaisäntiä hyväntekoa enemmän. Saman huomasi myös Joseph Conrad, jonka erinomainen Kongo-romaani Pimeyden sydän on kirjoittajan Casementin kanssa käymien keskusteluiden inspiroima.

Sama kaava toistui myöhemmin Perussa. Sieltä löydetty kumi merkitsi maalle taloudellista onnenpotkua, mutta myös kumiesiintymien lähellä asuneiden alkuperäisasukkaiden orjuuttamista ja sukupuuttoa. Useimmilla ihmisillä tuntuu olevan voittamaton halu pitää yhtä ihmisryhmää toista huonompana, kuten esimerkiksi Kongon, Perun, kansallissosialistien Saksan, Neuvostoliiton ja kommunistisen Kiinan tapahtumat osoittavat. Onneksi kaikkein surkeimmissakin yhteiskunnissa on Casementin kaltaisia sankareita, jotka kertovat todistamistaan vääryyksistä. Elämä ei ole koskaan mustavalkoista.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *