Roberto Bolaño: Kesyttömät etsivät

Juurettomuuden juuret

Roberto Bolaño: Kesyttömät etsivät, romaani, Sammakko 2010 (Einari Aaltonen suom.)

Tässäpä suomennos, jota on odotettu. Chileläissyntyinen Roberto Bolaño (1956-2003) on kuolemansa jälkeen noussut kovaan maineeseen. Hänen kirjalliset ansionsa on tunnustettu ja Bolañoa pidetään tällä hetkellä eräänä merkittävimmistä espanjaksi kirjoittaneista kirjailijoista.

Vuonna 1998 alun perin ilmestynyt Kesyttömät etsivät (Los detectives salvajes) on hänen läpimurtoteoksensa. On hienoa, että kirja on viimeinkin saatu suomennettua. Aiemmin muun muassa Arthur Rimbaudin runoja suomeksi kääntänyt Einari Aaltonen on tehnyt Bolañon kanssa hyvää työtä, vaikka pieniä virheitäkin on mukana. Aaltonen on tehnyt taustatyön mallikkaasti, kuten kirjan lopussa olevasta selitysosiosta ilmenee. Lopulliseen versioon on toisaalta myös jäänyt jonkin verran kirjoitusvirheitä.

Kesyttömien etsivien päähenkilöt ovat runoilijoita. He kuuluvat viskerealistit-nimiseen epämääräiseen runoryhmittymään. 1970-luvun Meksikossa perustetun viskerealismin tavoite on tietenkin sorvata runous uuteen uskoon. Tässä ei onnistuta, ja virallinen kirjallisuusinstituutiokin nyrpistää arvattavasti nokkaansa. Runoilijat päätyvät kuka minnekin.

Kaikkia kirjan sivuilla viliseviä hahmoja yhdistää juurettomuus. Chileläinen Arturo Belano, muunnelma tekijästä itsestään, muuttaa yhtenään maasta toiseen. Meksikolainen Ulises Lima puolestaan harhailee omalla tavallaan. Päähenkilöt eivät saavuta läpimurtoa kirjailijoina, vaikka romaanissa vilahteleekin tunnustettuja runoilijoita aina Nobelilla palkitusta Octavio Pazista lähtien. Bolañon vahvuus on uskottavissa henkilöissä. Vastaavasti tapahtumat menevät paikoin käsittämättömyyden puolelle.

Kesyttömät etsivät sisältää useita eri kerrontatyylejä. On päiväkirjaa ja eri hahmojen näkökulmista esitettäviä kuvauksia. Ne muodostavat sekamelskan, joka karkaisi vähänkään taitamattomalta kirjailijalta hallinasta. Vaan ei Bolañolta. Hän kutoo kokoon lähes 650-sivuisen romaanin, jossa ei loppujen lopuksi tapahdu yhtään mitään. Ja tapahtuu silti. Bolaño kuvaa elämää, elämiä, kaikessa rikkaudessaan.

Suomalaisnäkökulmasta romaanin kuvaama chileläis-meksikolais-espanjalainen todellisuus on erittäin kiinnostava. Espanjankielinen maailma on täynnä värejä, ääniä ja elämää. Kesyttömien etsivien kääntäminen ja julkaiseminen on todellinen kulttuuriteko. Toivottavasti Bolañoa saadaan suomeksi lisääkin.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi[at]gmail.com

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *