Outi-Illuusia Parviaisen kirjasta Memo (Ankkuri, 2007)

Outi-Illuusia Parviainen (s. 1979) on monialataiteilija. Memo on hänen ensimmäinen kirjansa. Se on leikekirjatyyppinen kokonaisuus, jossa yhdistyvät runot, mietteet, satunnaiset huomiot, kuvat ja muut visuaaliset elementit. Kirja on mielenkiintoinen, jopa avantgardistinen. Eipä siis ihme, että sitä ei ole mediassa huomioitu. Kuten tuttua, kaikki poikkeava jää (ainakin aluksi) paitsioon.

Memo on muistilappuja, muistoja. On ostoslistaa, kuvia sutatuista lapuista, lainauksia, viivakoodeja, runoja. Lyriikka on päällekäyvää, jopa alleviivaavaa: ”D-sade, kemikaali / turvottaa yläluomen ja samalla syytää / keitoksen / juurruttavan onnentunteen poskiluun taa”. Välillä runot on taiteltu sivuttain, joten lukija joutuu kääntämään päätään tai kirjaa. Lukija pakotetaan täten osallistumaan, ottamaan mielessään kantaa.

Kirja noudattelee muistojen logiikkaa: aiheesta ja mielleyhtymästä loikataan toiseen. Se haistattaa pitkät romantiikalle. Heti, kun runo näyttää siirtyvän lyyrisempään suuntaan, tekijä vetäisee maton alta: ”Nurmi, syvävesi. / Kaikki turhan laakeaa / romantiikalla ruokittu metsäsika / paisti / josta puuttuu raato”. Ei tämän ole tarkoituskaan olla mukavaa. Päänsisäinen muistio on kaoottinen, täynnä epäloogisuutta. Kauneus sekoittuu rumuuteen.

Niin: vaikea tätä kirjaa olisi kuvitella supermarkettien hyllyille tai kukkahattutätien iltalukemiseksi. Memo sisältää silti kauneutta, joka ei ole sanoissa, vaan nimenomaan kirjan visuaalisuudessa. Kirjan vahvin osa-alue, taitto, miellyttää silmää ja saa lukijan tutkimaan sivuja. Tämä tutkailu kannattaa.

Muualla:

Kirja lulu.comissa
Parviaisen runoblogi

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *