Omar Rodríguez-Lópezista

Se Dice Bisonte, No Bùfalo -levyn kansi

Nykyään ei ole tarpeeksi luovaa hulluutta. Hulluutta kyllä löytyy, mutta kovin harva osaa kanavoida sen esimerkiksi taiteellisiin hankkeisiin. Onneksi luoviakin hulluja löytyy. Eräs tähän ihmistyyppiin kuuluvista henkilöistä on Puerto Ricossa syntynyt ja Yhdysvalloissa ja Euroopassa enimmäkseen asunut Omar Rodríguez-López. Hänet tunnetaan yhtyeensä The Mars Voltan kitaristina, mutta toki hänellä on myös mittava soolotuotanto. WikiPedian miehestä kirjoittamaa artikkelia selaillessa huomaa, että mies on tehnyt ja julkaissut järkyttävän määrän levyjä. Ohessa hän on ehtinyt käsikirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvan, ideoinut musiikkivideoita ja tuottanut levyjä muille bändeille.

Ansiolistaa miettiessä kannattaa myös huomioida, että Rodríguez-López täyttää kohta vasta 35 vuotta. Musiikillisesti aktiivinen hän on ollut vasta täytettyään 20 vuotta. Viimeiseen vajaaseen kahteen vuosikymmenen mahtuu siis kaikenlaista. Tänä vuonna on esimerkiksi tullut vasta kolme soololevyä, vaikka kymmeniä muitakin olisi jo kuulemma jonossa. Musiikissaan ja elokuvataiteessan Rodríguez-López kokeilee mielellään rajoja ja suurin osa hänen julkaisemistaan albumeista on tästä syystä lähes kuuntelukelvottomia. Eipä silti, hänen musiikkinsa sopisi hyvin soimaan vaikkapa Kiasman tai muun modernin taiteen museon käytäville.

Parhaimmillaan Rodríguez-Lópezin kokeilut johtavat mahtaviin tuloksiin. Hienoja soololevyjä ovat esimerkiksi vuoden 2007 Se Dice Bisonte, No Bùfalo sekä viime vuoden puolella nähty Old Money -teema-albumi. Pääyhtye The Mars Voltan parhaimpia levyjä ovat puolestaan kaksi ensimmäistä, eli De-Loused in the Comatorium (2003) ja Frances the Mute (2005), joista jälkimmäinen on mestarillinen etenkin tuotantonsa osalta. Näillä albumeilla yhtyeen sekava musiikki pääsee oikeuksiinsa. Kuuntelija pääsee puolestaan tutustumaan uusiin maailmoihin.

Lavalla Rodríguez-López on kuin kotonaan. Hänen energisyytensä tarttuu helposti yleisöön ja muuhun yhtyeeseen. Puhumattakaan siitä, että miehellä on suurimpina vuosinaan ollut sekä viikset että afro. Mies on siis läpikotaisin tyylikäs. Hän on nykytaiteilija, jonka pääasiallisensa instrumenttina toimii sähkökitara. Rodríguez-Lópezin soololevyt ovat mielenkiintoisia kokeiluja, jotka kokeilevat musiikillisen ilmaisun eri mahdollisuuksia. Kovan luomisvimman kanssa käy tosin usein niin, että määrä korvaa laadun. Niin on välillä Rodríguez-Lópezinkin tapauksessa. Mutta onnistuessaan hän tekee upeaa jälkeä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *