Nykyajasta

Nykyaika

Tämä merkintä ei käsittele Charlie Chaplinin loistavaa elokuvaa Nykyaika (1936), vaikka olen siitä yllä olevaa kuvaa käyttänytkin. Kävin nimittäin eilen katsomassa The Social Networkin, eli elokuvan Facebookista. Siinä pohditaan sosiaalisten medioiden, ajatusvarkausten ja digitaalisen jakelun kaltaisia nykyaikaisia teemoja. Elokuva on tehty sadoille miljoonille Facebookin käyttäjille. Jos Facebookia ei ole käyttänyt, The Social Network aiheuttaa pelkkää kummastusta. Ja hyvä niin. Syntynyt tietoyhteiskunta on nimittäin herättänyt kiivaan väittelyn siitä, kuinka suuren osan perinteisestä elämästä on siirryttävä. On kuulemma esimerkiksi hyvä, että pankkiasiat pystyy hoitamaan näppärästi verkossa. Toisaalta on kuulemma taas huono, että sähköjakelu on tappamassa esimerkiksi musiikkilevyjen ja kirjojen kaltaiset esineet. Ja niin edelleen.

Jarkko Tontti kirjoittaa blogissaan: “Ns. lukeneiston ainoa huomio maailmanmenoon on nykyään lohduton narina ja vastustaminen (sitä kutsutaan ’kriittisyydeksi’): internetin, sähkökirjan ja yleensäkin teknologisten innovaatioiden ja koko modernin luonnontieteen; puhumattakaan siitä, että ihmispolot saisivat nauttia siitä lyhyestä hetkestä, jonka heidän elämänsä kestää.” Kommentti on Tontille tyypillinen kärjistys. Siinä on totuuden siemen, vaikka Tontti liian pitkälle meneekin. Ei kaikkea kehitystä tarvitse vastustaa, vaikka esimerkiksi Antti Nylén ja Timo Hännikäinen toista kovaan ääneen väittävätkin. On tietenkin myös niin, ettei kaikkeen tarvitse mennä mukaan. Ajatus siitä, että ostamani tietokone muuttuisi käyttökelvottomaksi (eli vanhanaikaiseksi) muutamassa vuodessa, on typerä. Tätä asiaa Nylénkin uusissa esseissään sivuaa.

Edellisestä huolimatta olen pääsääntöisesti uuden teknologian puolella. Facebookin (ja vaikka tämän blogin) kaltaiset sosiaaliset mediat mahdollistavat kommunikaation aiempaa paremmalla tavalla. Toki se johtaa lieveilmiöihin, kuten uutisten ja muiden tekstien nimettömään kommentointiin, mutta esimerkiksi Facebook on tietoyhteisönä monipuolinen, toimiva ja avoin. Facebook on esimerkki ilmiöstä, johon ei ole pakko kuulua. Se on harhaluulo. Facebook on kuitenkin myös esimerkki yhteisöstä, johon kuuluminen ei köyhdytä elämää. Se on malliesimerkki väitteessä, ettei kaikkea kehitystä tarvitse vastustaa.

Sähköinen jakelu on ristiriitaisempi juttu. Nyky-videopelit ovat esimerkiksi sellainen formaatti, että sitä voi aivan hyvin myydä ja välittää sähköisissä verkostoissa. Se mahdollistaa myös mielenkiintoisia innovaatioita, kuten kokonaisten pelien julkaiseminen pienissä osissa. Hiljattain julkaistiin esimerkiksi videopelihistorian ensimmäinen pilotti. Kirjat eivät sen sijaan ainakaan toistaiseksi toimi sähköisessä muodossa, ja hyvä niin. Kirja puolustaa edelleen paikkaansa esineenä. Kiitos Internetin, musiikkiteollisuus on sen sijaan jo polvillaan. CD-levy (ja kohta vinyylikin) siirtyvät menneisyyteen Spotifyn, musiikin verkkokauppojen, musiikkiblogien ja muiden yhteisöjen tieltä. On vaikea sanoa, onko tämä askel parempaan. Uusien yhtyeiden lienee vaikeampi tulla esiin, kun (verkko)tarjontaa on niin valtavasti. Toisaalta Internet-jakelu voi johtaa myös innovaatioiden, kuten esimerkiksi Radioheadin In Rainbows -levyn verkkojulkaisussa. Kaikilla ei tietenkään ole yhtä paljon rahaa kuin Radioheadillä, jolla on varaa julkaista levynsä verkossa ja kokonaan ilman levy-yhtiön tukea.

The Social Networkin yksi sivuhenkilöistä on muuten Napster-musiikkipalvelun 2000-luvun taitteessa keksinyt Sean Parker. Oikeusteitse suljettu Napsterhan jakoi ilmaiseksi musiikkia verkossa, eli se oli esimakua nyky-Spotifyn kaltaisista hyväksytyistä palveluista. Parkeria näyttelee Justin Timberlake, joka tunnetaan sekä kehnona muusikkona että huonona näyttelijänä. Tällä kertaa Timberlake on kuitenkin erinomainen. Parker esitellään huumeisiin, viinaan ja naisiin menevänä pelimiehenä, jolla on liian suuret luulot itsestään. Ilmeinen Timberlake!

The Social Network on itse asiassa todella hyvä elokuva, vaikka siinä ei tehdä juuri muuta kuin puhutaan. Okei, välillä myös ryypätään ja rellestetään, mutta dialogi on elokuvan parasta antia. Elokuvassa keskustellaan nykyajasta. The Social Networkin päähenkilöillä, kuten Facebookilla miljardiomaisuuden keränneellä Mark Zuckerbergillä, on varsin nykyaikaisia huolia. He ovat huolissaan tietokoneiden, ohjelmointikielien ja tietoturvallisuuden kaltaisista moderneista jutuista. Elokuvan keskiössä on kysymys ajatusvarkaudesta. Zuckenberg haastetaan oikeuteen, koska hän vie toisten opiskelijoiden ääneen esittämän ajatuksen Facebookista. Asiaa puidaan korkeimmassa oikeudessa asti, tietenkin, koska vaakakupissa on suuri määrä käteistä. Tämäkin on nykyhetkeä.

Kommentit (1)
  1. Timberlake on saanut jostain syystä 6 (kuusi) Grammy-palkinto ja 2 (kaksi) Emmy-palkintoa. Melkoinen saavutus kehnolta ja huonolta mieheltä.. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *