Noam Chomsky: Anarkismista

Anarkismin monet kasvot

Noam Chomsky: Anarkismista, esseitä, Sammakko 2010 (Ville-Juhani Sutinen suom.)

Anarkismi on aate, joka on helppo leimata mutta jota on vaikea kiteyttää. Anarkismin nimissä on esimerkiksi harjoitettu väkivaltaa, kieltäydytty aseista ja puolustettu kommunistisia oppeja. Kärjistetysti voi sanoa, että kaikki anarkismiin liittyvät näkemykset ovat yhtä aikaa sekä oikeassa että väärässä. Tulkitsijoita on yhtä monta kuin anarkistejakin. Eräs heistä oli 1800-luvulla elänyt Mihail Bakunin. Hän oli ensimmäisiä anarkistisia teoreetikkoja. Bakunin kannatti työläisten vallankumousta, mutta erosi esimerkiksi Karl Marxin ajatuksista vaatimalla myös valtion täydellistä tuhoamista. Bakunin ennusti tuolloin varsin kaukonäköisesti, että Marxin visioima työläisten johtama valtiomalli johtaisi vain entistä pahempaan diktatuuriin.

Koska anarkismi poukkoilee moneen suuntaan, siitä on vaikea kirjoittaa yleisesitystä. Näkemyksiä on loppujen lopuksi yhtä monta kuin näkijöitäkin. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, sillä anarkismi on loppujen lopuksi kiehtova elämäntapa ja vieläpä varsin terveellinen sellainen. Se kehottaa ajattelemaan omilla aivoillaan. Harva esimerkiksi tietää, että amerikkalainen raskaan sarjan intellektuelli Noam Chomsky tunnustautuu anarkistiksi. Hän edustaa niin sanottua anarkosyndikalismia. Kärjistetysti ilmaisten se pyrkii yhdistämään sosialismin ja anarkismin parhaat puolet. Chomsky väittää, että nykyinen yhteiskuntamallimme on täysin toimimaton ja se tulisi korvata tasapuolisemmalla ja terveemmällä järjestelyllä. Tässä hän tosin mainitsee, ettei kannata nousua barrikadeille, vaan suosii hidasta ja sisäistä muutosta.

Jokaisen anarkismista kiinnostuneen (tai aiheesta tietämättömän) kannattaisi lukea Chomskyn esseeteos Anarkismista. Tai ei ehkä ensimmäistä pitkää esseetä, jonka nimi- ja määritelmävyöryssä menee pää pyörälle. Myöhemmät, lyhyemmät tekstit ovat sen sijaan hyviä pyyhkäisyjä aiheeseen. Ne luettuaan ei ehkä vielä ole aiheen asiantuntija, mutta runsaan lähdeluettelon avulla pääsee pidemmälle. Kirjan kääntänyt Ville-Juhani Sutinen tekee hyvää työtä, eikä esimerkiksi Chomskyn käyttämässä termistössä ole käännösvirheitä. Muutamia kirjoitusvirheitä tosin löytyy.

Anarkismista sisältää 1960-luvulta aina 2000-luvulle ulottuvia Chomskyn esseitä ja hänen haastatteluitaan. Niistä saa kuvan johdonmukaisesta ajattelijasta, jonka näkemyksissä on puhtia. Chomsky myöntää rehellisesti, ettei hänestä ole yksin ratkaisemaan kaikkia yhteiskunnan uudelleenjärjestelyyn liittyviä ongelmia. Siksi hän ehdottaakin mallia, jossa ihmiset toimisivat yhdessä ja rakentaisivat pienistä yhteisöstä laajemmalle ulottuvaa yhteiskunnallista kokonaisuutta. Hän kieltäytyy näkemyksestä, että muutos olisi mahdoton toteuttaa. Chomsky uskoo ihmiseen. Tässä suhteessa hän on siis enemmän idealisti kuin konservatiivi, mutta anarkismissa on aatteena yhtä jotakin hyvin kiehtovaa. Tai on sitten, kunhan viitsii selvittää itselleen sen perusteet.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyvä ja perusteellinen analyysi! Itsellänikin meinasi usko loppua kirjan ensimmäisessä luvussa. Kun siitä selvisi ehjin nahoin, lopputekstit menivät kuin siivillä..

    Blogissani myös arvostelu samaisesta kirjasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *