Kirja-arvostelu: Byatt – Riivaus

Arvostelu julkaistu Katsaus-lehden numerossa 3 / 2008.

Järki ja tunteet

A.S. Byatt: Riivaus – romanttinen kertomus, romaani, Teos 2008 (Marja Alapaeus ja Leevi Lehto suom.)

A.S. Byatt (s. 1936) on rakastetuimpia englantilaisia kirjailijoita. Hänen suosituin romaaninsa niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin on vuonna 1990 ilmestynyt, Booker-palkittu Riivaus. Se on romanttisesta viktoriaanisesta tarinaperinteestä ammentava paksu, monitasoinen kirja, josta riittää iloa sateisiin iltoihin. Kirja on viimeinkin saatu myös suomennettua ja julkaistua Teoksen Babel-käännössarjassa.

Riivauksen keskiössä on nykyhetkessä operoiva nuori kirjallisuustutkija Roland, joka saa sattumalta käsiinsä mielenkiintoista kirjeaineistoa. Se liittyy kuviteltuihin viktoriaanisen ajan runoilijoihin, Randolph Henry Ashiin ja Christabel LaMotteen, joilla näyttää olleen suhde. Rolandia ryhtyy auttamaan kanssatutkija, nainen nimeltä Maud Bailey. Yhdessä he alkavat selvittää runoilijoihin liittyvää salaisuutta.

Riivaus on yli 700-sivuinen kirjajärkäle ja sen perässä on vielä suomalaisten kirjallisuustutkijoiden laatima pitkähkö essee, joka kertoo mielenkiintoisesti romaanin taustoista. Rakenteeltaan Riivaus on rönsyilevä. Nykyisyyttä käsitellään 1800-lukulaisen romaanin hengessä liioitellun kuvailevasti. Päähenkilöt ovat hyvällä tavalla vanhanaikaisia, siveellisiä tutkijoita. Heidänkin kehittyvä rakkautensa on normien sanelemaa. Välillä kerrontaa rytmitetään tutkijoiden löytämillä kirjeillä, jotka ovat kerrassaan viehättäviä ja muodostavat oman kirjansa romaanin sisälle. Siellä täällä on myös Byattin itsensä kynäilemää viktoriaanista runoutta. Säkeiden suomennoksista vastaa Leevi Lehto. Runosuomennokset ovat pääosin hyvätasoisia, vaikka pientä väkinäisyyttä onkin havaittavissa. Marja Alapaeusin suomennostyö on korkeatasoista, jopa loistavaa.

Katkonainen kerronta on hyvä tapa pitää raskaalta vaikuttava romaani lukukelpoisena. Fiktiiviset kirjeet on painettu kursiivilla, mikä tekee niiden lukemisesta hankalaa. Silmät joutuvat koetukselle, sillä kirjeitä riittää puolisenkin sataa sivua yhteen menoon. Itse teksti on kuitenkin loistavaa. Riivausta lukee sananmukaisesti kuin riivattu, vaikka pintatasolla tarinassa tapahtuu melko vähän. Kiinnostavuudet löytyvät heti pinnan alta: monet 1800-lukuun viittaavat nykyhetken alluusiot, totuuden etsiminen, moraalikysymykset ja huolellinen tutkimustyö. Byatt itsekin on kirjallisuudentutkija, joten hän tietää mistä kirjoittaa.

Riivauksen alaotsikko on romanttinen kertomus. Se on monitulkintainen, mielikuvituksen merkitystä korostava viite. Se asettaa periaatteessa kirjalle ja kirjailijalle tiettyjä odotuksia, mutta Byatt kiertää ovelasti kaikki sudenkuopat. Riivaus on romantiikkaa, etsiväkertomus, kirjeromaani, runoutta, draamaa, näytelmää, satua ja monta muuta asiaa – usein vieläpä kaikkea samanaikaisesti. Kirjallisuustutkijoiden ympärille ja sisälle rakentuva romaani on niin valtava taideteos, että siinä itsessäänkin riittäisi tutkittavaa pitkäksi aikaa.

Tekstiin tutustumiseen kannattaa varata runsaasti aikaa. Kirja avautuu parhaiten hitaalla, kärsivällisellä lukemisella. Lukijan ei tarvitse olla kirjallisuuden ammattilainen nauttiakseen tarinasta. Riivaus käynnistyy hitaasti, mutta paranee loppua kohden. Byatt ei ole valinnut helpointa mahdollista tietä, joka olisi ollut kertomuksen sijoittaminen suoraan 1800-luvun Englantiin. Nykyhetki ja menneisyys elävät romaanissa rinta rinnan. Ne imevät toisistaan voimaa ja yhtyvät henkilöissä ja heidän suhteissaan. Maailma on kuin yksi suuri kirja jota tutkia.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *