Karri Kokon kirjasta Mitä ehkä (Ntamo, 2008)

Karri Kokon aiemmat runokirjat, uusyhdyssanoja sisältänyt Avokyyhky, lattiaheroiini (2007) ja ihmisten nimiä listannut MMVII (2008), olivat kokeellisia, kohtalaisen mielenkiintoisia kirjoja. Nyt ilmestynyt Mitä ehkä on näistä kolmesta mielestäni paras. Se sisältää rajallisella sanamäärällä kirjoitettuja lausemuunnelmia.

Kokko on kirjailijana samoilla linjoilla amerikkalaisen taidemaalarin Jasper Johnsin kanssa. Johns sanoo Mitä ehkä -kirjan alussa: ”I tend to like things that already exist.” Pähkinänkuoressa: kaikki tarvittavat sanat ovat olemassa. Meidän tarvitsee vain yhdistää niitä luodaksemme runoutta. Säkeet eivät kuitenkaan saa olla satunnaisia. Niiden on oltava ainakin jossain mielessä harkittuja. Muuten runo ei ole millekään aistille mielekäs, ainoastaan mieletön.

Kokon uudella kirjalla on mittaa yli sata sivua, siis ehkä hieman liikaa. Runoja tai säkeitä on lukutavasta riippuen joko tuhansia tai vain yksi. Teksti etenee tähän tapaan: ”Varis halaan ei tuo oleellinen kujalla. Tulipalossa siima äidinkieltä soittamaan itket hankkeesta kuvan.” Säkeet virtaavat sivulta ja aukeamalta toiselle. Kirjassa ei ole ”juonta”. Se on kielijärjestelmä, kieltä itseään. Lauseita kannattaakin mielestäni lukea siten, että katsoo umpimähkään rivin sieltä, toinen täältä. Tällä tavalla teoksen kaoottisuus pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Kokeilin, millainen cut-up-tyyppinen runo syntyy, kun ottaa sanoja sieltä täältä:

Elämämme maja,
hetki sitten rakennettu.
Nuku maassa on luusta voimat vain,
pienempi kuolisi.
Sisällä ihminen on tunnus.
On niin alasti,
vilkkuu hulluna.

Rajoitteiden alla kootuista lauseista löytyy pakostakin tiettyjä yhtäläisyyksiä. Mitä ehkä sisältää paikkoja, luonnonilmiöitä, perhesuhteita, ihmisiä jne. Kirja ei ole siansaksaa. Se on rekisteri kaikesta ja kaikkialla käynnissä olevasta elämästä, liikkeestä ja liikkumattomuudesta. Se on runoutta, ei proosaa.

Kokko lähestyy runoutta vastahankaan. Hän on hylännyt perinteisemmät kirjoitustavat. Hän päivittelee ahkerasti lukuisia blogejaan, vaikuttaa sitä kautta. Kirjojakin tulee useampia vuodessa. Ntamo on Kokolle hyvä julkaisukanava, sillä muuten nämä käsikirjoitukset jäisivät pöytälaatikkoon tai internet-sivujen täytteeksi. Vaikeampia tekstejä on helpompi lähestyä, kun ne ovat konkreettisesti kirjoja.

Mitä ehkä luettavana lulu.comissa

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    ”Kokeilin, millainen cut-up-tyyppinen runo syntyy, kun ottaa sanoja sieltä täältä”

    Olen tekemässä Mitä ehkästä hakukonekritiikkiä ja tuo idea on hyvä, täytyykin skannata Mitä ehkästä joitain sivuja koneelle ja grepata sieltä sanoja ko. arvosteluun. Kiitoksia ideasta.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *