Jim Jarmuschista ja elokuvasta Down by Law (1986)

Jim Jarmusch

Jim Jarmusch (s. 1953) on amerikkalaisen indie-elokuvan ilmentymä. Hän oli kova tekijä valtavirran, siis Hollywoodin, ulkopuolella tehtyjen elokuvien parissa etenkin 1980- ja 1990-luvuilla. Hyviä elokuvia hän tosin tekee vielä edelleenkin. Parhaat on kuitenkin jo purkitettu: Stranger than Paradise (1984), Down by Law (1986), Mystery Train (1989), Night on Earth (1991) ja Dead Man (1995). Näillä kokopitkillä hän loi pysyvän muistomerkin itselleen. Taksielokuvassa Night on Earth seikkailee suomalaisiakin, etunenässä loistava Matti Pellonpää. Tematiikaltaan, rakenteeltaan ja näyttelijäsuorituksiltaan ehein on silti ehdottomasti vankilapakoelokuva Down by Law.

Tom Waits

Down by Law:n (1986) keskiössä on kolme miestä, jotka kohtaavat vankisellissä. Heitä näyttelevät Tom Waits, John Lurie ja Roberto Benigni. Paremmin muusikkona tunnettu Waits ja italialainen moottoriturpa Benigni ovat Jarmuschin luottonäyttelijöitä. Lurie puolestaan on veistoskasvoinen kovanaama. Waits vastaa myös tämän elokuvan musiikista.

Sellissä tapaavat miehet ovat olosuhteiden uhreja. Kaksi on lavastettu syyllisiksi rikoksiin ja yksi tappoi toisen miehen itsepuolustukseksi. Niinpä he pakenevat. Tässä vaiheessa elokuvaa on kuitenkin takana jo aimo tovi. Juonta rakennetaan hitaasti, tyylitellen. Elokuva on mustavalkoinen. Se sopii hyvin ympäristön ja näyttelijöiden ulkoiseen karheuteen. Kaikilla, parittajallakin, on lämmin sydän. Pää- ja sivuhenkilöt ovat ulkopuolisia, yhteiskunnan laitamilla eläviä taiteilijatyyppejä. He eivät kuitenkaan ole taiteilijoita, muuta kuin ehkä elämäntyyliltään. Tosiasiassa he ovat tyylikkäitä ajelehtijoita.

Miesten keskinäisistä suhteista jauhetaan koko elokuvan ajan. Naisia vilahtelee vain sivurooleissa, entisinä ja nykyisinä rakastajattarina, tai prostituoituina. Elokuva on silti yllättävän kiinnostava, vaikka siinä tapahtuu vähän ja sisältöä näytetään vielä vähemmän. Vankilapako luo toki jännityselementtiä, mutta takaa-ajajat karistetaan hetkessä ja lopulta oudon vaivattomasti. Pääpaino onkin itse asiassa ihmissuhteissa. Elämänsä aallonpohjaan, vankilaan, ajautuneet miehet löytävät sisäisen rauhan ja uusi elämä saattaa alkaa.

Lurie ja Waits ovat erittäin karismaattisia näyttelijöitä. Benigni tuo heidän ulkoiseen ja sisäiseen karheuteensa sopivaa elämäniloisuutta. Käsikirjoitus on vähästä sisällöstään huolimatta (tai siitä johtuen) hyvä, leikkaus sitäkin parempaa. Kaikkea on hillitysti. Down by Law on elokuvana sitä mitä Jarmush oli ja on elokuvabisnekselle: yhtä viileyttä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *