Jaan Kross: Rakkaat kanssavaeltajat I & II

Pettymysten ja täyttymysten kronikka

Jaan Kross: Rakkaat kanssavaeltajat I & II, elämäkerta, 2005 ja 2010 (Jouko Vanhanen suom.)

Jaan Kross (1920-2007) eli vaiherikkaan elämän. Hän on historiallisista romaaneistaan tunnettu virolainen kirjailija, joka ehti elämänsä aikana kokemaan monia maansa kokemia mullistuksia. Krossin tunnetuimpia kirjoja ovat muun muassa yli tuhannen sivun mittainen Uppiniskaisuuden kronikka (1970-1980, suom. 2003) sekä tässä lehdessä arvosteltu Keisarin hullu (1978, suom. 1982). Virolaisen merkkimiehen itsensä kirjoittamista Rakkaat kanssavaeltajat -elämäkerroista muodostuukin todellinen pettymysten ja täyttymysten kronikka.

Rakkaat kanssavaeltajat -kirjoissa ei juuri mainita Krossia itseään. Kirjailija häivyttää itsensä taustalle, josta käsin hän käy läpi tapahtumia, ihmisiä ja paikkoja. Niitä riittää, sillä esimerkiksi jälkimmäisen kirjan henkilöluettelossa on lähemmäs tuhat henkeä. Kross ehti moneen, mutta enimmäkseen hän kirjoittaa kohtaamistaan ihmisistä. Siksi onkin hyvä, että toisen kirjan loppuun on lisätty kirjailijan pojan Märten Krossin lyhyt kuvaus isästään. Se täydentää kokonaisuuden, jonka kääntäminen virosta suomeksi on varmasti ollut vaativa työ.

Kross eli suurimman osan elämästään Virossa, jota Neuvostoliitto miehitti. Hänet suljettiin vankilaan, kuljetettiin Siperiaan ja estettiin pitkän aikaa tekemästä kirjoittajan työtään. Silti Rakkaat kanssavaeltajat ei ole katkera kirja. Se on kuvaus toivonsa säilyttävästä ja työtä tekevästä virolaisesta miehestä. Tässä suhteessa se on siis täysi vastakohta esimerkiksi Sofi Oksasen menestysteokselle Puhdistus, jossa Neuvostoliiton aikainen virolainen yhteiskunta näyttää luotaantyöntävältä paikalta. Kross itse ei ollut missään vaiheessa neuvostovallan puoltaja, vaan hän teki ahkerasti töitä Viron itsenäisyyden puolesta.

Toive toteutui. Siinä missä Rakkaat kanssavaeltajat I keskittyy Krossin lapsuuteen ja nuoruuteen, toisessa osassa edetään Viron uuteen itsenäistymiseen saakka. Länsivallat antoivat toisen maailmansodan jälkeen jo kertaalleen itsenäistyneet Baltian maat Neuvostoliitolle. Tämä oli rikos, jota Kross ei koskaan antanut anteeksi. Silti Kross keskittyy elämäkerroissaan rakkauteen. Kirjat ovat arvokas historiallinen ja kulttuurihistoriallinen lähde, johon meidän suomalaistenkin on hyvä tutustua. Olihan hyvin lähellä, ettei Neuvostoliitto miehittänyt meitäkin.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *