Huumeista (2)

Tom Feiling toteaa teoksessaan Kuinka kokaiini valloitti
maailman
, että Langalla-televisiosarja
(2003–2008) kuvaa erinomaisesti nykyisen huumepolitiikan epäonnistumista. Väittämä pitää
paikkansa, oli sitten miten huumeiden vastainen tahansa. Feilingin mielestä aineiden laittomuudesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa käytetään valtavia summia huumeiden vastaiseen sotaan, joka ei johda mihinkään.

Viiden kauden ajan pyörineessä Langalla-sarjassa seurataan Baltimoren kaupungin
huumeiden ympärillä pyörivää elämää. Jaksoissa käsitellään tasapuolisesti huumekauppiaiden, käyttäjien, poliisien ja poliitikkojen toimia. Kaikki saavat
elantonsa huumeista. Lain molemmin puolilla olevat ovat sidoksissa
monimutkaiseen verkkoon, jonka myyminen ja kaupan estämistä vastaan taisteleminen muodostaa. Vyyhdistä ei ole helppoa ulospääsyä.

Baltimoren kaupunki sijaitsee Yhdysvaltojen itärannikolla. Se on suuri paikka,
sillä sen ja Washingtonin kuntien muodostamalla metropolialueella asuu 8,4 miljoonaa
ihmistä. Mustien enimmäkseen asuttama Baltimore kärsi 1980-luvulla
crack-epidemiasta, joka ajoi kaupungin kaaokseen, ja seuraavalla vuosikymmenellä
siitä tuli heroiinikaupan keskus. Nykyisin se on malliesimerkki hylätyn
keskuskaupungin elvyttämisestä ja sen tilanne on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi rappeutuvalla Detroitilla. Huumeongelmaa ei ole silti ratkaistu.

Muun muassa Edgar Allan Poen ja Billie Holidayn kotikaupungista Baltimoresta
ei saa 2000-luvun alkuun sijoittuvien Langalla-jaksojen perusteella
mairittelevaa kuvaa. HBO:n televisiosarjan vahvuus on sen uskottavuudessa.
Ristiriitaiset ja haastavissa tilanteissa luovivat hahmot tuntuvat aidoilta.
Huumekaupassa liikkuva valtava rahamäärä aiheuttaa noidankehän, jota poliisit
eivät pysty rikkomaan. Kun yksi iso diileri pidetään, seuraava nousee hänen
tilalleen.


Langalla
kuvaa uskottavasti etenkin poliisitoiminnan vaikeutta. Paineet
rikosten määrän vähentämiseksi ovat etenkin vaalien aikaan suuret, mikä
johtaa kepulikonsteihin muun muassa tilastojen väärentämisen muodossa. Poliisit
keskittyvät mitättömiin pidätyksiin saadakseen prosentit hyväksyttävälle
tasolle. Varovaiset isot tekijät jätetään hieman epäuskottavasti sarjan vähäisestä tuesta kärsivän ydinjoukon jahdattavaksi.

Kaikkien kuvattujen ryhmien, huumekauppiaiden, käyttäjien, poliisien ja
poliitikkojen, joukosta löytyy hyviä ja huonoja tyyppejä. Esimerkiksi
kolmannella kaudella ensiesiintymisensä tekevä poliitikko Thomas Carcetti on yhdistelmä
idealistia ja lieroa. Sympaattisella etsivällä James McNultylla on
puolestaan alkoholi- ja auktoriteettiongelma. Sarjan suosio perustuu hyvään käsikirjoitukseen
ja hyviin hahmoihin. Täytejaksoja ei ole.

Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa vastikään ilmestyneessä teoksessaan Trippi
ihmemaahan – huumeiden kulttuurihistoria
: ”Huumeiden kriminalisoinnin
seuraukset eivät ole olleet toivottuja. Sen sijaan, että käyttö olisi vähentynyt,
kriminalisointi on vain onnistunut luomaan huumerikollisuudesta erittäin
kannattavan teollisuudenalan.” (s. 219) Hämeen-Anttila huomauttaa, että vaikka
alkoholin, kahvin ja tupakan kaltaisilla aineilla on terveyshaittoja, niiden käyttö
on hyväksyttävää, eikä niistä yhteiskunnalle koituvista kuluista juuri puhuta.

Feiling, Langalla-sarjan tekijät ja Hämeen-Anttila ovat jokseenkin samoilla
linjoilla. Heidän mielestään nykyistä huumepolitiikkaa tulisi muokata tai se
pitäisi muuttaa kokonaan. Ainakin mietojen huumeiden myyntiä voisi harkita.
Toisaalta kaikki korostavat kovien huumeiden vaarallisuutta ja niiden tuhoisaa
vaikutusta käyttäjiensä elämään. Aineita käytettiin yleisesti 1800-luvulla,
mutta niiden teho oli vähäinen. Nykyiset synteettiset ja suonensisäiset huumeet
aiheuttavat vakavan ongelman, jota kaupan laillistaminen tuskin ratkaisee.
Langalla-jaksoja katsomalla huomaa, ettei umpisolmun aukeamisesta näy merkkejä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *