House of Cardsista

Politiikka on likaista peliä, mutta likaisimmillaan
se on House of Cardsissa. Netflixin julkaisu on monessa mielessä
mielenkiintoinen. Se on ensimmäinen laadukas sarja, joka julkaistiin television
sijaan verkossa. Tilausvideopalvelu Netflixin lippulaivaksi tarkoitettu House
of Cards
pohjautuu Michael Dobbsin samannimisiin kirjoihin. Tyylitelty
draama toimii etenkin käsikirjoituksen ja näyttelyn osalta. Politiikan
kiemuroita käsittelevä House of Cards kuvaa Yhdysvaltoja ylläpitävää järjestelmää
käärmeenpesäksi, jossa poliitikot ovat kiinnostuneita pelkästään asemasta ja
rahasta.

House of Cards
on erittäin ajankohtainen. Siinä seurataan Francis
J. Underwoodia (Kevin Spacey), edustajainhuoneen vaikutusvaltaista jäsentä, joka
tekee kaikkensa pysyäkseen tärkeässä virassa. Hänen vaimonsa Claire Underwood
(Robin Wright) on vastaava kylmä uraohjus, mutta työskentelee johtamassaan Clear
Water Iniative -hyväntekeväisyysjärjestössä. Ristiriitaisuudet tekevät House of
Cardsista
katsomisen arvoisen. Underwood on käärme, mutta hänen karismansa ja yksityiselämänsä käänteet saavat hänet tuntumaan inhimillisemmältä kuin monet amerikkalaiset
kiiltokuvapoliitikot, jotka hymyilevät työkseen kameroiden edessä.

Sarjan ensimmäisellä tuotantokaudella kuljetetaan rinnakkain journalistisia ja
poliittisia tarinoita. Ne liittyvät monin tavoin toisiinsa. Lehtimies Zoe
Barnes (Kate Mara) makaa Underwoodin kanssa päästäkseen lähemmäs Valkoista
taloa. Nopean tiedon saaminen on vauhdikkaassa mediassa tärkeää. House
of Cards
pui näppärästi moraalisia kysymyksiä. Mädässä järjestelmässä
pohjimmiltaan hyvät ihmiset, kuten Barnes ja Claire Underwood, tekevät vääriä
ratkaisuja ja likaavat kätensä.

Koska ketään ei säästetä, lämpimät pilkahdukset, kuten Underwoodin
tapa käydä syömässä pienessä porsaankylkiä tarjoavassa ravintolassa, tuovat
lohtua. Julkisuuskulttuurissa on aina vaikea nähdä ihmistä imagon takana. House of Cardsin suurimmat ansiot ovat asioiden perkaamisessa ja hyvin kirjoitetuissa hahmoissa, jotka tulevat lähelle. Viinaan menevä kongressiedustaja
Peter Russo (Corey Stoll) on heikkouksiensa takia persoonallinen. Hän purkaa epävarmuuttaan
käymällä huorissa ja käyttämällä huumeita. Hyväsydämisyytensä takia häntä on
helppo käyttää hyväksi.

Underwood puhuu välillä katsojille, aivan kuin tietäisi olevansa
näyttelijänä sarjassa. Muut hahmot eivät kuule näitä monologeja, eivätkä osoita
olevansa tietoisia kameran läsnäolosta. Underwood paljastaa mielellään
vehkeilyjään, mikä on loistava tapa viedä juonta eteenpäin. Samaa metodia käytetään
muun muassa Michael Haneken häiritsevässä Funny Gamesissa. Katsoja tuntee olevansa juonessa mukana. Tämä johtaa epämukavaan oloon tirkistelyn saadessa epämiellyttäviä muotoja.

Underwoodin mielestä raha ja valta ovat kaksi eri asiaa. Hän halveksii
pukumiehiä, jotka myyvät sielunsa yhtiöille, vaikka toimii yhtä häikäilemättömästi
hallituksessa. Politiikka esitellään pelinä, joka on likaista siinä liikkuvien rahojen takia. House of Cardsia on kuvailtu kyyniseksi, mutta siinä on myös
hauskat ja lämpimät puolensa. Se on ennen kaikkea hyvää viihdettä. Amerikkalaiset osaavat lajityypin mestareina kertoa kevyesti painavista aiheista.

Tommi Uschanov kirjoittaa Long Playn ”Tämä on Amerikka” –esseessä amerikkalaisen politiikan umpisolmusta. Järkeviä päätöksiä on hyvin vaikea tehdä demokraattien
ja republikaanien taistellessa vallasta. Nykyinen tilanne, jossa presidentti Barack Obamaa pidetään joissakin piireissä laittomana hallitsijana,
johtuu Uschanovin mukaan äänien kalastelusta ja etelävaltioiden liiasta
vaikutusvallasta. Republikaanien otettua etelävaltioiden puoluepaikat luottamus
valtiovaltaan on rapautunut kovalla vauhdilla. Pääpuolueiden välit ovat tulehtuneet korjaamattomalta vaikuttavalla tavalla.

Poliittisia järjestelmiä kritisoivat keskittyvät monesti liikaa henkilöihin ja liian vähän
itse systeemiin. Korruption mahdollisuus synnyttää Underwoodin kaltaisia henkilöitä,
joille oman edun ajaminen on yhteisön etua tärkeämpää. Mätien omenien
poistaminen ei korjaa asioita, jos kori on mätä. ”Tämä on Amerikka” -esseen mukaan rotuerimielisyydet ja
Vietnamin sota riitauttivat Yhdysvaltojen sisäpolitiikan. House
of Cardsia
ei ole tarkoitettu realistiseksi, mutta sarjasta saa silti hyvän kuvan siitä
mikä Yhdysvalloissa on vikana.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *