Harri Hertell: Kunnes oppii kävelemään

Ääneen
Harri Hertell: Kunnes oppii kävelemään, runoja, Helsinki Poetry Connection 2011
Vuonna 1966 julkaistiin Pentti Saarikosken kokoelma Ääneen. Se koostui ääneen luettaviksi tarkoitetuista ja puheen rytmiin kirjoitetuista runoista. Esikoiskirjailija Harri Hertell ei ole yhtä poliittinen kuin kommunistinen Saarikoski, mutta myös Hertellin Kunnes oppii kävelemään -kokoelman runot on tarkoitettu ääneen lausuttaviksi. Hertellillä kirjaan sisältyvät pilkut ja rivinvaihdot merkitsevät lisäksi hengähdystaukoa esiintymistilaisuudessa luettavien rivien välillä.

Hertell tunnetaan runoyhteisö Helsinki Poetry Connectionin perustajana. Tapahtumajärjestäjänä ja juontajana toiminut Hertell on lyhyen esiintyjänuransa aikana ehtinyt profiloitumaan lava- ja kaupunkirunoilijaksi. Hertell esiintyy mielellään baareissa ja useimmat hänen runonsa sijoittuvat viinahuurujen läpi tarkasteltuun Helsinkiin. Useat Kunnes oppii kävelemään -kirjan säkeet menevät ohi niiltä, jotka eivät asu pääkaupungissa: ”Bussissa Arabianrannassa vanha mies huutaa bussin keskiosassa: / Ei tarvitse nousta! / Mä jään pois toss Kurvissa…”
Hertellin runous on useimmiten niin suorasanaista, ettei säkeiden merkitys jää epäselväksi: ”Tänään minussa on tuopin verran rohkeutta, / kun iltapäivän valo liukastuu ikkunasta sisään.” Kunnes oppii kävelemään -kirjan runoista ollaan tekemässä, tulossa tai menossa. Verbejä riittää. Lukijasta tuntuu, että runoilija selostaa ääneen omia tekemisiään, eikä tämä aina kiinnosta. Ryyppyreissuista kirjoittaminen on kulunutta ja tympäännyttävää, vaikka välillä Hertell onnistuu myös kiteyttämään suurempia totuuksia: ”Jostakin syystä me lopetamme ymmärtämästä ihmeitä, / joita jokainen päivä meille tarjoaa.”
Runojen ohella kirjassa on piirroksia. Kuvat on sijoitettu sisällöltään köykäisempien runojen yhteyteen, mutta toisaalta ne myös korostavat Hertellin kuvallista ajattelua. Yhteistä kokoelman kaikille teksteille on se, että ne toimivat parhaiten esitettyinä ja ääneen kuultuina. Kunnes oppii kävelemään ei tästä syystä ole niin ikään Helsinki Poetry Connectionin riveistä ponnistaneen Juho Niemisen esikoiskokoelman Muovin kukkia veroinen. Rohkenen silti väittää, että puherunon edelläkävijä Saarikoski olisi Hertellin yrityksestä ylpeä.
Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *